Koulutielle

Terhi Rintala

Ekaluokkalainen Elias Ristilä, 7, arpoo kummanko repun ottaisi. Musta Adidas-reppu on palvellut jo eskarissa, ja mummu on ostanut hiljattain toisen, jossa on moottoripyöriä. Tarkan harkinnan jälkeen ensimmäisenä koulupäivänä mukaan pääsi tuttu musta reppu.

– Toista voi käyttää eri päivänä, poika suunnittelee.

Myös kynäpenaaleja on kaksi. Mukaan kouluun niistä otettiin tällä kertaa uudempi.

Samassa koulussa

Ristilän perheessä Ylivallissa tämä kouluvuosi on erityinen, sillä perheen kaikki kolme poikaa käyvät samaa koulua. Isoveljistä Eero menee Koskuen koulun kuudennelle luokalle ja Eeli nelosluokalle.

– Ensi vuonna Eero menee eri kouluun, Elias selvittää.

Koskuen koulu on Eliakselle jo tuttu eskarivuodelta, vaikka se jäikin keväällä tavallista lyhyemmäksi.

– Eniten taitaa olla ikävä kavereita, äiti Anu Ristilä arveli ennen koulun alkua.

Koskuella ekaluokkalaisia on tänä vuonna 13.

– Kuopuksen kohdalla huomaa, että perheen elämään ei tule enää niin suurta muutosta. Tietysti koulunkäynti on eri asia kuin eskari, mutta se selviää Eliaksellekin syksyn mittaan, äiti hymyilee.

Koulumatka taittuu ensin polkupyörällä Löyhingintien varteen ja siitä eteenpäin taksilla Koskuelle.

– Tänä vuonna ollaan samassa koulussa kaikki, Elias muistaa vielä mainita uudelleen.

Perheen sisupussi

Anu ja Mika Ristilä kuvailevat kuopustaan perheen sisupussiksi.

– Pienimpänä pitää pärjätä muille, isä sanoo.

Muut pojat oppivat vähitellen lukemaan eskarivuoden aikana. Elias päätti itse, että nyt on opittava lukemaan.

– Elias opetteli itse hiki hatussa, oikein olan takaa, äiti kuvailee.

– Poika vain päätti, että oppii lukemaan ja vieläpä ihan itse, isä jatkaa.

Mikä on mieluisin kouluaine?

– Välitunti, Elias vastaa heti.

Sen jälkeen täytyy miettiä, mikä varsinaisista kouluaineista se voisi olla.

– Lukeminen ja kirjoittaminen, Elias päättää.

– Sitä sanotaan äidinkieleksi, isä avittaa.

Läksyt mietityttävät

Eliaksen mielestä suurin ero eskarin ja koulun välillä on se, että koulussa on enemmän läksyjä. Mikä olisi hyvä määrä?

– Kymmenen läksyä päivässä, Elias tuumaa.

Isä ennakoi, että mieli voi vielä muuttua.

– Se on aika paljon läksyä.

– Oppis paremmin, poika perustelee.

Jännittääkö kouluun meno? Sitä Elias joutuu harkitsemaan vähän pidempään.

– Vähän. Se jännittää eniten, kuinka paljon tulee läksyä. Sen mä haluan tietää.

Kokenut eskarilainen osaa jo sanoa, mikä on lempiruoka koulussa.

– Jouluruoka. Silloin oli kinkkua ja kaikkea.

Vuoden paras kattaus pääsee siis Eliaksen listassa kouluruokailun kärkeen.

– Ei ollenkaan huono valinta, isä myöntää.

Unelmien päivä

Sitäkin Elias on jo ehtinyt pohtia, mitä haluaisi tehdä isona.

– Haluan tehdä rehua jollekin ja olla nimenomaan ajotraktorissa.

Konehommat kiinnostavat. Eliaksen unelmapäivä olisi sellainen, että saisi olla rehunteolla aamusta iltaan.

– Koko pitkän päivän tosi myöhälle asti, poika kuvailee silmät loistaen.

Koulun alkamisessa harmittaa vain se, että samoihin aikoihin käynnistyy kesän toisen rehusadon ajaminen.

– Onneksi on illat, ekaluokkalainen huokaa.