Näätämajan porukalla

piti kiirettä

Kirsi Kuusisto

Hirvenmetsästäjillä on meneillään vuoden työntäyteisin aika. Toinen jahtiviikonloppu oli ainakin Peräseinäjoen Metsästysseuran Näätämajan porukalla kiireinen, ja tulostakin tuli: saaliiksi saatiin lauantain ja sunnuntain jahdeissa yhteensä 18 hirveä. Metsästys aloitettiin Suomessa lokakuussa vaiheittain, alueellamme lokakuun toisena viikonloppuna.

Sunnuntaipäivä valkeni pikkuhiljaa ennen aamukahdeksaa. Juttuaiheeseen sopivasti matkalla Näätämajalle yksinäinen hirvi seisoskeli vähän ennen Taivalmaata pellolla Tokerotien varressa. Onnekseni se pysyikin siellä.

Näätämajaa kohti kääntyi auto jos toinenkin. Piha olikin jo täyttynyt niistä. Jahti oli alkamassa.

Jahtipäällikkö Ismo Ilomäki ohjeisti Näätämajan porukan kaksi ryhmää tämän päivän jahtialueista ja siitä, mitä tänään metsästetään.

– Seuralle on myönnetty hirvilupia tänä vuonna 72. Tuosta määrästä vasojen osuus on puolet, kertoi Ilomäki ennakkoon.

Päivä on valjennut, kun lähdetään ajamaan kohti Luomankylää ja edelleen Kihniänkylän rajoille. Ismo lähtee hirven ajoon nelijalkaisen jahtikaverinsa kanssa. Harmaa norjanhirvikoira Pena näyttää olevan intoa täynnä: vihdoinkin päästään tuumasta toimeen.

Hannu Ilomäki on Peräseinäjoen Metsästysseuran pitkäaikainen aktiivi, jolla on metsästyksestä pitkä, noin neljän vuosikymmenen kokemus. Hän ajaa meidät passipaikalle, jonne jään Jarmo Ilomäen kanssa. Jarmo osallistui ensimmäiseen hirvijahtiinsa viikko sitten.

– Innostuin lähtemään mukaan, kun houkuttelivat. Vaimon suvussa metsästys on monen miehen harrastus, kertoo hämeenkyröläissyntyinen Jarmo.

Koiratutkasovelluksesta nähdään, missä Pena ja muut maastoon päästetyt hirvikoirat menevät. Kartalla näkyy koiran kulkeman reitin lisäksi muun muassa haukkutiheys ja nopeus. Nykytekniikka on lisännyt jahteihin aimo annoksen turvallisuutta. Koirien lisäksi kännykkäsovelluksesta on mahdollista nähdä myös jahtikaverit.

Näätämajan porukassa hirveä metsästää 100 henkilöä: 99 miestä ja yksi nainen. Metsästysalue on laaja, reilut 38 000 hehtaaria.

Pian passipaikan lähellä olevassa ryteikössä rasahtelee. Jarmo on valmiina hirvikiväärinsä kanssa ja osuu naarashirveen, joka juoksee vielä muutama sata metriä. Heikki-Jussi Saarimäen jämtlanninpystykorva Brooken työskentely tuotti tulosta. Jarmo ampui ensimmäisen hirvensä. Napakymppi osui hirven keuhkoon.

Jarmon kaataman hirven taival päättyy metsän keskelle kosteikkoon. Koska Jarmosta halutaan tehdä ”kunnon hirvimies”, hänelle opetetaan paikan päällä myös suolistaminen.

Myöhemmin hirvi vedetään porukalla pois ja kuljetetaan parin muun kaadetun hirven kanssa Näätämajalle. Meidän jahtipäivä jatkuu vielä passissa Siltalankylässä.

Kännykkäviestit kertovat, että muullakin porukalla on pitänyt kiirettä. Jahti näyttää onnistuvan tänä viikonloppuna hyvin. Lauantainakin saatiin viisi sarvipäätä.

– Tänään meillä on ollut joka puolella tapahtumia, toteaa Ismo, kun ajetaan takaisin kohti Näätämajaa. Lihakeitto maistuu koko porukalle. Mutta jahtipäivä ei lopu siihen, vaan se jatkuu pitkälle iltaan. Nylkemistä odottaa 12 hirveä, minkä jälkeen ruhot laitetaan riippumaan kylmätiloihin.

Näätämajan porukka metsästää noin 750 maanomistajan mailla. Jahtiviikko jatkuu keskiviikkona arpomalla hirven jauhelihaa maanomistajille kolmen kilon pusseissa. Lihanpaloittelu ja -jakopäivä on torstai. Ja lauantaina lähdetään taas uuteen hirvijahtiin.

Näätämajan porukan vanhin on Erkki Koivisto (86). Hän aloitti hirvenmetsästyksen synnyinkunnassaan Jurvassa vuonna 1953.

– Siskoni mies oli innokas metsästäjä, ja hän sai minutkin mukaan. Metsästin aluksi jänistä ja lintuja, kertoi Erkki passipaikalla.

Vuonna 1972 Erkki muutti myymälänhoitajaksi perheineen Peräseinäjoelle. Hän liittyi heti Peräseinäjoen Metsästysseuraan ja on ollut hirviporukassa siitä lähtien. Metsällä hänellä oli pitkään oma koira.

– On mukavaa, kun saa olla mukana mukavassa porukassa, kiitteli Erkki.

Oman metsästäjänuransa aloitti viime vuonna porukan toistaiseksi ainut naispuolinen metsästäjä, 15-vuotias Elisabet Selin. Yhdeksäsluokkalainen on tosin kulkenut isänsä Sami Mäen kanssa metsällä jo kymmenenvuotiaasta. Hän on mukana myös lihanleikkauksessa.

– Hirvenmetsästyksessä on kaikki kivaa. Kannattaa kokeilla, kannustaa Elisabet muitakin nuoria mukaan ja hakee autosta valokuvaan koiransa jämtlanninpystykorva Rauno Repomiehen. Koko porukka näyttää nauttivan näistä päivistä, niin metsästäjät kuin koiratkin, vaikka tämä vapaa-ajan harrastus työlästä onkin.