Pappilasta perhekodiksi

Sari Haapala

Peräseinäjoen vanha pappila muuttuu pitopalvelu- ja kirpputoripaikasta perhekodiksi syksyn mittaan. Edellinen omistaja lopettaa toimintansa elokuun lopulla ja silloin tavaransa kantavat 320 neliöiseen, vuonna 1800-luvun lopussa rakennettuun Peräseinäjoen vanhaan pappilaan Lauri Keltaniemi ja Mari Immonen. Pariskunta muuttaa taloon asumaan ja siitä tulee heidän kotinsa, mutta samalla siitä tulee koti myös useammalle vanhukselle.

– Perhekoti on ensisijaisesti koti. Se on sitä sekä perhehoitajille että sinne muuttaville ikäihmisille. Perhekotihoitaja solmii toimeksiantosopimuksen hyvinvointialueen kanssa ja sopimuksessa olevat ikäihmiset muuttavat meille, Keltaniemi taustoittaa.

Kun isännyys talossa vaihtuu, pariskunnan uuteen kotiin tulee vierailemaan hyvinvointialueen asiakasohjaaja ja sosiaalityöntekijöitä. Hyvinvointialue on se, joka hyväksyy perhekodit, tekee tarvittavat sopimukset perhehoidosta sekä sijoittaa asiakkaat perhekotiin.

– Asiakasohjaaja on lainausmerkeissä meidän pomomme sekä yhteyshenkilömme hyvinvointialueen suuntaan. Hänen kauttaan tänne tulevat meille asukkaat tai asiakkaat, koska olemme alkuun ajatelleet ottaa lyhytaikaisia asiakkaita.

Pidempiaikaisia asukkaita, joiden pysyvä osoite on sama kuin perhekodilla, Keltaniemi ja Immonen olisivat valmiita ottamaan vuodenvaihteessa. Perhehoito sopii pariskunnan mukaan sellaiselle ikäihmiselle, jolla on vaikeuksia selviytyä arjessa kotiin annettavista palveluista huolimatta, mutta joka ei vielä tarvitse palveluasumista tai laitoshoitoa.

– Eli me toki huolehdimme, mutta toiminta on enemmänkin sellaista kuntouttavaa ja päivää aktivoivaa. Ajatus on, että yksinäiset ja ehkä pelokkaatkin ikäihmiset alkaisivat voimaan paremmin tultuaan tänne, mies jatkaa.

Immonen nyökkää vierellä.

– Avainsana on turvallinen arki, hän painottaa ja jatkaa:

– Kun meitä on tässä kaksi, saamme ottaa tänne kuusi pitkäaikaista asukasta. Yhdellä perhehoitajalla määrä saa olla neljä.

Koska kyseessä on koti, asukas voi halutessaan lähteä sieltä vaikkapa viikonlopun viettoon tai mökille lastensa ja lastenlastensa kanssa.

– Kunhan muistaa ilmoittaa siitä meille, ettemme ihmettele, mihin asukas on mennyt, kaksikko nauraa.

Keltaniemi ja Immonen ryhtyivät etsimään itselleen vanhaa taloa kodiksi noin vuosi sitten. Siinä sivussa oli syntynyt ajatus, että perhekoti voisi olla toimiva konsepti, joka toisi molemmille samassa paketissa sekä työn, toimeentulon että kodin.

Vielä tällä hetkellä lähihoitajana työskentelevälle Immoselle ikäihmisille tarkoitettu perhekoti tuli käsitteenä vastaan hänen opiskellessaan mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkintoa.

– Sitä ennen en ollut kuullutkaan, että sellaisia on myös ikäihmisille. Oletin niitä olevan vain nuorille.

– Minulla syntyi heti ajatus oman perhekodin perustamisesta. Puhuin siitä Laurille.

Keltaniemi on koulutukseltaan puuseppä ja huonekalumuotoilija, tila- ja kalustesuunnittelija sekä nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja. Hän sanoo jo nuoresta sällistä saakka haaveilleensa jostakin omasta, mitä työhön tulee, mutta vasta nyt siihen tarjoutui sopiva tilaisuus.

– Samaistuin Marin esittämään ajatukseen hyvin nopeasti. Mitä enemmän perhekotiasiaan perehdyimme, sitä oikeammalta se tuntui.

Keltaniemi ja Immonen hakeutuivat perhehoitaja- ja sen jälkeen perhekotikoulutukseen. Ajatus omasta ikäihmisille suunnatusta perhekodista lähti todentumaan pala kerrallaan.

– Koulutukset järjestetään hyvinvointialueen puolesta ja kävimme niissä viime talven aikana.

Samalla kaksikko kiersi asuntonäytöissä vanhoissa koulurakennuksissa ja suurissa omakotitaloissa, mutta vasta Peräseinäjoen pappilassa tuntui, että nyt on löytynyt se oikea paikka.

Vaikka tuleva kuvio vaatii 24/7 sitoutumista niin, että jomman kumman on aina oltava paikalla, se ei pariskuntaa huoleta. Koska heitä on kaksi, vuoroa voi vaihtaa ja kumpikin pääsee tarvittaessa hoitamaan vaikkapa omia asioitaan.

– Myös sijaisen palkkaaminen on mahdollista, jos emme itse ole paikalla, mutta hänen tulee olla käynyt tuo samainen perhehoitajakoulutus.

Perhehoidon asiakkaat maksavat sovitun asiakasmaksun hyvinvointialueelle, joka puolestaan maksaa palkkion ja kulukorvaukset perhehoitajalle. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa hoitajille maksettavat vähimmäiskorvaukset ja palkkiot vuosittain.

Laurin tehtäväksi jää remontoida pappilan sisätiloja niin, että kaikille asukkaille saadaan omat huoneet.

– Tai jos tänne tulee pariskunta, huone tehdään riittävän suureksi ja sopivaksi heille.

Kumpikin sanoo olevansa täynnä suunnitelmia ja tulevaa odotetaan hyvillä mielin. Lauri kaavailee pihapiirissä olevasta rippikoulurakennuksesta verstasta, jonne asukkaat voisivat halutessaan mennä tekemään puutöitä.

– Perhekodissa kaikki saavat osallistua omien kykyjensä mukaan. Voi hakea klapeja liiteristä tai laittaa ruokaa tai leipoa. Mikä vain omimmalta tuntuu. Jo se, että ollaan ja tehdään yhdessä, aktivoi ihmistä. Täällä ollaan ja touhutaan ihan niin kuin kodissa ja perheessä tavataan, pariskunta kiteyttää.