Vesi vanhin voitehista

Palveluportilla toimii erilaisia liikuntaryhmiä. Niiden keskeisenä tavoitteena on kehon toimintakyvyn vahvistaminen.

– Vesiliikunta sopii monille sellaisillekin, joille liikkuminen kuivalla maalla tuottaa tuskaa tai tuntuu vaikealta. Vesi kannattelee ja hoitaa, tiivistää kuntohoitaja Maarit Kalliomäki.

Terhi Rintala

Palveluportin ohjatuista liikuntaryhmistä vesitreenit täyttävät alkuviikkoa. Maanantaista keskiviikkoon altaassa liikkuu kuntohoitaja Maarit Kalliomäen opastuksella kuudessa ryhmässä 50 henkilöä. Viikossa eri ryhmissä on yli 90 kävijää.

– Meillä on kuntosali, jossa harjoitteluun saa yksilöohjauksen. Osallistumismaksu ohjattuihin liikuntaryhmiin on neljä euroa kerta. Maksu hoituu myös seniorikortilla.

Seniorikortti on Kurikan kaupungin yli 65-vuotiaille tarkoitettu liikuntakortti. Sen hinta on 70 euroa/vuosi, ja kortin voi Jalasjärvellä hankkia uimahallilta tai Kiuaskallion liikuntahallilta. Seniorikortti toimii monessa muussakin paikassa.

Allasvoimisteluryhmissä tehdään monipuolisia liikeharjoitteita.

– Tukena ovat vesiliikuntavälineet, joiden avulla voidaan lisätä vastusta. Ryhmän sisälläkin niillä saa vaihtelua.

Kerralla Palveluportin altaaseen mahtuu kymmenen vesijumpparia.

– Rintaleikattujen ryhmässä on naisia, joilla on ollut rintasyöpä. Reumaryhmässä ja sydänryhmässä on niitä sairastavia. Suunnittelen liikkeet niin, että ne ovat kevyempiä ja perussairauden huomioivia. Lähtökohta pysyy samana eli harjoitteet ylläpitävät liikkuvuutta, tasapainoa ja lihasvoimaa, Kalliomäki kuvailee.

Pötkylä on välineenä monikäyttöinen ja monen jumpparin suosikki.

– Välineet eivät ole mitään leikkikaluja. Kun tuntee ryhmänsä ja hallitsee välineet, voi suunnitella juuri heille sopivia harjoituksia.

Palveluportin liikuntatunneille tullaan perusterveinä.

– Huonovointisuus lisää loukkaantumisriskiä. Vedessä voi horjahdella enemmän kuin kuivalla maalla.

Kun kausi käynnistyy syksyllä, Maarit Kalliomäki käy osallistujien kanssa läpi terveyteen ja altaalla toimimiseen liittyviä asioita.

– Tänne ei tulla lääkärin lähetteellä, joten tieto ei ole minulla automaattisesti. Kun tiedän, osaan suunnitella ja seurata tarkemmin.

Tiistaiaamuisin altaassa jumppaavat pariskunnat.

– Osa on tullut pariskunnittain, mutta jäänyt ryhmään, vaikka puoliso ei enää tule. Tässä on tosi hyvä ryhmähenki. Sosiaalinen puoli on tärkeää. Vesijumpan aikana vaihdetaan ajatuksia ja jutellaan kaikesta mahdollisesta.

– Tultiin Matin kanssa aikoinaan yhdessä. Mukavassa ryhmässä haluaa jatkaa yksinkin, Sinikka Puskala perustelee.

Vesijumppaa Maarit Kalliomäki vetää myös työkavereilleen kerran viikossa.

– Se on meidän tyhy-aikaa. Samalla pääsen itse kokeilemaan liikkeitä ja ideoin seuraavan viikon ryhmille ohjelmaa.

Kuntoutuksen aloittaminen on vedessä helpompaa. Teija Ranta-Panulan polvi operoitiin hiljattain. Vesijumppaan hän palasi kahden viikon kuluttua leikkauksesta.

– Vesi auttaa tekemään sellaisia liikkeitä, joita muuten ei vielä pystyisi.

Teija aloitti vesijumpan aikoinaan omaishoitajien ryhmässä, kun oli isänsä omaishoitajana.

– Siitä siirryin tähän pariskuntien ryhmään, kun Jarmokin tuli mukaan. Yksin vesijumppa olisi saattanut jäädä, Teija arvelee.