Peräseinäjoen kappeliseurakunnan juhlavuosi huipentuu juhlamessuun ja juhlaan

Jari Vierula

Peräseinäjoen kappeliseurakunnan juhlavuosi huipentuu ensi sunnuntaina juhlamessuun, jonka jälkeen juhlapäivä jatkuu seurakuntatalossa ruokailulla ja juhlatilaisuudella.

Juhlan aiheita on moninkertaisesti, sillä Peräseinäjoen kirkko on tänä vuonna 130-vuotias, Peräseinäjoen seurakuntatalo 50-vuotias ja Peräkamarikuoro 30-vuotias.

Juhlamessussa saarnaa peräseinäjokelaissyntyinen Kauhajoen kirkkoherra, lääninrovasti Jouko Ala-Prinkkilä. Liturgina on kappeliseurakunnan johtava kappalainen Heikki Maakorpi ja avustavana pappina kappalainen Irja Hietala.

Juhlamessussa ovat mukana kanttori Sanna Ågrenin johdolla kaikki seurakunnan kuorot ja musiikkiryhmät. Juhlamessussa on esillä kirkon arkkitehtonisia piirustuksia.

Juhlapuhujana rovasti Matti Korpiaho

Seurakuntatalon juhlatilaisuudessa on juhlapuhujana rovasti Matti Korpiaho ja rovasti Markku Ylinen on laatinut historiikin. Tervehdyssanat lausuu Peräseinäjoen kappelineuvoston puheenjohtaja Timo Niemi ja päätössanat Etelä-Pohjanmaan perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Markku Orsila.

Meidän oma juhla

Johtava kappalainen Heikki Maakorpi toivottaa kaikki alueen asukkaat tervetulleeksi niin juhlamessuun kuin juhlatilaisuuteen.

– Nyt on kappeliseurakuntalaisten, peräseinäjokelaisten oma juhla, joka on meidän näköisemme, kotoisa tilaisuus, hän kuvailee.

Hän painottaa juhlapäivän osuneen 1. adventiksi, joka on juuri se päivä, kun Peräseinäjoen uudessa kirkossa pidettiin ensimmäinen jumalanpalvelus.

Kirkkorakennuksella on Peräseinäjoella iso merkitys, sillä paikkakunnalla kirkko on sananmukaisesti keskellä kylää. Peräseinäjoen kylää ei voi ohittaa näkemättä komeaa kirkkorakennusta.

Kodikas kirkko

Heikki Maakorpi myöntää, että hän saattaa olla arvioissaan vähän puolueellinen, mutta hänen mielestään Peräseinäjoen kirkko on Suomen komeimpia kirkkoja.

– Kirkko on iso, mutta juuri passelin kokoinen ja jotenkin se on niin kodikas.

Hän muistuttaa, että vaikka nyt juhlitaankin itse kirkkorakennusta, niin kirkko olisi ilman ihmisiä vain tyhjä rakennus.

– Kirkkorakennus on aikanaan vihitty käyttöönsä, mutta mielestäni kirkon pyhyyden tekevät ihmiset, kirkkokansa. Niin monia on täällä siunattu, kastettu, konfirmoitu, vihitty...

Kirkko on pysynyt tukevasti paikoillaan 130 vuotta ja Maakorpi ei epäile, ettei se seisoisi paikoillaan heittämällä seuraavatkin 130 vuotta.

– Jos jokin, niin 130-vuotias kirkko kertoo pysyvyydestä. Se kertoo menneisyydestä, mutta katsoo myös tulevaisuuteen.