A-
A+
Palaa takaisin näköislehteen
”Jotta monialayrittäjänä tai yleensä yrittäjänä voi toimia, pitää olla kekseliäs.”
Kirsi Kuusisto
Monen yrittäjän leipä saattaa olla ”palasina maailmalla”, mutta peräseinäjokelaisten Tapio, Ulla, Mika ja Minna Mannin leipä tulee useammasta yrityksestä. Niiden toiminta tukee toinen toistaan.
Kaikki lähti liikkeelle maatilasta. Yrittäjänä 52 vuotta toiminut Tapio Manni jatkoi Toivo-isänsä maatilanpitoa, mutta valitsi omaksi suunnakseen sikatalouden. 1970-luvulla maatalousyrittäjän arki ei ollut välttämättä kovin ruusuista: Tapion mukaan pientä yrittäjää ei juurikaan tuettu, mutta periksi ei annettu. Päinvastoin, laajentamishalut kasvoivat vuosi vuodelta.
– Omaa hulluutta se oli, että laajensin. Mutta tämähän on elämäntapa. Pyhää arkea mennään, oli sitten juhannus tai joulu, toteaa Tapio heti alkuun.
Jotta tiedetään, missä luvuissa liikutaan: Tapio Mannin sikalassa oli 1970-luvulla 300 lihasikapaikkaa, kun emakoitten, porsaiden ja lihasikojen kokonaismäärä on Mannien eri yrityksissä nyt 16 000. Pelkästään yhden viikon aikana porsaita syntyy 800.
Maatilan suhteen edettiin sukupolvenvaihdokseen Tapiolta Mika Mannille viime vuonna. Vuotta aikaisemmin Mika oli yhtiöittänyt oman maatilansa Sikamanni Oy:ksi ja vuonna 2016 rakennusliikkeen Valkeisten Rakenne Oy:n yhdessä Minnan kanssa. Rakennusliike työllistää viidestä seitsemään henkilöä, joista osa toimii itsenäisinä yrittäjinä. Valkeisten Rakenne Oy on tehnyt Manneille sikaloita, Kalajärven Lomakylä Oy:n mökkejä, rivi- ja paritaloja sekä huoneistoremontteja. Kalajärven Lomakylä Oy vuokramökkeineen on Tapion yritys, jolla on menossa 31. toimintavuosi. Niiden vuokraus ja siivoukset ovat suurimmaksi osaksi Ulla Mannin vastuulla. Lisäksi Tapio toimii yrittäjänä kiinteistöalalla asunto-osakkeiden omistajan roolissa.
Yhteisporsas Oy:n Mika ja Tapio perustivat jo vuonna 2001. Laihian Jakkulassa sijaitseva sikala työllistää kahdeksan henkilöä. Siellä porsaita kasvatetaan Sikamanni Oy:n lihasikalaan Valkeajärvelle ja Jalasjärven Jalastoon Minna Mannin sikalaan, jonka hän osti vuoden 2006 alussa. Minna pyörittää sen toimintaa ja viljelee maata Y-tunnuksella yksityisenä elinkeinonharjoittajana.
Lisäksi Mikan perustama tuulivoimala Valkeisten voima tuottaa sähköä sekä omiin tarpeisiin että myytäväksi. Myös moni suomalainen porsas kasvaa Mikan ideoimien ja myymien seulojen ja terien murskaamalla viljalla, onhan Manneilla erinomaiset mahdollisuudet testata seulat ja terät oikeanlaisiksi.
– Jotta monialayrittäjänä tai yleensä yrittäjänä voi toimia, pitää olla kekseliäs. Ongelmiin pitää keksiä itse ratkaisut, ei niitä kukaan muu ole sanomassa, sanoo Mika.
Hänen yrittäjyytensä alkoi 15-vuotiaana metsäpalan ostamisella Haapaluomalta. Tosin aivan ensimmäinen kosketus yrittäjyyteen oli Ulla-äidin kertoman mukaan se, että Mika nukkui päiväunensa puimurin päällä. Ikää ei ollut silloin juuri enemmän kuin nimeksi.
Ullan ja Tapion kolmen lapsen ollessa alle kouluikäisiä päiväkotijärjestelmää vasta kehitettiin, joten maatalousyrittäjien lasten päiväunipaikka olikin useimmiten henkilöauto vanhempien ollessa työn touhussa sikalassa.
