Maalaismarkkinoilla kolkuteltiin ennätystä

Mikko-Matti Rinta-Harri nimettiin kylärengiksi.

Terhi Rintala

Jokipiin maalaismarkkinat onnistuivat tänä vuonna erinomaisesti. Siitä kertoo jo se, että 700 ruokailijalle tehty lihakeitto ja makkarat loppuivat kesken. Nuorisoseuran johtokunnassa toimiva Mikko Haanpää arveli, että kävijäennätys ei ollut kaukana.

– Joskus aikoinaan on laskettu, että markkinoilla vieraili 3500 kävijää. Jos tämä ei ole paras, niin ainakin toiseksi paras vuosi. Kelit pitivät jännityksessä loppuun saakka, mutta säät hellivät meitä tänäkin vuonna.

Haanpää kiitteli vielä kävijöitä.

– Ilman kävijöitä ei olisi minkäänlaisia markkinoita.

Maalaismarkkinoiden avauspuheen piti Anna-Maija Koskela, joka asui Jokipiissä kouluvuosinaan kahdeksan vuoden ajan. Koskela muisteli lapsuusvuosien Jokipiitä, jossa oli kaksi pankkia, kolme kauppaa, kemikalio, kirjasto, posti ja baari. Isoja työllistäjiä olivat Viljanmaa ja Pellava, mutta yrittäjiä oli paljon muitakin.

– Jokipii oli pienoiskoossa monimuotoinen yhteiskunta, josta löytyi kaikki tarvittava. Jos kirkolta tarvittiin jotain, sinnekin pääsi linja-autolla. Niissäkin oli valinnanvaraa – Lumiaho, Sarpo, Länsilinja ja postiauto.

Naapuriapua sai ja sitä annettiin.

– Maalaismarkkinat ovat hyvä esimerkki siitä yhteisöllisyydestä, jota Jokipiistä löytyi jo minun lapsuudessani.

Petäyksen navettaan oli koottu vanhanajan pyykkivälineitä. Moni tunnisti tuttuja esineitä ja kertoi, millaisia omassa kodissa oli ollut.

– Markkinoilla on aina ollut miesten koneita. Alasessa on ollut esillä käsitöitä, mutta ovathan naiset tehneet muutakin. Siitä löytyi tämänvuotiseksi aiheeksi entisajan pyykinpesu, Katariina Petäys perusteli.

Navetassa oli esillä myös muita vanhoja esineitä.

– Vanhemmat ihmiset ovat tunteneet niitä hyvin, mutta lapset eivät tietenkään tiedä. Näiden äärellä on kerrottu moneen kertaan, mitä näillä on tehty. Niitä on ollut kiva kuunnella.

Alasessa oli esillä villasukkanäyttely. Jokipiin ompeluseurassa tuli keväällä puhetta, että siellä tehtyjä villasukkia voisi laittaa esille. Keskellä oli keskosen sukka ja sen ympärillä suurempia villasukkia.

Jokipiin kylärengin tittelin sai nimiinsä Mikko-Matti Rinta-Harri. Niko Luokkakallio perusteli valintaa sillä, että Mikko-Matin positiivinen elämänasenne ja yhteistyökyky antavat paljon koko kylälle. Hän luotsaa juttusuutareita ja järjestää ohjelmaa ikäihmisille.

– Toimit sillanrakentajana vuorovaikutuksessa Jokipiin päiväkodin lasten ja kylän eläkeläisten kesken. Olet ollut kökkäläisenä useassa kylämme tapahtumassa. Meillä on ollut onni saada sinut mukaan toimintaamme.

Mikko-Matti Rinta-Harri muutti pois Jokipiistä vuonna 1968 ja palasi takaisin vuonna 1991.

– Poikkesin täällä aina välillä. Paluu tuli ajankohtaiseksi, kun isä kuoli ja kotitalo jäi tyhjilleen. Se tuli kuin kuhmu ottaan. Päätettiin, että me muutetaan tänne asumaan.

Kotikylässä tutuista ihmisistä oli tullut eläkeläisiä. Entisistä koulukavereista moni oli lähtenyt pois. Uutta sukupolvea ei heti tuntenut.

– Valtaosin ihmiset olivat kuitenkin tuttuja. Täällä eletään samoja asioita kokeneiden kanssa.

Mikä Jokipiissä on hyvää?

– Täällä on paljon hyvää. Ei joka kylällä pystyttäisi pistämään tällaista tapahtumaa pystyyn talkoovoimin.

Mikko-Matti nostaa esiin toisten huomioimisen ja yhdessä toimimisen.

– Se on käytännössä toteutuvaa lähimmäisenrakkautta.