”Oli niin mukavaa, että teki mieli tulla toistekin”

Jalasjärven museon perinnepäivä keräsi hyvin kävijöitä. Museon monipuolinen tarjonta saa kiitosta.

Terhi Rintala

Jalasjärven museolla on kuumailmamoottori, joita tuotiin aikoinaan Suomeen kaksi.

– Toinen on täällä meillä. Toisen olinpaikka on tuntematon, Matti Ahtola sanoo.

Harvinaisuus saatiin lahjoituksena Hietikon sisaruksilta, joiden isä Risto oli kertonut tyttärilleen, että hänen kuoltuaan kone pitää luovuttaa Jalasjärvi-Seuran omistukseen.

Koneen ympärillä riittää ihmettelijöitä, sillä museon perinnepäivänä kone pistetään käyntiin.

– Pesään tehdään pieni valakia ja lisätään puita silloin tällöin, kertoo Stirlingiä esittelevä Tapio Taivalmaa.

Tapio oli vuosi sitten ensimmäisen kerran perinnepäivänä koneenkäyttäjänä.

– Ojalan Aaton kanssa tehdään paljon töitä yhdessä. Aatto pyysi vuosi sitten Stirlingiä käyttämään. Oli niin mukava päivä, että teki mieli tulla toistekin, Tapio kehuu.

Stirling saa kehuja.

– Tämä on uniikki laite. Kun on itsekin ollut sormet piessä pienestä pojasta lähtien, osaa arvostaa harvinaisuutta. Tässä on hienoa se, että koneen pystyi laittamaan käyntiin kuka tahansa kylän mummo, kun sai valkian syttymään pesään. Nämä olivat kovassa käytössä vielä 1940–1950-luvuilla.

Tapio sanoo kuitenkin, että kone on herkkänahkainen.

– Sylinterit lakkaavat liikkumasta, jos tähän koskee. Laite on toki helppo saada paussille, mutta siihen ei kannata sattua turhan takia.

Perinnepäivänä kaikkien museon rakennusten ovet olivat auki. Hongiston kauppa, makasiini ja Rahoo-Lammi ovat tutuimmat kohteet, mutta museolta löytyy myös harvinaisempia rakennuksia. Piilopirtissä on 2000-luvun alkupuolelta lähtien ollut kampaamomuseo, joka oli ainakin minulle uusi tuttavuus.

Jalasjärvi-Seura on saanut kampaamomuseon esineistöä lahjoituksena kahdesta suunnasta. Vallin parturi-kampaamo sijaitsi Seinäjoella. Siellä olleet esineet lahjoitti museolle Vallien tytär. Hänen vanhempansa työskentelivät molemmat yrityksessä. Tauno-isä opetteli parturin hommat ja Maiju-äiti huolehti naisten hiuksista.

Toinen lahjoitus tuli Heikki Loikkaselta vuonna 2003.

– Hänen vaimonsa Saara (o.s. Mäkelä-Lammi) perusti oman kampaamon Jalasjärvelle vuonna 1939, 24-vuotiaana. Se oli Jalasjärven ensimmäinen. Kampaamokalusto on peräisin Saara Loikkaselta. Vanhin kuivaajista on 1930-luvun lopulta, kampaamomuseoa esitellyt Hilkka Haapamäki taustoitti.

Saara Loikkanen oli niin moderni, että kampaamosta löytyi jo varhaisessa vaiheessa alppiaurinkolamppu.

– Kampaamomuseota ei yleensä esitellä kierroksilla, mutta koululaisryhmien kanssa täällä käydään. Jos lapset ovat päässeet käymään museossa, he haluavat tuoda myös vanhempansa tänne.

Lapsiperheet ovat löytäneet hyvin tiensä museolle tämän kesän aikana, kun keskiviikkoisin on järjestetty lapsille suunnattuja tapahtumia.

– Meillä lapset ovat innokkaita museolla kävijöitä. Tänä kesänä käytiin tavallista useammin, kun tapahtumakeskiviikot olivat niin mukavia, Viivi Rinta-Erkkilä antoi kiitosta.

Kun Linnea ja Aatos olivat 4- ja 5-vuotiaita, lasten kanssa käytiin ensimmäisen kerran museolla.

– Siitä jäi museoinnostus. Täällä on mun vaarin tuoma keihäänkärki. Sitä on käyty katsomassa monta kertaa. Kotona käytiin vielä katsomassa, miltä pellolta keihäänkärki oli löytynyt.

Viivi uskoo, että keihäänkärki on osaltaan lisännyt lasten intoa käydä museolla.

– Sen myötä on varmasti tullut sellainen tunne, että tämä on meidän oma paikka.