Yrittäjyydessä on Mika Mannin mielestä parasta se, että saa itse tuumata, mitä ja kuinka tekee. Isänsä tavoin hän toteaa, että juhlapyhät eivät heidän tapauksessaan eroa arkipäivistä muuta kuin siinä, että Mika toivoo niiden olevan aina nopeasti ohi. Siat tarvitsevat ruokaa ja sikalat askareitten tekijän joka päivä, vaikka automaatio ja kännykkäsovellukset ovatkin helpottaneet niiden pyörittämistä ja valvontaa. Aina kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Suuria haasteita tuovat eteen esimerkiksi kova pakkanen, pitkät hellejaksot tai ukonilmat.
– Normaali arki onkin parasta. Ja lapsetkin näkevät tässä, miten töitä tehdään, sanoo Mika. Minnan ja Mikan lapset Miro (12), Masa (9) ja Mari (6) ovatkin luontevasti mukana myös perheen työarjessa. Tänä syksynä varsinkin Miro nuoresta iästään huolimatta oli puintihommissa suureksi avuksi.
Minna mainitsee yrittäjyyden hyväksi puoleksi sen, että pystyy järjestämään aikataulunsa oman mielen mukaan. Toki, jos joku asia vastustaa tai ei onnistu, se harmittaa innokkaintakin yrittäjää.
– Mutta jos en olisi maatalousalan yrittäjä, olisin todennäköisesti yrittäjä jollakin muulla alalla, miettii Minna.
Mitä sitten neuvoksi omaa yritystä suunnittelevalle? Mikalla on tähän nopea vastaus:
– Laiskan ei kannata ryhtyä, lohkaisee Mika ja saa keittiön pöydän ympärille kerääntyneen todellisen yrittäjäperheen nauramaan. Nauru ja huumorintaju tuntuvatkin olevan se asia, joka kantaa tämän yrittäjäperheen elämää.
Kun yrittäjyys on tiiviisti osa kahden perheen arkea kuten Mannien tapauksessa, pystyy siitä irtautumaan harvoin. Jokainen kuitenkin löytää jonkun henkireiän, jolla jaksaa eteenpäin. Mika sanoo ottavansa osan työstä harrastuksena. Ja kuljettaa välillä lapsia painiharjoituksiin.
– Ostin hiljattain kirjan, mitä ei tapahdu kyllä tosiaankaan usein. Lukuhetkestä tai muusta hetkestä pitää osata nauttia, sanoo Minna.
Ulla kertoo menevänsä syksyllä hetkeksi puolukkaan, jos sikalan askareet menevät hyvin ja jää aikaa. Toisaalta Lomakylän mökkien siivous on hänelle myös paikka ”lepuuttaa hermoja”. Tapio puolestaan rentoutuu vesijumpassa.
Manneilla on monta yhteistyökumppania, jotka toimivat itsekin yrittäjinä. Joustavuutta löytyy tarvittaessa, koska yrittäjä ymmärtää toisen yrittäjän tarpeet. Heille sekä koko työntekijäjoukolle Mannit haluavat antaa suuret kiitokset.
Palaa takaisin näköislehteen
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Palaa takaisin näköislehteen
”Jotta monialayrittäjänä tai yleensä yrittäjänä voi toimia, pitää olla kekseliäs.”
Kirsi Kuusisto
Monen yrittäjän leipä saattaa olla ”palasina maailmalla”, mutta peräseinäjokelaisten Tapio, Ulla, Mika ja Minna Mannin leipä tulee useammasta yrityksestä. Niiden toiminta tukee toinen toistaan.
Kaikki lähti liikkeelle maatilasta. Yrittäjänä 52 vuotta toiminut Tapio Manni jatkoi Toivo-isänsä maatilanpitoa, mutta valitsi omaksi suunnakseen sikatalouden. 1970-luvulla maatalousyrittäjän arki ei ollut välttämättä kovin ruusuista: Tapion mukaan pientä yrittäjää ei juurikaan tuettu, mutta periksi ei annettu. Päinvastoin, laajentamishalut kasvoivat vuosi vuodelta.
– Omaa hulluutta se oli, että laajensin. Mutta tämähän on elämäntapa. Pyhää arkea mennään, oli sitten juhannus tai joulu, toteaa Tapio heti alkuun.
Jotta tiedetään, missä luvuissa liikutaan: Tapio Mannin sikalassa oli 1970-luvulla 300 lihasikapaikkaa, kun emakoitten, porsaiden ja lihasikojen kokonaismäärä on Mannien eri yrityksissä nyt 16 000. Pelkästään yhden viikon aikana porsaita syntyy 800.
