Suvin ja Jukan haave toteutui

Suvi ja Jukka Valkama toteuttivat pitkäaikaisen unelmansa, kun he viettivät kuusi viikkoa Italiassa. Seitsemäs kului ajomatkoilla Italiaan ja sieltä takaisin kotiin.

Terhi Rintala

Haave vuorotteluvapaasta ja arjesta ulkomailla sen aikana kyti pitkään Suvi ja Jukka Valkaman ajatuksissa.

– Vielä viime kesänä ajattelimme, että kohteena olisi ollut Espanja. Suunnitelmat muuttuivat silmänräpäyksessä, kun tapasimme ystäviämme.

He olivat olleet kahteen otteeseen italialaisessa pikkukylässä Tocco da Casauriassa ja suosittelivat paikkaa lämpimästi.

– He soittivat vuokraisäntä Janne Katajalle ja kysyivät, onko hänellä vielä kämppä siellä. Saman tien sovittiin alustavasti asunnon vuokraamisesta. Sen jälkeen jännitysmomenttina oli vielä se, saadaanko vuorotteluvapaata, Suvi naurahtaa.

Tocco da Casuria oli lopulta unelmavalinta.

– Saimme hyvät evästykset ystäviltämme ja Janne Katajalta sai kysyä asioita ennen matkaa ja sen aikana. Ei ostettu sikaa säkissä.

Ajankohta ja asunto varmistuivat syyskuulla.

– Meillä ei ollut mitään käsitystä, saadaanko vapaata. Otimme riskin, kun maksoimme marraskuussa vuokrat ja laivaliput. Tuli tunne, ettei voi elää koko ajan murehtien, jos jotain sattuu. Täytyy ajatella tulevaa ja uskaltaa tehdä asioita.

Suvi sai vuorotteluvapaasta päätöksen tammikuun lopulla. Jukka jäi samaan aikaan lomalle.

– Jukka oli puhunut jo monta vuotta siitä, että pitäisi tehdä irtiotto. Meillä on eläkevuosiin vielä matkaa ja 50-vuotispäivä häämöttää muutaman vuoden päässä. Tämä oli keino ottaa elämä omiin käsiin, Suvi sanoo.

Matkantekoa helpotti paljon se, että Jukka ajoi aikanaan rekkaa Italiaan.

– Reitti oli päässä, Jukka tiivistää.

Siihen aikaan ei ollut navigaattoreita, eikä rekassa voinut levittää paperikarttaa eteen joka risteyksessä.

– Seurattiin isojen teiden viitoituksia. Perille löysi aina lopulta. Tämä matka kyllä osoitti myös sen, että rekalla oli helppo ajaa. Sille annetaan aina tietä.

Jukan vanha karttakirja jäi tällä kertaa kotiin, mutta sitä on tutkailtu jälkikäteen.

– On hauska katsoa, miten reitit menivät. Navigaattorista näkyy niin pieni pala kerrallaan.

– Jukka oli meidän matkanjohtaja, johon luotin täysin. Ajomatkoilla ensimmäinen hotelli oli varattuna, mutta muuten etsimme yösijan matkan varrelta. Se toki auttoi paljon, että matkustettiin sesongin ulkopuolella, Suvi sanoo.

Valkamat lähtivät matkaan 11. huhtikuuta. Laiva vei Vuosaaresta Travemündeen. Sitten ajettiin halki Saksan. Kolmas yö nukuttiin jo Italiassa, Riminillä. Neljänneksi yöksi saavuttiin perille.

– Viikon lomalla on yleensä kauhea kiire, kun yritetään nähdä kaikki nähtävyydet. Nyt päätettiin, että mennään Italiaan elämään arkea, Jukka kertoo.

– Annettiin itsellemme lupa, että meillä saa olla tylsää. Jos satoi vettä, katsottiin Netflixiä. Italiaan ei menty suorittamaan mitään, Suvi lisää.

Arki kotona katkesi, vaikka sen tilalle tuli arki Italiassa.

– Istuttiin penkillä ja katseltiin vuoria. Se oli hiljaista ja rauhallista. Se oli ihaninta siellä maisemien ja ruoan ohella. Emme kaivanneet merenrantaa - tai muita turisteja.

