Onnea tästä hetkestä ja

hyvällä lailla jännitystä tulevasta

Sari Haapala

Aurora Ilomäki istuu Kihniänkylässä sijaitsevan kotinsa ulkoterassilla. Keväinen tuuli puhaltelee terassilasien takana ja tuo samalla sisälle vienon maalintuoksun: terassia on vastikään maalattu ylioppilasjuhlia varten.

– Onhan tässä kaikenlaista puuhaa vielä kovasti. Pihatöitä on jo tehty ja yhdessä äidin kanssa leivottu pakkaseen. On siivottu sisällä ja ulkona. Nämä ovat neljännet ylioppilasjuhlat perheessämme, Aurora juttelee.

Hänellä on kolme vanhempaa veljeä. Edellisiä ylioppilasjuhlia Ilomäkien kodissa on vietetty vuonna 2020, ja Aurora arvelee juhlien menevän hyvin samaan tapaan kuin aiemminkin.

– Jos vieraita tulee saman verran, niin päivän aikana heitä käy reilu sata.

Vaikka valmistautuminen tulevaan juhlapäivään on Aurorasta ihanaa, ja olo tuntuu onnelliselta yhden etapin saavuttamisen vuoksi, mielen päällä on myös haikeutta.

Tämä on se hetki, jolloin Peräseinäjoella yhdessä koulua käyneitten pieni, mutta tiivis porukka hajoaa. Kaikki lähtevät jatko-opintoihin kuka minnekin.

– Oli hienoa, että saimme olla täällä lukion kaksi ensimmäistä vuotta ennen kuin siirryimme Seinäjoelle. Se oli iso muutos. Lukio täällä Peräseinäjoella oli niin tuttu ja turvallinen, ja yhteisö tosi tiivis.

– Opettajatkin ovat täällä niin ihania. Heidän kanssaan tuli keskusteltua paljon muustakin kuin vain kouluasioista. Ei Seinäjoella ollut samanlaista, Aurora pohdiskelee.

Nuori nainen sanoo olevansa aivan tyytyväinen ylioppilaskirjoituksista saamiinsa arvosanoihin.

– Tai no, ehkä tuo terveystieto jäi vähän kaihertamaan, sillä tavoittelin siitä parempaa. Sain siitä c:n. Mutta vastaavasti äidinkieli yllätti iloisesti. Siitä tuli e, hän hymyilee.

Lisäksi Aurora kirjoitti lyhyen matematiikan ja maantiedon, joista kummastakin tuli c. Yhteiskuntaopin arvosanaksi tuli m ja englannin b.

Tämän jutun ilmestyessä Aurora on käynyt Tampereella jo yksissä pääsykokeissa ja toiset ovat samassa kaupungissa ensi viikolla. Haastattelupäivänä hän tunnustaa hyvällä lailla jännittävänsä niitä, ihan kuten ensi syksyä – ja koko tulevaisuutta. Koko elämä on ihanan avoimena edessä. Kaikki mahdollisuudet ovat vielä käyttämättä, kaikki ovet auki. Se tuo juuri sopivasti kivantuntuisia perhosia vatsaan.

– Ensisijaisesti haluaisin päästä Tampereen yliopistoon lukemaan viestintää. Toisena vaihtoehtona minulla on luokanopettajan opinnot, hän tuumaa.

Kesä Auroralla sujahtaa töissä. Hommien paiskomisen hän aloitti jo huhtikuussa päiväkoti Peukalopotissa.

– Olen siellä päiväkotihuoltajana heinäkuun loppuun

Kesäsuunnitelmiin kuuluu myös kavereitten kanssa olemista ja parit festarit.

– Ehkä Provinssi ja Tammerfest, hän miettii.

Sitä ennen pitää kuitenkin juhlia yhdessä läheisten, sukulaisten, ystävien ja naapurien kanssa. Ylioppilasjuhlapäivänään Aurora pukee ylleen vaaleansinisen ja yli polvien ulottuvan mekon. Sen hän löysi erikoisliikkeestä Tampereelta.

– Halusin, että mekossa on ylioppilasjuhlan vaatimaa arvokkuutta. Se on hyvin pelkistetty ja klassisen kaunis, hän kuvailee.

Tulevaisuudesta Aurora uskaltaa sanoa sen verran, että toiveissa on jossain vaiheessa palata takaisin Etelä-Pohjanmaalle. Ei välttämättä Peräseinäjoelle, mutta ehkäpä Seinäjoelle.

– Olen sen verran maalta, että tarvitsen ympärilleni tätä rauhaa, hän toteaa ja katselee ympärilleen. Kodin vieressä virtaa Kihniänjoki. Linnut laulavat ja joka puolella alkaa olla vihreää. Yhdellä suunnalla edessä avautuvat peltolakiat.

– Toivelistalla on saada joskus tulevaisuudessa oma perhe ja vaikka materia ei minulle tärkeää olekaan, toivon saavani vakaan työn.

Hän arvelee kuitenkin, että hänen sukupolvensa ei pysy yhdessä työpaikassa koko työuraansa.

– Se olisi ehkä vähän tylsää, hän nauraa.

– Toivon myös terveyttä ja että olisin onnellinen, Aurora jatkaa pohdintaansa.

Tulevaksi juhlapäiväksi hän toivoo kaunista ja sopivan lämmintä säätä. Aurinkoa ja hyväntuulista yhdessä olemista. Ja kun juhlat ja kesä ovat ohitse, on aika suunnata katse tulevaan. Ehkä mahdollisen opiskelukaupunki Tampereen suuntaan.

– Vaikka maalainen olenkin, odotan kyllä aika innolla myös sitä kaupunkielämää, hän hymyilee.