Maatilan suhteen edettiin sukupolvenvaihdokseen Tapiolta Mika Mannille viime vuonna. Vuotta aikaisemmin Mika oli yhtiöittänyt oman maatilansa Sikamanni Oy:ksi ja vuonna 2016 rakennusliikkeen Valkeisten Rakenne Oy:n yhdessä Minnan kanssa. Rakennusliike työllistää viidestä seitsemään henkilöä, joista osa toimii itsenäisinä yrittäjinä. Valkeisten Rakenne Oy on tehnyt Manneille sikaloita, Kalajärven Lomakylä Oy:n mökkejä, rivi- ja paritaloja sekä huoneistoremontteja. Kalajärven Lomakylä Oy vuokramökkeineen on Tapion yritys, jolla on menossa 31. toimintavuosi. Niiden vuokraus ja siivoukset ovat suurimmaksi osaksi Ulla Mannin vastuulla. Lisäksi Tapio toimii yrittäjänä kiinteistöalalla asunto-osakkeiden omistajan roolissa.
Yhteisporsas Oy:n Mika ja Tapio perustivat jo vuonna 2001. Laihian Jakkulassa sijaitseva sikala työllistää kahdeksan henkilöä. Siellä porsaita kasvatetaan Sikamanni Oy:n lihasikalaan Valkeajärvelle ja Jalasjärven Jalastoon Minna Mannin sikalaan, jonka hän osti vuoden 2006 alussa. Minna pyörittää sen toimintaa ja viljelee maata Y-tunnuksella yksityisenä elinkeinonharjoittajana.
Lisäksi Mikan perustama tuulivoimala Valkeisten voima tuottaa sähköä sekä omiin tarpeisiin että myytäväksi. Myös moni suomalainen porsas kasvaa Mikan ideoimien ja myymien seulojen ja terien murskaamalla viljalla, onhan Manneilla erinomaiset mahdollisuudet testata seulat ja terät oikeanlaisiksi.
– Jotta monialayrittäjänä tai yleensä yrittäjänä voi toimia, pitää olla kekseliäs. Ongelmiin pitää keksiä itse ratkaisut, ei niitä kukaan muu ole sanomassa, sanoo Mika.
Hänen yrittäjyytensä alkoi 15-vuotiaana metsäpalan ostamisella Haapaluomalta. Tosin aivan ensimmäinen kosketus yrittäjyyteen oli Ulla-äidin kertoman mukaan se, että Mika nukkui päiväunensa puimurin päällä. Ikää ei ollut silloin juuri enemmän kuin nimeksi.
Ullan ja Tapion kolmen lapsen ollessa alle kouluikäisiä päiväkotijärjestelmää vasta kehitettiin, joten maatalousyrittäjien lasten päiväunipaikka olikin useimmiten henkilöauto vanhempien ollessa työn touhussa sikalassa.
Yrittäjyydessä on Mika Mannin mielestä parasta se, että saa itse tuumata, mitä ja kuinka tekee. Isänsä tavoin hän toteaa, että juhlapyhät eivät heidän tapauksessaan eroa arkipäivistä muuta kuin siinä, että Mika toivoo niiden olevan aina nopeasti ohi. Siat tarvitsevat ruokaa ja sikalat askareitten tekijän joka päivä, vaikka automaatio ja kännykkäsovellukset ovatkin helpottaneet niiden pyörittämistä ja valvontaa. Aina kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Suuria haasteita tuovat eteen esimerkiksi kova pakkanen, pitkät hellejaksot tai ukonilmat.
– Normaali arki onkin parasta. Ja lapsetkin näkevät tässä, miten töitä tehdään, sanoo Mika. Minnan ja Mikan lapset Miro (12), Masa (9) ja Mari (6) ovatkin luontevasti mukana myös perheen työarjessa. Tänä syksynä varsinkin Miro nuoresta iästään huolimatta oli puintihommissa suureksi avuksi.
Minna mainitsee yrittäjyyden hyväksi puoleksi sen, että pystyy järjestämään aikataulunsa oman mielen mukaan. Toki, jos joku asia vastustaa tai ei onnistu, se harmittaa innokkaintakin yrittäjää.
– Mutta jos en olisi maatalousalan yrittäjä, olisin todennäköisesti yrittäjä jollakin muulla alalla, miettii Minna.
