Ensikertalaisena parayleisurheilun SM-kisoissa

Salla Kurikka

Jalasjärvellä asuva Elina Harju oli lapsuudessaan ja nuoruudessaan aktiivinen kilpaurheilun harrastaja. Omia lajeja olivat etenkin 60 metrin pikajuoksu ja pituushyppy. Liikunnallisessa perheessä myös muut sisarukset harrastivat niin yleisurheilua kuin pesäpalloa.

Yläasteikäisenä urheilu alkoi kuitenkin jäädä vähemmälle huomiolle nuoren Elinan elämässä.

– Siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt alkaa treenaamaan enemmän, harrastaminen jäi kokonaan pois, hän muistelee.

Tällä hetkellä Elina on ollut 11 vuoden ajan työkyvyttömyyseläkkeellä aivoinfarktin vuoksi.

– Infarktin syytä ei tiedetä. Kai se oli vain huonoa tuuria, hän toteaa.

Tapahtuneen seurauksena Elinan oikeasta kädestä puuttuu hienomotoriikka ja osittaisen halvaantumisen vuoksi hän on opetellut vasenkätiseksi.

– Minun täytyy jatkuvasti kuntouttaa itseäni ja pitää huolta kehoni toimintakyvystä liikunnan avulla.

Sairaskohtauksesta huolimatta Elina innostui hyvin pian infarktin jälkeen pitkien matkojen juoksemisesta. Jossain vaiheessa juoksuharrastus jäi tauolle, mutta viime syksynä hän kävi jälleen puolisonsa Tonin kanssa juoksemassa ”Piirin kymppi”-tapahtumassa.

Keväällä iski inspiraatio myös yleisurheilukentälle palaamisesta. Elina hyppäsi mukaan masters- eli aikuisurheilusarjoihin. Treeneissä hänet houkuteltiin nopeasti mukaan paraurheiluun.

– Parayleisurheilussa järjestetään ainoastaan SM-tason kilpailuja. Jos haluaa saada enemmän kisakokemusta, täytyy osallistua yleisiin sarjoihin. Sen vuoksi monet paraurheilijat käyvät myös niissä.

Elina osallistui loppukesällä ensimmäistä kertaa parayleisurheilukilpailuihin. Kilpailut olivat SM-kisat Espoossa ja Elinan lajeina olivat 100 metriä sekä 200 metriä.

– Päädyin näihin lajeihin, koska jostain pitää lähteä. En ole ollut varsinaisesti pikajuoksija, sillä moottorini lämpeää ja syttyy hitaasti. Kisa oli itsensä haastamista, kun kokeilin pystynkö juosta lujaa.

Näistä molemmista juoksumatkoista oli saavutuksena suomenmestaruus. Ensikertalaisena Elina juoksi avoimessa luokassa. Paraurheilijat jaetaan useisiin eri luokkiin kuten liikuntarajoitteiset, näkövammaiset sekä elinsiirtopotilaat.

– Juoksimme kaatosateessa ja ukkosessa. Kenttä lainehti vettä ja vesipatja aiheutti haasteita juoksemiselle, Elina muistelee.

– Minulla oli normaalit lenkkarit jalassa ja mietin, että mitähän tästä tulee. Sisko videokuvasi juoksuni ja siitä huomaa, että varoin vähän juoksua. Lopussa tuli vielä seinä vastaan, kun molemmat jalat kramppasivat.

Elina epäilee, että lihakset ehtivät kylmettyä omaa juoksusuoritusta odottaessa. Järjestävä taho pohti pitkään juostaanko kisa paikalla vallinneissa sääolosuhteissa.

– Päätin mennä vaikka konttien maaliin, mutta kesken en jätä.

Valmentajana toimiva personal trainer on kulkenut Elinan matkassa useamman vuoden ajan. Kaksikolla on kerran viikossa yhteiset treenit.

– Välillä ollaan tosissaan ja välillä vähemmän tosissaan, Elina kuvailee hänen ja valmentajan yhteistyötä.

Personal trainer on pitänyt huolen Elinan harjoittelusta sekä siitä, etteivät viikot täyty vain juoksusta. Jotta treenaaminen olisi monipuolista ja kokonaisvaltaista, tulee myös lihasvoimaa kehittää.

Elinalla on uusi kuuden viikon mittainen treeniohjelma, joka sisältää tällä hetkellä kuntosaliharjoittelua, peruskestävyyttä sekä mäkitreenejä.

Ensi kaudelle tavoitteena on lähteä ainakin parantamaan omia juoksuaikoja sekä osallistua mahdollisesti kevään SM-hallikilpailuihin.

Tämän lisäksi Kuortaneen Kuntoa edustava Elina paljastaa, että hänen salainen haaveensa olisi päästä osallistumaan ensi kesänä Jyväskylässä järjestettäviin yleisurheilun masters-sarjojen Euroopan mestaruuskilpailuihin.

Koska kisaan ei ole tulosrajoja, saattaisi haaveen toteuttaminen olla hyvinkin mahdollista.