Liikkumisen ilo on tärkeintä

Terhi Rintala

Vuoden loppuun mennessä Kurikassa saadaan maaliin valtakunnallinen Liikkuva varhaiskasvatus –hanke. AVI:n myöntämän kolmivuotisen rahoituksen turvin on kehitetty liikuntasuosituksia yhdessä kaupungin liikuntatoimen kanssa.

Iloniemen päiväkodin johtaja Marjo Samppala sanoo, että hankkeen aikana on haettu nimenomaan toimintakulttuurin muutosta.

– Varhaiskasvatuksessa yhtenä punaisena lankana on se, että täytyy tietää, miksi jokin asia tehdään. Lapselle liikkuminen on luontaista. Aikuinen ei saa sitä sammuttaa, vaan pikemminkin pitää etsiä yhdessä keinoja liikkua ja kehittää taitoja.

Rohkeus puuttuu

Taidot ovat usein olemassa, mutta rohkeus puuttuu.

– Lapset seuraavat, mitä muut samanikäiset tekevät. Kun joku osaa jo jonkin taidon liikkua, sen haluaisi oppia itsekin. Liikkuminen kiinnostaa, mutta rohkeus puuttuu.

Silloin vierelle tarvitaan aikuista rohkaisemaan, neuvomaan ja tukemaan.

– Kiipeily on hyvä esimerkki. Se ei itsessään ole vaarallista, mutta aikuinen voi olla neuvomassa, miten kiipeily onnistuu niin, että ei synny turhia vaaratilanteita.

Samppala pitää tärkeänä, että lapsia rohkaistaan liikkumaan itse, kävelemään ja juoksemaan.

– Kun kasvaa koko ajan, vaatii harjoittelua, että oman liikkumisen saa haltuun. Jokaisen kasvupyrähdyksen jälkeen lapsen liikkuminen muuttuu aina vähän erinäköiseksi.

Itseluottamus kehittyy

Liikkuminen vaatii mielikuvitusta.

– Motoriikka saa hyvää harjoitusta, kun liikutaan erilaisilla alustoilla ja tavoilla. Esimerkiksi metsä tarjoaa luontaisia haasteita ja kehittää sitä kautta kehon tuntemusta ja liikkumista.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisilta saatetaan kysyä, eikö esimerkiksi keinussa seisominen tai sisällä juokseminen ole vaarallista.

– Kasvattajina meidän tehtävämme on auttaa ja harjoitella yhdessä.

Itseluottamuksen kehittymisen kannalta on tärkeää rohkaistua. Kun oppii hallitsemaan kehoaan ja sen liikkeitä, uskoo omiin taitoihinsa myös muuten.

Rauhoittumisen paikkoja

Sääntöleikit ovat tärkeitä, sillä ne opettavat liikkumisen ohella itsesäätelyä.

– Lapsille pitää luoda leikkien lomassa myös rauhoittumisen paikkoja, sillä kaikki eivät osaa tehdä sitä luontaisesti. Se opastaa vähitellen koulun käytäntöihin. Välitunnilla voi liikkua vapaasti, mutta sen päätyttyä pitää taas jaksaa istua paikoillaan ja keskittyä.

Marjo Samppala korostaa, että myös lepo on tärkeää.

– Keho ja mieli tarvitsevat lepoa. Kun hengittelee rauhallisemmin, olo helpottuu.

Koko perheellä

Liikkumisen tueksi on kehitelty liikkumisen vuosikello, jota Marjo Samppala kutsuu ideapankiksi.

– Vuosikello on hyvä pohja ja tarjoaa runsaasti perusvinkkejä liikkumiseen.

Vuosikello kannustaa liikkumaan myös päivähoidon ulkopuolella.

– Liikkuminen ei saa olla suorittamista ja pakkoa. Tärkeintä on liikkumisen ilo. Perheen yhteinen liikkuminen voi olla yksinkertaisia asioita, kuten yhdessä haravointia näin syksyllä. Ei sen tarvitse aina olla hikiliikuntaa.

Tärkeää on se, että ei tee lapsen puolesta.

– Lapsen täytyy antaa tehdä ja välillä epäonnistuakin. Pettymyksistä oppii myös niiden sietokykyä. Jos jokin asia ei onnistu heti, voi aina yrittää uudelleen.