Uusi suomettuminen

Varsinkin viime aikoina olen joutunut toteamaan, että on jokseenkin haitallista meille, että Suomi on tiukasti ja nöyränä suuremman yhteisön (EU) määräyksiin sidottu ja ruodussa on pysyttävä. Lisäksi keulakuvamme ovat ottaneet maailmanpolitiikassa näkyvän länsipainotteisen roolin ja eräät uudistusmieliset maatamme muuttavan jyrkän ennallistamis- ja suojeluideologian toteuttamisen. Tuleeko Suomesta maailman eliittiväen erä- ja lomamaa meneillään olevan kehityksen jälkeen?

Niin tapahtuu, ellei omaa tuotantoa arvosteta ja suosita; kaikessa on omavaraisuusastetta huomattavasti nostettava. Erityisen vaarallinen seurausvaikutuksineen on Ukrainan sota, jossa puolueeton Suomi on ”joutunut” näyttävästi valitsemaan puolensa. Historia on osoittanut, että sijaintimme on sen verran ”tulenarka”, jotta harkitsemattomaan toimintaan ja lausuntoihin ei ole varaa.

Selkeästi on käynyt niin, että turvallisuuspolitiikkamme on vakavalla tavalla heikentynyt, kun Paasikiven–Kekkosen -linja on hyljätty ja itänaapurisuhteet ovat kestopakastetut. Lisäksi meillä asiain järjestely nykyään on valitettavasti jotenkin ”toiskätistä”, valtiontaloutta ei pystytä hoitamaan tasapainoisesti, velanotto on täysin hallitsematonta.

Määräävä taho aloittaa poikkeuksetta rajoitustoimet ikään kuin ”väärästä päästä”, ongelmien alkusyiden poistamiseen ei paneuduta; esimerkiksi ylisuuret tuoteverot tai typerät päästömaksut eivät ole mitään haittojen lopettajia ja ratkaisijoita.

Hiilineutraalius Suomessa täytyy saavuttaa vuoteen 2035 mennessä, että maapallo pelastuisi. Tavoite on haastava ja sen saavuttamiseksi selvittäjien mukaan pitää metsien hakkuita rajoittaa tuntuvasti, koska niiden hiilensidontakyky on kuulemma vain puolet aikaisemmasta arviosta. Lisäksi peltojamme pitää metsittää suunnitellun ohjeistuksen mukaan yli miljoona hehtaaria; rämäkät ja metsäojitukset ovat kuumia puheenaiheita.

Varsinainen saastetehtailun torjunta on jäämässä sivuseikaksi; pääasiaksi eräiden idealistien ajamana meillä on nousemassa se, mitenkä talousmetsät ja hyötykäyttöön soveltuvat suot saataisiin pakkosuojeltua ja pellot toimimaan ensisijaisesti hiilen sitojina. Aktiiviset metsävahdit ovat paimennustöissä, energiaturve alasajon kourissa ja Luke tutkii projekteja tuhannenkolmensadan henkilön ammattitaidolla.

Suomalainen ilmastonjäähdytys- ja hiilensidontausko oheispuuhasteluineen ei koko maapalloa pelasta, eikä juurikaan herätä toivoa paremmasta tulevaisuudesta; maailmalaajuisesti Suomen toimenpiteillä on pelastustöissä minimaalinen merkitys.

Sen sijaan toteutukseen pyrkivillä hankkeilla tulee olemaan erittäin rajoittava, ehkä lopettavakin vaikutus maa- ja metsätalouteen sekä mainittuihin läheisesti liittyvien rinnakkaisammattien harjoittajiin, mikä lieneekin tämän nykypolitiikan apostolien pääasiallisena tavoitteena.

Kumpulan
vanhaisäntä

Peräseinäjoki