A-
A+
Äänekäs puheensorina kantautui pitkälle Itärannan huvilan ulkopuolelle, kun Peräseinäjoen peruskoulun yläasteen 40 vuotta sitten aloittaneet kokoontuivat luokkakokoukseensa luokanvalvojiensa Anneli Kujalan ja Esko Takkusen kanssa. Kokoontuminen oli tälle vuonna 1973 syntyneelle ikäluokalle järjestyksessään kolmas.
Kirsi Kuusisto
Kolmanteen luokkakokoukseen osallistui noin puolet vuoden 1986 syksyllä Peräseinäjoen yläasteen aloittaneista. Ensimmäinen luokkakokous oli järjestetty vuonna 2003, kun he täyttivät 30 vuotta. Seuraavaksi tavattiin 20 vuotta myöhemmin, kun mittariin tuli ikää 50 vuotta. Itärannan huvila Kalajärven rannalla on ollut kokoontumispaikka jokaisella kerralla.
Iloisesta kuulumisten vaihdosta malttoivat irtaantua hetkeksi silloiset A-luokkalainen Leena Rantasaari ja B-luokalla ollut Jari Rinta-Korkeamäki. Siirtyminen tutulta ja turvalliselta ala-asteelta vähän suurempiin ympyröihin yläasteelle oli jännittävää molemmille.
– Omalla luokallani Luomankylän koulussa oli vain kaksi oppilasta, joten olihan se jännityksen paikka, kun piti siirtyä suurempaan luokkaan ja kouluun kirkonkylään, kertoi Jari.
Leena myöntää jännittäneensä seitsemännen luokan alkua samalla tavalla, vaikka kirkonkylän koululla luokkakavereita oli ollut paljon enemmän Jariin verrattuna. Vanhempien oppilaiden, varsinkin yhdeksännen luokan poikien suhtautuminen nuorempiinsa jopa vähän pelotti.
– Olihan Peräseinäjoen yläaste kuitenkin semmoinen lintukoto, jossa oli turvallinen tunne käydä koulua. Turvattomuutta ei tarvinnut kokea, sanoo Leena.
Myös Jari toteaa, että pienellä koululla, jossa heillä oli vain kaksi rinnakkaisluokkaa, oli omat etunsa.
Kiinnostavimmiksi kouluaineiksi Jari nimeää matematiikan ja fysiikan. Kiinnostus niihin ohjasi myös myöhempiin opiskeluihin ja lopulta ratkaisuarkkitehdin ammattiin. Jari kertoi olevansa paluumuuttaja, jonka nykyinen asuinpaikka on Isokyrö.
Leena nimesi mielekkäimmiksi kouluaineikseen englannin ja liikunnan.
– Liikuntatunneilla oli mukavaa, kun saimme tehdä tanssiesityksiä, muisteli Leena.
Englannin taidoille hänellä oli todellista tarvetta myöhemmin myös työvuosina Englannissa, jossa vierähti 12 vuotta. Myös Leena palasi Etelä-Pohjanmaalle. Hän työskentelee henkilöstöhallinnon parissa ja asuu Seinäjoella.
Entisten luokkakavereiden tapaaminen on ainakin tälle ikäluokalle tärkeää, sillä luokkakokoukseen osallistui kaksi henkilöä myös etäyhteydellä, toinen Kuusamosta ja toinen Ruotsista.
– Tämä on itselleni merkityksellinen tapahtuma, josta olen kiitollinen järjestäjille. Merkityksestä kertoo sekin, että porukka tulee paikan päälle pitkienkin matkojen päästä, totesi Leena.
Jari puolestaan sanoo luokkakokouksen olevan hänelle yksi vuoden kohokohta. Samalla luokalla olleisiin luotiin aikanaan pisimpään kestäneitä kaverisuhteita. Hän kertoo Leenan tavoin pitävänsä yhteyttä muutaman luokkakaverin kanssa myös muulloin.