Mitä sitten neuvoksi omaa yritystä suunnittelevalle? Mikalla on tähän nopea vastaus:
– Laiskan ei kannata ryhtyä, lohkaisee Mika ja saa keittiön pöydän ympärille kerääntyneen todellisen yrittäjäperheen nauramaan. Nauru ja huumorintaju tuntuvatkin olevan se asia, joka kantaa tämän yrittäjäperheen elämää.
Kun yrittäjyys on tiiviisti osa kahden perheen arkea kuten Mannien tapauksessa, pystyy siitä irtautumaan harvoin. Jokainen kuitenkin löytää jonkun henkireiän, jolla jaksaa eteenpäin. Mika sanoo ottavansa osan työstä harrastuksena. Ja kuljettaa välillä lapsia painiharjoituksiin.
– Ostin hiljattain kirjan, mitä ei tapahdu kyllä tosiaankaan usein. Lukuhetkestä tai muusta hetkestä pitää osata nauttia, sanoo Minna.
Ulla kertoo menevänsä syksyllä hetkeksi puolukkaan, jos sikalan askareet menevät hyvin ja jää aikaa. Toisaalta Lomakylän mökkien siivous on hänelle myös paikka ”lepuuttaa hermoja”. Tapio puolestaan rentoutuu vesijumpassa.
Manneilla on monta yhteistyökumppania, jotka toimivat itsekin yrittäjinä. Joustavuutta löytyy tarvittaessa, koska yrittäjä ymmärtää toisen yrittäjän tarpeet. Heille sekä koko työntekijäjoukolle Mannit haluavat antaa suuret kiitokset.
Palaa takaisin näköislehteen
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Palaa takaisin näköislehteen
”Jotta monialayrittäjänä tai yleensä yrittäjänä voi toimia, pitää olla kekseliäs.”
Kirsi Kuusisto
Monen yrittäjän leipä saattaa olla ”palasina maailmalla”, mutta peräseinäjokelaisten Tapio, Ulla, Mika ja Minna Mannin leipä tulee useammasta yrityksestä. Niiden toiminta tukee toinen toistaan.
Kaikki lähti liikkeelle maatilasta. Yrittäjänä 52 vuotta toiminut Tapio Manni jatkoi Toivo-isänsä maatilanpitoa, mutta valitsi omaksi suunnakseen sikatalouden. 1970-luvulla maatalousyrittäjän arki ei ollut välttämättä kovin ruusuista: Tapion mukaan pientä yrittäjää ei juurikaan tuettu, mutta periksi ei annettu. Päinvastoin, laajentamishalut kasvoivat vuosi vuodelta.
– Omaa hulluutta se oli, että laajensin. Mutta tämähän on elämäntapa. Pyhää arkea mennään, oli sitten juhannus tai joulu, toteaa Tapio heti alkuun.
Jotta tiedetään, missä luvuissa liikutaan: Tapio Mannin sikalassa oli 1970-luvulla 300 lihasikapaikkaa, kun emakoitten, porsaiden ja lihasikojen kokonaismäärä on Mannien eri yrityksissä nyt 16 000. Pelkästään yhden viikon aikana porsaita syntyy 800.
Maatilan suhteen edettiin sukupolvenvaihdokseen Tapiolta Mika Mannille viime vuonna. Vuotta aikaisemmin Mika oli yhtiöittänyt oman maatilansa Sikamanni Oy:ksi ja vuonna 2016 rakennusliikkeen Valkeisten Rakenne Oy:n yhdessä Minnan kanssa. Rakennusliike työllistää viidestä seitsemään henkilöä, joista osa toimii itsenäisinä yrittäjinä. Valkeisten Rakenne Oy on tehnyt Manneille sikaloita, Kalajärven Lomakylä Oy:n mökkejä, rivi- ja paritaloja sekä huoneistoremontteja. Kalajärven Lomakylä Oy vuokramökkeineen on Tapion yritys, jolla on menossa 31. toimintavuosi. Niiden vuokraus ja siivoukset ovat suurimmaksi osaksi Ulla Mannin vastuulla. Lisäksi Tapio toimii yrittäjänä kiinteistöalalla asunto-osakkeiden omistajan roolissa.
Yhteisporsas Oy:n Mika ja Tapio perustivat jo vuonna 2001. Laihian Jakkulassa sijaitseva sikala työllistää kahdeksan henkilöä. Siellä porsaita kasvatetaan Sikamanni Oy:n lihasikalaan Valkeajärvelle ja Jalasjärven Jalastoon Minna Mannin sikalaan, jonka hän osti vuoden 2006 alussa. Minna pyörittää sen toimintaa ja viljelee maata Y-tunnuksella yksityisenä elinkeinonharjoittajana.