Itselle muistoksi ja läheisille tiedoksi reissulta ylläpidettiin instagram-tiliä @autollaitaliaan2024.

Irtiotto oli harkittu.

– Kun ei ole kotiympyröissä, ei ole painetta tehdä asioita tietyllä tavalla eikä aikatauluja raamittamassa päivää. Meille syntyi Italiassakin omia rutiineja, mutta sitä myös haettiin, Suvi kuvailee.

– Teimme pitkiä kävelylenkkejä vuorille, Jukka jatkaa.

– Laitoimme ruokaa ja pesimme pyykkiä. Vaikka arjessa oli paljon samoja paloja kuin Suomessakin, tämä oli meille Kerran elämässä -kokemus.

Osa paikallisista tiesi, että Valkamat ovat Suomesta.

– Kun saavuimme Tocco da Casauriaan, meitä alettiin heti tervehtiä. Se tuntui mukavalta ja lisäsi tunnetta, että elämme arkea myös Italiassa, Suvi kertoo.

Moni kysyi, miksi Valkamat olivat tulleet juuri heidän pikkukaupunkiinsa.

– Heidän näkökulmastaan Toccossa ei ole mitään erityistä. Meille siellä oli ihan kaikki.

Tärkeintä oli se, että Tocco da Casauriassa ei ollut turisteja eikä turistihintoja.

– Me saimme nauttia tavallisesta elämästä. Arkinen syöminenkin oli juhlaa, kun Italiassa ruoka on niin hyvää, Jukka kiittää.

Ruokailun oheisohjelmana oli vilkas hälinä ravintolassa.

– Sitä oli hauska seurata, vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä. Pysyi hyvin perillä draaman kaaresta, Suvi naurahtaa.

Etukäteen oli sovittu vain yksi asia. Italian viikkojen aikana Suvi ja Jukka saivat vieraakseen poikansa Santerin ja tämän tyttöystävän Selmiinan. Heidän kanssaan suunnattiin Roomaan.

Hotelli etsittiin vähän kauempaa keskustasta. Taksilla hurautettiin tunnin matka keskustaan. Päivän aikana käveltiin 12 kilometriä ja kierrettiin keskeiset nähtävyydet.

– Rooma oli hieno kokemus etenkin siksi, että saimme nuorista seuraa.

Santeri ja Selmiina olivat viikon Italiassa.

– Se viikko mentiin vauhdilla, Jukka muistelee.

– Kun nuoret olivat lähteneet, oli kiva taas palata omaan arkeen Toccossa. Nähtävyyskiintiö oli täynnä, joten oli helppo ottaa taas leppoisasti, Suvi hymähtää.

Kuusi viikkoa sujuivat lopulta nopeasti ja oli aika palata takaisin Jalasjärvelle. Suvi oli vähän kaavaillut, että kirjoittaisi jotain Italiassa ollessa, mutta se jäi toteuttamatta. Fällyteatterin ensi kesän näytelmä ei ainakaan vielä kerro automatkasta Italiaan.

– Joitakin ajatuksia jäi mieleen ja annan niiden hautua rauhassa. Ne tulevat sieltä paperille aikanaan.

Viiniviljelykset ja oliivipuulehdot piirtyivät verkkokalvoille. Kuvat eivät pysty kaikkea tallentamaan, mutta auttavat palauttamaan muistoja mieleen.

Matkaansa Suvi ja Jukka ovat hyvin tyytyväisiä.

– Moni asia tuli eteen puolivahingossa, kun olimme päättäneet, että nähtävyyksiä ei ruveta suorittamaan. Pienet kujat olivat Toccon kauniita paikkoja, ja kylä oli niitä ihan täynnä.

Suunnittelu on yleensä tärkeä osa matkaa, mutta Valkamat eivät käyttäneet suunnittelua siihen, että olisi laadittu tarkat päiväohjelmat.

– Sovimme keskenämme, millaiseksi haluamme tämän ajan muodostuvan ja pidimme siitä kiinni. Ajomatkoja suunniteltiin, mutta ei niinkään perilläoloa.

Palataanko vielä Italiaan?

– Kyllä vaan. Ei ehkä kuudeksi viikoksi, mutta niin pitkäksi aikaa, että pääsemme taas arkeen kiinni.