Jotta luokkakokouksen kokoon kutsuminen ei muodostu yhdelle tai kahdelle henkilölle liian työlääksi, luokkakokouksen kokoon kutsujaa vaihdetaan joka kerta. Seuraavan kerran tämä ikäluokka suunnitteli tapaavansa luokkakokouksessa neljän vuoden kulutta.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Äänekäs puheensorina kantautui pitkälle Itärannan huvilan ulkopuolelle, kun Peräseinäjoen peruskoulun yläasteen 40 vuotta sitten aloittaneet kokoontuivat luokkakokoukseensa luokanvalvojiensa Anneli Kujalan ja Esko Takkusen kanssa. Kokoontuminen oli tälle vuonna 1973 syntyneelle ikäluokalle järjestyksessään kolmas.
Kirsi Kuusisto
Kolmanteen luokkakokoukseen osallistui noin puolet vuoden 1986 syksyllä Peräseinäjoen yläasteen aloittaneista. Ensimmäinen luokkakokous oli järjestetty vuonna 2003, kun he täyttivät 30 vuotta. Seuraavaksi tavattiin 20 vuotta myöhemmin, kun mittariin tuli ikää 50 vuotta. Itärannan huvila Kalajärven rannalla on ollut kokoontumispaikka jokaisella kerralla.
Iloisesta kuulumisten vaihdosta malttoivat irtaantua hetkeksi silloiset A-luokkalainen Leena Rantasaari ja B-luokalla ollut Jari Rinta-Korkeamäki. Siirtyminen tutulta ja turvalliselta ala-asteelta vähän suurempiin ympyröihin yläasteelle oli jännittävää molemmille.
– Omalla luokallani Luomankylän koulussa oli vain kaksi oppilasta, joten olihan se jännityksen paikka, kun piti siirtyä suurempaan luokkaan ja kouluun kirkonkylään, kertoi Jari.
Leena myöntää jännittäneensä seitsemännen luokan alkua samalla tavalla, vaikka kirkonkylän koululla luokkakavereita oli ollut paljon enemmän Jariin verrattuna. Vanhempien oppilaiden, varsinkin yhdeksännen luokan poikien suhtautuminen nuorempiinsa jopa vähän pelotti.
– Olihan Peräseinäjoen yläaste kuitenkin semmoinen lintukoto, jossa oli turvallinen tunne käydä koulua. Turvattomuutta ei tarvinnut kokea, sanoo Leena.
Myös Jari toteaa, että pienellä koululla, jossa heillä oli vain kaksi rinnakkaisluokkaa, oli omat etunsa.
Kiinnostavimmiksi kouluaineiksi Jari nimeää matematiikan ja fysiikan. Kiinnostus niihin ohjasi myös myöhempiin opiskeluihin ja lopulta ratkaisuarkkitehdin ammattiin. Jari kertoi olevansa paluumuuttaja, jonka nykyinen asuinpaikka on Isokyrö.
Leena nimesi mielekkäimmiksi kouluaineikseen englannin ja liikunnan.
– Liikuntatunneilla oli mukavaa, kun saimme tehdä tanssiesityksiä, muisteli Leena.
Englannin taidoille hänellä oli todellista tarvetta myöhemmin myös työvuosina Englannissa, jossa vierähti 12 vuotta. Myös Leena palasi Etelä-Pohjanmaalle. Hän työskentelee henkilöstöhallinnon parissa ja asuu Seinäjoella.
Entisten luokkakavereiden tapaaminen on ainakin tälle ikäluokalle tärkeää, sillä luokkakokoukseen osallistui kaksi henkilöä myös etäyhteydellä, toinen Kuusamosta ja toinen Ruotsista.
– Tämä on itselleni merkityksellinen tapahtuma, josta olen kiitollinen järjestäjille. Merkityksestä kertoo sekin, että porukka tulee paikan päälle pitkienkin matkojen päästä, totesi Leena.
Jari puolestaan sanoo luokkakokouksen olevan hänelle yksi vuoden kohokohta. Samalla luokalla olleisiin luotiin aikanaan pisimpään kestäneitä kaverisuhteita. Hän kertoo Leenan tavoin pitävänsä yhteyttä muutaman luokkakaverin kanssa myös muulloin.
