Suomi jäi Federicon sydämeen

Vaihto-oppilaana ollut Federico Tavarez palaa Jalasjärvelle yhä uudelleen. Ahon perheen lisäksi luonto ja rauhallinen elämäntapa vetoavat häneen.

Terhi Rintala

Kun Federico Tavarez tuli Jalasjärvelle vaihto-oppilaaksi syyskuussa 2010, hän ei vielä tiennyt, että edessä on koko elämää muuttava kokemus.

– Kotona Dominikaanisessa tasavallassa perheeni oli paljon pienempi. Minulla on vain yksi pikkusisko, joka on kuusi vuotta nuorempi. Täällä odotti iso perhe.

Federicon isäntäperheessä on kuusi lasta. Mailis ja Juhani Ahon pesueesta enemmistö oli jo lentänyt omille teilleen, mutta kotona asui vielä perheen kuopus, Pave.

– Meillä oli aina periaatteena, että vaihto-oppilaaksi otetaan suurin piirtein omien lasten ikäisiä. Kun omatkin olivat lukiossa, oli helpompaa hoitaa monia käytännön asioita, Juhani Aho taustoittaa.

Ahon perheessä vaihto-oppilaita onkin riittänyt.

– Meillä on ollut kuusi koko vuoden asunutta vaihto-oppilasta. Heidän lisäkseen oli yksi amerikkalaispoika, joka oli vain hetken ja tsekkityttö, joka ei virallisesti ollut meillä, mutta käytännössä oli, Mailis Aho luettelee.

Vaihto-oppilaat tulivat AFS:n kautta.

– Aika moni on käynyt vieraisilla sen jälkeenkin. Moni useamman kerrankin.

Federico pohti tämän vierailun aikana sitä, että Ahoilla olleista vaihto-oppilaista moni oli latinoja.

– Halusitteko te nimenomaan sieltä suunnasta vaihto-oppilaita? Federico kysyi.

– Ehkä äiti ja isä ajattelivat, että sieltä tuleville vaihto-oppilaille sopii tällainen iso perhe, Reetta Vierikko (o.s. Aho) pohtii ääneen.

– Järjestö tarjosi vaihto-oppilaita ja meille sattui tulla useampia sieltä suunnasta, Juhani kuittaa kysymykset.

Se on kuitenkin totta, että isossa perheessä elämää on enemmän. Federico sanoo, että siitä oli hänelle hyötyä.

– Lasten kanssa oli helpointa opetella suomen kieltä, sillä he puhuvat lyhyitä lauseita ja käyttävät perussanoja. Tuntui, että opin parhaiten suomea heidän avullaan.

Sitä Federico vähän harmittelee, että suomen kielen taito on karissut.

– Vuoden aikana opin suomea auttavasti, mutta kielitaito jäi vielä kesken. Ymmärrän edelleen paljon ja pysyn kärryillä keskusteluista, mutta puhuminen on vaikeampaa.

Kun Federico lensi vaimonsa Amalian kanssa Suomeen, hän halusi heti testata kielitaitoaan.

– Ensimmäisenä palasivat mieleen numerot, värit, ruokien nimet ja ajan ilmaukset. Yritin myös kääntää kylttejä Amalialle.

Federicon vaimolle matka Suomeen on ensimmäinen. He tapasivat vuonna 2012, ja siitä lähtien Amalia on kuullut paljon Suomesta.

– Yhdessä tulosta on puhuttu kymmenen vuotta, joten minulla oli tietysti paljon ennakkokäsityksiä. Matka on vastannut niitä ja ollut oikeastaan jopa paljon parempaa kuin kuvittelin.

Amalia sanoo, että ymmärtää nyt paremmin, miksi Federico puhuu edelleen paljon Suomesta ja siellä viettämästään vuodesta.

– On vaikea kertoa kaikesta ja selittää asioita, jos toinen ei ole koskaan käynyt Suomessa. Olen tavannut ihmiset, nähnyt luontoa ja Federicolle tärkeitä asioita.

Suomen reissun aikana sää ei ole ollut koko ajan parhaimmillaan, mutta se ei haittaa Federicoa.

– Rakastan syksyistä sadesäätä. Ja Suomen luontoa, joka näyttää sateessa aina ihanalta. Harmaa ja sateinen sää on minusta ihanaa.

– Täällä on täysin erilaista kuin meillä kotona. Meillä on pölyistä, kuumaa ja kosteaa, Amalia lisää.

Federico sanoo, että tavallaan Jalasjärvi on edelleen hänelle Happy place eli Onnellinen paikka.

– Pidän Suomen tuoksustakin. Haistoin sen heti, kun laskeuduimme Helsinkiin.

– Täällä mieli voi olla tyyni ja rauhallinen. Se on Federicolle tärkeää. Meidän kotiympäristössämme kaupungissa eläminen on kaoottista, Amalia selittää.

Federico muistelee vaihto-oppilasvuottaan rakkaudella.

– Täällä eletään hyvää elämää. On hienoa, kun voi palata takaisin. Perheet kasvavat ja syntyy uusia perheenjäseniä. Tavallaan kaikki muuttuu, mutta pysyy myös samana. Minulle se tarkoittaa sitä, että elämä on tasapainossa.