Lisäksi Mikan perustama tuulivoimala Valkeisten voima tuottaa sähköä sekä omiin tarpeisiin että myytäväksi. Myös moni suomalainen porsas kasvaa Mikan ideoimien ja myymien seulojen ja terien murskaamalla viljalla, onhan Manneilla erinomaiset mahdollisuudet testata seulat ja terät oikeanlaisiksi.
– Jotta monialayrittäjänä tai yleensä yrittäjänä voi toimia, pitää olla kekseliäs. Ongelmiin pitää keksiä itse ratkaisut, ei niitä kukaan muu ole sanomassa, sanoo Mika.
Hänen yrittäjyytensä alkoi 15-vuotiaana metsäpalan ostamisella Haapaluomalta. Tosin aivan ensimmäinen kosketus yrittäjyyteen oli Ulla-äidin kertoman mukaan se, että Mika nukkui päiväunensa puimurin päällä. Ikää ei ollut silloin juuri enemmän kuin nimeksi.
Ullan ja Tapion kolmen lapsen ollessa alle kouluikäisiä päiväkotijärjestelmää vasta kehitettiin, joten maatalousyrittäjien lasten päiväunipaikka olikin useimmiten henkilöauto vanhempien ollessa työn touhussa sikalassa.
Yrittäjyydessä on Mika Mannin mielestä parasta se, että saa itse tuumata, mitä ja kuinka tekee. Isänsä tavoin hän toteaa, että juhlapyhät eivät heidän tapauksessaan eroa arkipäivistä muuta kuin siinä, että Mika toivoo niiden olevan aina nopeasti ohi. Siat tarvitsevat ruokaa ja sikalat askareitten tekijän joka päivä, vaikka automaatio ja kännykkäsovellukset ovatkin helpottaneet niiden pyörittämistä ja valvontaa. Aina kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Suuria haasteita tuovat eteen esimerkiksi kova pakkanen, pitkät hellejaksot tai ukonilmat.
– Normaali arki onkin parasta. Ja lapsetkin näkevät tässä, miten töitä tehdään, sanoo Mika. Minnan ja Mikan lapset Miro (12), Masa (9) ja Mari (6) ovatkin luontevasti mukana myös perheen työarjessa. Tänä syksynä varsinkin Miro nuoresta iästään huolimatta oli puintihommissa suureksi avuksi.
Minna mainitsee yrittäjyyden hyväksi puoleksi sen, että pystyy järjestämään aikataulunsa oman mielen mukaan. Toki, jos joku asia vastustaa tai ei onnistu, se harmittaa innokkaintakin yrittäjää.
– Mutta jos en olisi maatalousalan yrittäjä, olisin todennäköisesti yrittäjä jollakin muulla alalla, miettii Minna.
Mitä sitten neuvoksi omaa yritystä suunnittelevalle? Mikalla on tähän nopea vastaus:
– Laiskan ei kannata ryhtyä, lohkaisee Mika ja saa keittiön pöydän ympärille kerääntyneen todellisen yrittäjäperheen nauramaan. Nauru ja huumorintaju tuntuvatkin olevan se asia, joka kantaa tämän yrittäjäperheen elämää.
Kun yrittäjyys on tiiviisti osa kahden perheen arkea kuten Mannien tapauksessa, pystyy siitä irtautumaan harvoin. Jokainen kuitenkin löytää jonkun henkireiän, jolla jaksaa eteenpäin. Mika sanoo ottavansa osan työstä harrastuksena. Ja kuljettaa välillä lapsia painiharjoituksiin.
– Ostin hiljattain kirjan, mitä ei tapahdu kyllä tosiaankaan usein. Lukuhetkestä tai muusta hetkestä pitää osata nauttia, sanoo Minna.
Ulla kertoo menevänsä syksyllä hetkeksi puolukkaan, jos sikalan askareet menevät hyvin ja jää aikaa. Toisaalta Lomakylän mökkien siivous on hänelle myös paikka ”lepuuttaa hermoja”. Tapio puolestaan rentoutuu vesijumpassa.
Manneilla on monta yhteistyökumppania, jotka toimivat itsekin yrittäjinä. Joustavuutta löytyy tarvittaessa, koska yrittäjä ymmärtää toisen yrittäjän tarpeet. Heille sekä koko työntekijäjoukolle Mannit haluavat antaa suuret kiitokset.
Palaa takaisin näköislehteen
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely