Oppi kulkee isältä pojalle

Sari Haapala

Konehuolto ja korjaus S. Isoaho on toiminut Kätevänmännikössä Peräseinäjoella jo rapiat kaksikymmentä vuotta. Nyt yrittäjä Simo Isoahon rinnalla työskentelee oppisopimuksella myös hänen poikansa Miro Isoaho.

Ennen nykyistä työtään Simo Isoaholla oli vakituinen pesti Atrialla. Hän meni sinne kesätöihin ja jäi sille tielle seitsemäksi vuodeksi. Päätös yrittäjyydestä kuitenkin kypsyi mielessä – vaikka samalla se pikkuisen hirvittikin.

– Olihan se irtisanoutuminen vähän kuin olisi oksan sahannut jalkojensa alta. Minulla oli kuitenkin vakituinen ja varma työpaikka, eikä sitä siinä vaiheessa vielä tiennyt varmasti, mihin putoaa.

Niin vahva ajatus yrittäjyydestä Simolla kuitenkin oli, että hän oli rakentanut korjaamorakennusta palkkatyön ohella kaverin ja oman väen kanssa. Kun se oli valmis, oli aika hypätä duunarista yrittäjäksi.

– Pienestä asti sitä on ruuvannut kaikkea, joten harrastuksesta tämä yrittäjyyskin lähti. Kaverit alkoivat kysellä, että tekisinkö heille korjauksia ja siitä se eteni, hyväntuulinen Simo kertaa.

Juuri hiljattain miehen Kätevänmännikössä toimiva yritys Konehuolto ja korjaus S. Isoaho täytti kaksikymmentä vuotta. Mies naurahtaa, että vuodet ovat hurahtaneet nopeasti.

– Ehkä sitä aika hyvin jo tietää, mitä tekee, hän virnistää.

Kuluneiden vuosien saatossa korjaamolla on pistetty kuntoon kaikenlaisia kulku- ja työvälineitä polkupyörästä maansiirtokoneisiin.

– Pääasiassa korjaan autoja sekä maatalous- ja maansiirtokoneita.

Laajan osaamisen skaalan Simo on hankkinut omien sanojensa mukaan opin ja joskus myös erehdyksen kautta.

– Tekemällä sitä oppii. Toisaalta, kaikki koneet toimivat lähtökohtaisesti samalla periaatteella ja sitä kehittyy siinä mukana sitä mukaa kuin tekniikkakin.

Vaikka alan yrityksiä on Peräseinäjoellakin useampia, töitä riittää Simon mukaan kaikille.

– Koko ajan niitä on piisannut. Ja nykypäivänä ne uudetkin koneet hajoavat, ja usein ne ovat paljon kalliimpia korjata kuin vanhat. Ihan kuten kaikki nykyiset työkoneetkin. Ne alkavat olla niin automatisoituja ja niissä on myös näyttöä ja kaikenlaista laitetta.

– Sitä pitää vaan rohkeasti lähteä tekemään. Samat pyörät ja jarrut sitä on sähköautoissakin, vaikka moottori on erilainen.

Ihan kuten isänsäkin, myös Miro Isoaho (18) kiinnostui alasta jo ihan pienenä. Hän lähti opiskelemaan sitä ammattikouluun, jossa ensimmäinen vuosi sujui lähiopintojen parissa. Oppisopimuksella hän aloitti työskentelyn isänsä firmassa vuoden 2025 tammikuussa.

– Se oli toisena lukuvuotena. Nyt opiskelen kolmatta vuotta.

Miro naurahtaa, ettei hänellä ole käynyt edes mielessä valita mitään muuta alaa. Simo huikkaa, että poika on pyörinyt ihan pienenä korjaamolla aina jotakin ruuvailemassa.

– Jaa, itse en kyllä edes muista sitä, Miro hymähtää.

Sen hän muistaa, että aloitti polkupyörien korjaamisella ja jatkoi siitä mopojen ja motocross-pyörien pariin.

– Ja nyt rassaan autoja ja olen täällä töissä. Tämä on siitä mukavaa tekemistä, että tässä on vähän haastetta. Ja tuntuuhan se aina kivalta, kun omassa työssä onnistuu.

Miron suunnitelmissa on jäädä valmistuttuaan isänsä yritykseen töihin. Hän uskoo myös, että jatkaa yrittäjänä siinä vaiheessa, kun Simo jää eläkkeelle. Siihen tosin on aikaa vielä helpostikin pari vuosikymmentä.

Myös Simo-isä on samoilla linjoilla.

– Jos Mirolla vain mielenkiintoa riittää, niin ilman muuta hän saa tähän kaveriksi jäädä. Kyllähän tässä töitä on, sillä ihmiset tarvitsevat täällä autoa. Auto on pakko olla ja se pidetään kunnossa. Sama koskee työ- ja maatalouskoneita, joilla tehdään töitä. Meillä kun ei ole täällä ratikkaa, johon lähipysäkiltä hypätä, Simo kiteyttää.