Jotta luokkakokouksen kokoon kutsuminen ei muodostu yhdelle tai kahdelle henkilölle liian työlääksi, luokkakokouksen kokoon kutsujaa vaihdetaan joka kerta. Seuraavan kerran tämä ikäluokka suunnitteli tapaavansa luokkakokouksessa neljän vuoden kulutta.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Äänekäs puheensorina kantautui pitkälle Itärannan huvilan ulkopuolelle, kun Peräseinäjoen peruskoulun yläasteen 40 vuotta sitten aloittaneet kokoontuivat luokkakokoukseensa luokanvalvojiensa Anneli Kujalan ja Esko Takkusen kanssa. Kokoontuminen oli tälle vuonna 1973 syntyneelle ikäluokalle järjestyksessään kolmas.
Kirsi Kuusisto
Kolmanteen luokkakokoukseen osallistui noin puolet vuoden 1986 syksyllä Peräseinäjoen yläasteen aloittaneista. Ensimmäinen luokkakokous oli järjestetty vuonna 2003, kun he täyttivät 30 vuotta. Seuraavaksi tavattiin 20 vuotta myöhemmin, kun mittariin tuli ikää 50 vuotta. Itärannan huvila Kalajärven rannalla on ollut kokoontumispaikka jokaisella kerralla.
Iloisesta kuulumisten vaihdosta malttoivat irtaantua hetkeksi silloiset A-luokkalainen Leena Rantasaari ja B-luokalla ollut Jari Rinta-Korkeamäki. Siirtyminen tutulta ja turvalliselta ala-asteelta vähän suurempiin ympyröihin yläasteelle oli jännittävää molemmille.
– Omalla luokallani Luomankylän koulussa oli vain kaksi oppilasta, joten olihan se jännityksen paikka, kun piti siirtyä suurempaan luokkaan ja kouluun kirkonkylään, kertoi Jari.
Leena myöntää jännittäneensä seitsemännen luokan alkua samalla tavalla, vaikka kirkonkylän koululla luokkakavereita oli ollut paljon enemmän Jariin verrattuna. Vanhempien oppilaiden, varsinkin yhdeksännen luokan poikien suhtautuminen nuorempiinsa jopa vähän pelotti.
– Olihan Peräseinäjoen yläaste kuitenkin semmoinen lintukoto, jossa oli turvallinen tunne käydä koulua. Turvattomuutta ei tarvinnut kokea, sanoo Leena.
Myös Jari toteaa, että pienellä koululla, jossa heillä oli vain kaksi rinnakkaisluokkaa, oli omat etunsa.
Kiinnostavimmiksi kouluaineiksi Jari nimeää matematiikan ja fysiikan. Kiinnostus niihin ohjasi myös myöhempiin opiskeluihin ja lopulta ratkaisuarkkitehdin ammattiin. Jari kertoi olevansa paluumuuttaja, jonka nykyinen asuinpaikka on Isokyrö.
Leena nimesi mielekkäimmiksi kouluaineikseen englannin ja liikunnan.
– Liikuntatunneilla oli mukavaa, kun saimme tehdä tanssiesityksiä, muisteli Leena.
Englannin taidoille hänellä oli todellista tarvetta myöhemmin myös työvuosina Englannissa, jossa vierähti 12 vuotta. Myös Leena palasi Etelä-Pohjanmaalle. Hän työskentelee henkilöstöhallinnon parissa ja asuu Seinäjoella.
Entisten luokkakavereiden tapaaminen on ainakin tälle ikäluokalle tärkeää, sillä luokkakokoukseen osallistui kaksi henkilöä myös etäyhteydellä, toinen Kuusamosta ja toinen Ruotsista.
– Tämä on itselleni merkityksellinen tapahtuma, josta olen kiitollinen järjestäjille. Merkityksestä kertoo sekin, että porukka tulee paikan päälle pitkienkin matkojen päästä, totesi Leena.
Jari puolestaan sanoo luokkakokouksen olevan hänelle yksi vuoden kohokohta. Samalla luokalla olleisiin luotiin aikanaan pisimpään kestäneitä kaverisuhteita. Hän kertoo Leenan tavoin pitävänsä yhteyttä muutaman luokkakaverin kanssa myös muulloin.
Jotta luokkakokouksen kokoon kutsuminen ei muodostu yhdelle tai kahdelle henkilölle liian työlääksi, luokkakokouksen kokoon kutsujaa vaihdetaan joka kerta. Seuraavan kerran tämä ikäluokka suunnitteli tapaavansa luokkakokouksessa neljän vuoden kulutta.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely