Koronaa ja sähköä

Jari Vierula

Viime vuoden joulukuulle osui kohdalleni koronavirus. Ajattelin jo, että kun pitkälti yli kaksi vuotta olen koronaa onnistunut väistelemään, niin eipä se taida mieheen osua lainkaan. Kaiken lisäksi olen ottanut kaikki neljä rokotustakin, mutta niin se vain tuli.

Meikäläinen selvisi taudista aika vähällä, mitä nyt kuumetta pari päivää, mutta yskä oli kova. Rouva on aikanaan luvannut rakastaa myötä- ja vastamäessä, joten tietenkin hän sai minulta tartunnan. Siinä sitten valmistauduttiin joulunviettoon yhdessä yskien ja niistäen.

Koronan tympein oire oli haju- ja makuaistin menetys. Joulu oli tulossa herkkuineen ja makuaisti täysin kateissa. Vaan kerrankin oli hyvä tuuri ja makuaisti palautui juuri ennen joulupöytää. Sen verran jäi vielä makuaisti vialliseksi, että kahvi maistuu edelleen lähinnä siltä, miltä kissanpissi haisee.

Sähkönhinta on monien mielessä, varsinkin sähkölämmitteisten omakotitalojen omistajat seuraavat sähkökustannuksia kaikella hartaudella. Kansaa on peloteltu pian puoli vuotta mahdollisilla sähkökatkoillakin. Kaikenlaisia sähkökatkoihin varautumisohjeita on tarjolla lähes joka tuutissa. Olen ymmärtänyt, että sähkökatkot olisivat kestoltaan kaksi tuntia. Eiköhän tuon ajan mies kestä. Se on eri asia, jos Suomeen kohdistuu vihollistoimia, jotka pistävät koko sähköverkon polvilleen. Silloin ovat asiat huonosti ja takat sekä varmuusvarastot kova sana.

En voi pienen ihmisen järjellä ymmärtää Olkiluoto 3 -ydinvoimalan rakennusprosessia. Niin uskomattomalta kuin se nyt kuulostaakin, niin kaupallisen sähköntuotannon piti uuden ydinvoimalan osalta alkaa jo vuonna 2009. Nyt eletään armon vuotta 2023 ja edelleen Olkiluoto 3 yskähtelee. Iisakinkirkkoa rakennettiin sanonnan mukaan kauan, mutta taitaa Olkiluoto 3 jäädä historiaan uutena sanontana.

En sillä pienen ihmisen järjellä ymmärrä suomalaista sähköpolitiikkaakaan. Emme ole sähköntuotannossa omavaraisia, mikä pohjoisten olosuhteiden maassa tuntuu järjenvastaiselta. Kaikki ihmiset lykkäävät innolla töpseleitä pistorasioihin ja nauttivat sähköisistä laitteista ja lämmöstä. Mutta annas olla, kun pitäisi rakentaa lisää sähkövoimaa.

Suomessa vastustetaan niin ydinvoimaa, tuulivoimaa kuin vesivoimaa, mutta samat vastustajat käyttävät innolla sähköä. Mistähän se sähkö heidän järkensä mukaan tulee, varmaan vain seinästä.

Miten maamme energiapolitiikka on päästetty tälle tuonninvaraiselle tasolle, sitä en voi ymmärtää. Se on yksi kansakuntamme suurimpia mokia. Sähkön riittävyyttä ei pitkällä tähtäimellä voi säästämällä ja lamppuja sammuttelemalla paikata. Ei nykyaikaisiin toimintoihin tottunut kansakunta halua taantua takaisin pärevalon aikaan, se on päivänselvää.