Pienellä hiilijalanjäljellä tuotettua tomaattia

Salla Kurikka

Elettiin 1970-lukua Kurikassa, kun ensimmäinen energiakriisi iski. Öljyn hinta kaksinkertaistui yhdessä yössä. Tämä oli alkusysäys sille, että Juha Jyrän isä Eero Jyrä lähti kysymään kaupungilta uutta tonttia kasvihuoneelleen. Koska rakennuspaikkaa ei Kurikasta löytynyt, muutettiin yritystoiminta Jalasjärvelle. Nykyäänkin käytössä oleva kasvihuone rakentui lopulta Keskikylään.

Juha Jyrä siirtyi kasvihuoneyrittäjäksi vuonna 1986 ostettuaan Jyrän Puutarhan toiminnan vanhemmiltaan. Tänä vuonna mittariin tulee tasan 40 vuotta yrittäjyyttää.

– Olen viljellyt kuudella eri vuosikymmenellä, mutta silti tuntuu, ettei vieläkään osaa kaikkea, Juha toteaa.

– Aina joskus tulee sanottua, että nyt varmaan on kaikki nähty, mutta sitten tapahtuu jotain uutta.

Vaikka ikä ehkä mahdollistaisikin eläkkeelle siirtymisen, sitä Juha ei ole suunnitellut vielä tekevänsä.

– Olen mieluummin hyväkuntoisena töissä, kuin huonokuntoisena eläkkeellä, hän naurahtaa.

Nykyään Juhan apuina puutarhalla on jo kolmaskin sukupolvi.

Poika Lauri Jyrä, joka toimii nykyään myös yrittäjänä perheyrityksessä, on ollut kokopäiväisesti kasvihuoneella töissä reilun vuoden verran ja hänen vastuullaan on ollut muun muassa tomaattien jako lähiseutujen kauppoihin.

Ajatus yrittäjyydestä syntyi viime vuonna asepalveluksen aikana.

Ensi keväänä Hollantiin vaihtoon lähtevä Juhan tytär, Iiris Jyrä on isänsä ja veljensä taustavoimina.

Iiris opiskelee tuotantotaloutta Lappeenrannan-Lahden teknillisessä yliopistossa sekä maataloustieteitä Helsingin yliopistossa. Hän on saapunut juuri harjoittelujaksolta Norjasta. Kesä norjalaisella tomaattitarhalla, jossa tomaattia tuotetaan ympäri vuoden, oli opettavainen.

– Norjassa pakataan paljon tomaatteja rasioihin toisin kuin Suomessa, jossa niitä myydään enimmäkseen irtotavarana. Harjoittelupaikassani tomaattien pakkaamiseen kuluu paljon aikaa ja rahaa, sillä pakkaamossa oli töissä 15 työntekijää, Iiris kertoo.

Juha kävi itse hakemassa Iiriksen harjoittelusta kotiin ja näin hän pääsi samalla tutustumaan paikalliseen tomaattien tuotantotapaan.

– Kerroin yrittäjälle, miten meillä käsitellään tomaatteja ja huomasin, miten hänen päässään lähti laskin käyntiin. Omistaja laski, paljonko heillä pakkaamiseen todellakin käytetään rahaa. Meillä Jalasjärvellä poimija laittaa tomaatin kauppaan menevään laatikkoon ja yleensä ostaja on seuraava, joka tuotteeseen koskee.

Tuotantoprosessissa ei ole turhia välikäsiä tai kuljetuksia. Tomaatit ovat nopeasti poimimisen jälkeen kaupan hyllyllä.

– Esimerkiksi torstaina poimitut tomaatit ovat myynnissä jo samana päivänä, Lauri toteaa.

Jyrän Puutarhan toimintavuosiin on mahtunut uudistuksia.

Vuonna 2000 otettiin käyttöön uutena polttoaineena nestekaasu ja neljä vuotta myöhemmin kasvihuonetta korotettiin.

Tänä vuonna on toteutumassa yrityksen historian suurin investointi, joka pienentää Jyrän hiilijalanjälkeä entisestään.

Kasvihuoneiden eteen on rakennettu aurinkopaneelikenttä. Kentän tuottama sähkö ajetaan 300 kilowatin sähkökattilaan. Lämpö ohjataan kattilasta kasvihuoneen lämminvesivaraajaan ja sieltä se hyödynnetään tarpeen mukaan kasvihuoneen lämmittämisessä.

Laurin mukaan lämmitys on iso kulu kasvihuonetuotannossa, joten investoinnin ansiosta pystytään paitsi vähentämään turpeen polttoa, myös saamaan aikaan kustannussäästöjä.

– Kaikki sähkö mitä taivaalta saadaan kerättyä talteen, käytetään itse. Sähköä pyritään myymään mahdollisimman vähän.

Prosessi, miten auringon tuottama sähkö saadaan kulkemaan kattilaan, on vaatinut tarkkaa suunnittelua. Isomman sähköliittymän hankkiminen on ollut välttämätöntä.

Paneelien sijainti on pohdittu tarkasti varjostussimuloinneilla ja 3D-mallinnuksilla, jotta tiedetään mihin varjo osuu etenkin kasvukauden alkaessa tammi-helmikuussa. Auringon kulma on silloin matalalla eivätkä paneelit saa varjostaa lyhyitä tomaatintaimia.

Aurinkopaneelien pitäisi olla käytössä kuukauden sisällä. Paneelit itsessään sekä niiden telineet ovat jo valmiiksi kasattuina. Vain sähköliitokset uupuvat.

– Toivotaan, että kaikki toimii suunnitelmien mukaan ja, että alkuvuodesta paistaa aurinko, jotta saamme uuden kasvukauden lähtemään hyvin käyntiin, Lauri toivoo.

– On hyvä, että pääsemme etukäteen harjoittelemaan, miten tämä kaikki toimii automatiikan kanssa ja, miten toiminta saadaan sulautettua järjestelmään. Harjoittelemista on varmasti eikä tämä onnistu sormia napsauttamalla, Iiris pohtii.

Aurinkopaneeleiden ansiosta viidesosa tarvittavasta lämmitysenergiasta saadaan tulevaisuduessa uusiutuvasta energianlähteestä. Tomaatit kuljetetaan kauppaan kierrätettävissä laatikoissa, jotka palautuvat kasvihuoneelle tyhjänä. Sen jälkeen ne puhdistetaan kuumalla vedellä ja käytetään uudelleen, joten muuta pakkausmateriaalia ei tarvita.
Noin kolmen kilometrin päässä puutarhalta sijaitsee Ala-Marttilan tilan biokaasulaitos, jonne viedään kaikki tuotannosta syntyvä orgaaninen jäte.

Kun kasvihuone tyhjennetään loka-marraskuussa, viedään myös 60 kilometrin verran tomaatinvarsia biokaasulaitokseen biohajoavine naruineen.

– En ole varma onko meillä tomaatinkasvattajista pienin hiilijalanjälki, mutta ainakin kolmen pienimmän joukossa saatamme olla, Juha pohtii.

Sekä isä että poika uskovat suomalaisen tomaatin tulevaisuuden näyttävän hyvältä. Kuluttajat arvostavat kotimaista ja lähellä tuotettua vihannesta.

– Ruokasuositukset muuttuvat koko ajan, mutta en ole kuullut sanottavan, että vihannekset olisivat epäterveellisiä, Juha summaa.