Sieniaika saa Martat liikkeelle

Kurikan Marttoihin kuuluvan Jalasjärven toimintaryhmän naisia kokoontui Kärjenmäen laavulle tutkimaan maastoa tulevaa sieniretkeä ajatellen. Samalla jaettiin harrastelijoiden omat sienivinkit ja -kokemukset.

Sonja Käkelä

– Sienestämisestähän saa irti monenlaisia hyötyjä. Koppaan kerääntyy luonnon antimia ja samalla saa raitista ilmaa. Se voi olla rentouttavaa omaa aikaa, kun keskittyy täysillä vain sienten löytämiseen ja poimimiseen, kertoo kokenut sienestäjä Anna Kaski.

– Paitsi kyllä siitä se mielenrauha häviää, kun tarpoo metsässä turhautuneena eikä löydä sienen sientä, nauravat Teija Mäkelä ja Mervi Tienari.

Kärjenmäen kodalle kokoontunut Jalasjärven Martta-porukka toteaakin yhteistuumin, että noukkiminen vaatii kärsivällisyyttä. Metsässä ei auta kiirehtiä edestakaisin kovaa vauhtia, sillä esimerkiksi sammaleiden alle piiloutuvat suppilovahverot ja kantarellit voivat tällöin jäädä huomaamatta. Sienisilmä kuitenkin harjaantuu, ja kun löytää yhden, löytää nopeasti toisen ja kolmannenkin.

Anna kertoo, että sienimetsälle kannattaa aina ottaa mukaan sieniveitsi sekä hyvä kori.

– Muovipussit ja ämpärit ovat siitä huonoja, että ne eivät hengitä. Tämä ei kuitenkaan ole välineurheilua, eli lähes kaikenlaiset korit ja veitset käyvät, hän nauraa.

Sieniveitsissä on toisessa päässä harjas, jolla roskat voi sutia pois jo metsässä.

– Ruuanlaitossa koko sienen voi käyttää jalkaa myöten. Haperoista minulla ollut tapana poistaa ylin kerros, vaikkei se olekaan pakollista, Anna opastaa.

– Minä teen saman lehtikuusentateille, Marttojen Jalasjärven toimintaryhmän vetäjä Sanna-Maija Toppari kertoo.

Annan mukaan vanhojen sienten kohdalla madot ovat usein kuitenkin ehtineet paikalle ennen sienestäjää. Perkuuvaiheessa muutkin huonot osat karsitaan pois.

– Erityisesti tatit tuntuvat olevan madoille alttiita, naiset tuumivat.

Sienisadon suuruus vaihtelee vuosittain, ja tänä vuonna myös Martat panivat merkille, että kuivan heinäkuun seurauksena satonäkymät vaikuttivat melko heikoilta.

– Nyt niitä on kuitenkin alkanut putkahdella, ja tällä hetkellä näyttää sen suhteen hyvältä, he kertovat.

– Vielä viikko sitten omilla kantarellipaikoilla ei näkynyt mitään, mutta tänään löytyi jo useampia. Kyllä ne sieltä sitten äkkiä nousevat, Anna paljastaa.

– Ei siis kannata luopua toivosta, Teija naurahtaa.

Marttojen mukaan ensimmäistä kertaa sienestävän olisi aina hyvä mennä metsään kokeneemman kanssa.

– Noukkimastaan sienestä täytyy olla varma, sillä aina on vaara, että siellä olisi joukossa niitä myrkyllisiä, Anna teroittaa.

– Kantarelli on toisaalta helppo, sillä sille ei ole myrkyllistä verrokkia. Valekantarelli vain on vaaleampi ja maistuu pahalta, Sanna-Maija kertoo.

Vaikka hyvänä sienivuonna sadon säilöminen voi olla kovan työn takana, se kannattaa.

– Minulla on sellainen vuosittainen hyvä kantarellipaikka, jota seurailen läpi kasvukauden ja käyn poimimassa sieltä säännöllisesti parhaat yksilöt. Sen jälkeen minulla on tapana kuivata ne, Sanna-Maija kertoo.

Kuivatut sienet ovat riittoisia. Vaikka ne kutistuvat säilömisen yhteydessä, hyvä sienikastike valmistuu vain ruokalusikallisesta kuivattuja kantarelleja, kunhan ne ensin turvottaa vedessä.

– Toisaalta esimerkiksi haperoista haihtuu niin paljon nestettä, että se kannattaa haihduttaa mieluummin pannulla paistamalla ja pakastaa. Kantarelli on paljon kuivempi, ja siksi helpompi ilmakuivattaa, Anna tuumaa.

– Ja kantarellitkin täytyy kyllä ensin pilkkoa todella pieniksi, Sanna-Maija lisää.

Sieniruuissa Marttoihin vetoaa erityisesti raaka-aineen monikäyttöisyys, terveellisyys ja hyvä maku. Sienet taipuvat monenlaisiin ruokiin kuten keittoihin, pastoihin ja piirakoihin, taikka aterian lisukkeena.

– Ruuanlaitossa sienikastikkeet ovat niitä omia suosikkeja, Mervi tuumaa.

– Meillä taas sienileivät ovat syksyisin vakiolounas kotona. Kantarellit ja sipuli paistetaan pannulla, laitetaan limpun päälle salaatin ja pienen majoneesikerroksen kera. Tykkään siitä, että sienen maku nousee esiin aika voimakkaasti, Sanna-Maija kuvaa.

– Minä tykkään kaikista eniten haperoista, ne ovat aika mietoja. Riittää, kun ne paistaa pannulla voissa, ja lisää sipulia ja suolaa. Myös herkkutatit ovat mahtavia, Anna kertoo.