Virtaama ennustaa tulevaa

Jalasjoen jäällä Jalasjärven keskustan tuntumassa ahkeroi neljän henkilön työryhmä kahden päivän ajan viime viikolla. Suomen ympäristökeskuksen työntekijät mittasivat virtaamaa ja myös testasivat laitteita talviolosuhteissa kahden päivän ajan.

Kirsi Kuusisto

Joen jäällä hiihtäneet ja muut ohikulkijat olivat ihmetelleet joen jäähän porattavia reikiä ja rannalla muistiinpanoja tekeviä henkilöitä. Kysymyksessä oli kolmen hydrologin ja yhden kehitysinsinöörin muodostama työryhmä, joka suoritti hydrologista seurantaa.

– Teemme virtaaman mittauksia tässä paikassa kaksi kertaa talven aikana, jos joen pinta on jäässä sekä kolmen vuoden välein kesällä avoveden aikaan, kertoi hydrologi Heidi Sjöblom.

Virtaaman mittauspaikan tulee olla lähellä vedenkorkeusasemaa, jollainen on myös Rajalan siltakadun sillan kupeessa. Töitä tehtiin muutaman sadan metrin päässä siitä.

– Mittauspaikan tulee olla sellainen, että vesi saa virrata vapaasti eli siinä kohdassa jokea tulee olla mahdollisimman vähän kiviä. Pohjastaan mittauspaikan on hyvä olla tasaisesti syvenevä. Tässä kohdassa on tehty mittauksia aikaisemminkin, taustoittaa Sjöblom.

Virtaaman mittaustulokset osoittivat, että Jalasjoessa virtasi vettä noin 380 litraa sekunnissa viime keskiviikkona. Se ei ole Sjöblomin mukaan kovin suuri määrä.

– Lumimäärä lisää veden määrää vasta sulaessaan, mutta luntahan ei ole tänä talvena kovin paljon. Se ennakoi Jalasjärvellä helppoa tulvakevättä, mutta varmuudella sitä ei voi sanoa. Esimerkiksi rankkasateet lumen sulamisen aikaan saattavat muuttaa tilanteen aivan toisenlaiseksi, arvioi Sjöblom.

Virtaaman mittaaminen antaa arvokasta tietoa ajankohtaisesta vesitilanteesta. Tiedoista on konkreettista hyötyä tulvasuojelun ohella myös vesien säännöstelyssä.

Hydrologisessa seurannassa mitataan paitsi virtaamaa ja vedenkorkeutta myös monia muita jokiin, järviin ja vesistöihin liittyviä asioita. Niitä ovat veden lämpötila, järven jäätyminen ja jäänlähtö, järvien jäänpaksuus, lumen vesiarvo, roudan syvyys sekä pohjavesien pinnan korkeuden ja laadun seuranta. Jalasjoen jään paksuutta ei mitata, koska jokien jääpeitteen mittauksia tehdään Suomessa vain kahdessa mittauspaikassa Tornionjoella.

– Lisäksi seurantatietoa käytetään erilaisissa tutkimuksissa esimerkiksi ilmaston lämpenemiseen ja ilmastonmuutokseen liittyen, mainitsi Sjöblom.

Työryhmän työskentely oli herättänyt jäällä monenlaisia kysymyksiä alkaen siitä, mitä oikeastaan on tekeillä. Jotkut hiihtäjät olivat empineet, voiko jäällä hiihtää mittauksia häiritsemättä.

– Jäällä liikkuminen ei häiritse mittauksia, vahvisti Sjöblom. Työryhmän työskentely herättää kiinnostusta aina siellä, missä tutkimuksia tehdään.

Vedenkorkeusasemia on Jalasjärvellä myös Liikapuron altaalla sekä Peräseinäjoella Kärjenmäen padolla ja Kalajärvellä. Asema mittaa vedenkorkeutta vuorokauden ympäri 15 minuutin välein. Suomen ympäristökeskus saa lukemia omien havaintoasemiensa ohella myös voimalaitoksilta, joiden kanssa tehdään yhteistyötä.

– Työryhmämme kaltaisia työntekijöitä on Suomessa vain noin 15. Seuraavaksi kokoonnumme tekemään mittauksia Lammin Pääjärven ympäristöön Hämeeseen toukokuussa, kertoi Sjöblom. Silloin tämä Jyväskylästä, Oulusta ja Helsingistä yhteen kokoontuva hydrometria-tiimi kerää taas tärkeää tietoa vesistöjen tilanteesta.