Kohti joulua touhuten, mutta tekemisestä nauttien

Sari Haapala

Pajulan Sirkan mielestä parasta joulussa on kaikki, mitä tehdään sitä valmisteltaessa. Joulumieli syntyy leipomuksista, jouluruokien tuoksusta ja ihan vain siitä, kun voi rauhoittua katsomaan kynttilän palavaa liekkiä.

Sirkka tuumaa hyväntuulisesti heti haastattelun alkajaisiksi, että hänen joulunsa pyörii ruoan ympärillä.

– Saan itselle hyvän olon tunteen siitä, kun valmistan muille jouluruokia ja he käyvät niitä tästä minulta hakemassa. Joulu on itselleni perhejuhlien jälkeen vuoden tärkein juhla.

Sirkan ja hänen puolisonsa Paavon kodissa joulun lähestyminen alkaa näkyä marraskuussa. Silloin ripustetaan valoja, kynttilöitä poltetaan ja jouluisia koristeita nostetaan esille. Ne eivät kuitenkaan kerro todellista ajankohtaa, jolloin kodin jouluun liittyvät valmistelut alkavat. Sirkka hymyilee aurinkoisesti ja huikkaa, että toukokuussa.

– Silloin pistetään juurekset maahan. Oman maan punajuurista, porkkanoista, perunoista ja sipulista teen sallaa. Porkkanoista ja perunoista valmistan laatikot.

Punajuuria tuli Pajulan ryytimaalta tänä vuonna runsaasti, yksi 50 litran saavillinen ja vielä laatikollinen päälle. Sirkka jakoi niitä naapureillekin.

Monelle peräseinäjokiselle Sirkka on osaavan pitoemännän ruumiillistuma, jonka maistuvia laatikoita ja leipomuksia halutaan omaan joulupöytään. Nainen itse arvelee perineensä oivalliset ruoanlaitto- ja leipomis- sekä organisointitaitonsa äidiltään.

– Äiti oli todella hyvä ruoanlaittaja. Näin jälkeenpäin ihmettelen, mistä hän taikoi kaiken sen ruoan meille kuudelle kersalle, jotka olimme syntyneet aivan peräkkäin, hän hymähtää ja alkaa muistella lapsuuden jouluja. Niissä korostui ennen kaikkea rauhallinen tunnelma.

– Äiti teki meille ihanan joulun. Oli laatikot ja kinkku. Silloinhan kaikki kasvatettiin jouluksi itse sikaa myöten. Jouluaamuna mentiin saunaan aikaisin, kun äiti oli ensin käynyt navetassa. Sitten kuunneltiin radiosta joulurauhan julistus.

Sirkka muistaa, että toisin kuin minään muuna päivänä vuodesta, jouluaattona ja joulupäivänä sai mennä makaamaan sänkyyn päiväpeiton päälle. Se oli jotenkin ylen juhlavaa. Pieni, mutta merkityksellinen asia.

Hän vaalii samaa tapaa edelleen ja on kertonut siitä myös lapsenlapsilleen.

– Menemme edelleen aina syönnin jälkeen sängyn päälle maata ja aina muistan muksuulle sanoa, että näin minäkin sain mennä jo pienenä.

Sirkan lapsuudessa jouluun satsattiin aivan erityisesti, koska muuten elämä oli aika vaatimatonta.

– Isä haki joka jouluksi Niemelän leipomosta täytekaakun, hän muistelee ja jatkaa:

– Sieltä lapsuudesta se itselläkin tulee, että tulee aina panostettua jouluun.

Sirkan mainitsemasta hyvästä organisointikyvystä kertoo se, että hän kykenee tekemään monta asiaa yhtä aikaa. Sitä taitoa on tarvittu muun muassa työvuosina, kun Sirkka työskenteli emäntänä Sudennälässä. Sitä tarvitaan, kun hän toimii pitoemäntänä juhlissa. Ja sitä tarvitaan, kun hän tekee ihmisille laatikoita jouluksi ja valmistaa siinä ohessa perheensä oman joulun. Kaikkien lankojen pitää pysyä käsissä ja hallinnassa, kun on sata rautaa tulessa.

– Toki joskus olen väsyksissä, mutta kuitenkin kaikki se tekeminen on mukavaa, hän hersyää ja kertoo, että kaiken lisäksi hän on luvannut valmistaa laatikoitaan myyntiin perinteisiin Terästalolla pidettäviin myyjäisiin.

– Se on kanssa jo sellainen perinne, hän hymähtää.

Jouluruokien ehdoton ykkönen on Sirkan mielestä imellytetty perunalaatikko ja siihen Sirkalla on yksinkertainen resepti, kuten ylipäätään kaikkiin joulun ruokiin.

– Niissä pitää olla oikiaa voita ja kunnon maitua ja kermaa. Son yksi hailee, mitä me syömmä joulun ja uuden vuoden välis. Tehdään niistä syötävistä silloin kunnollisia. Se on se taika, että teherähän kunnon värkiistä, hän tuumaa ja sanoo, että nykyäänhän kaiken voisi hakea valmiina kaupastakin.

– Mutta se on se minun perinteeni, että ne kaikki haluaa tehdä itse joululimpuista ja lasimestarin sillistä lähtien. Sitä kautta syntyy se oma joulutunnelma, kun niitä täällä joululaulujen soidessa valmistaa.

Joulupuuron nauttimisen yksi perinne Sirkalla kuuluu joulupäivän aamuun. Hän laulaa kirkkokuorossa ja on mukana aina joulupäivän jumalanpalveluksessa.

– Kun jouluaamuna on siellä laulettu, on kiva tulla sieltä kotiin ja syödä riisipuuroa ja sekametelisoppaa.

Samaan hengenvetoon Sirkka tuumaa, että joulunsanoma ja hiljentyminen kuuluvat hänen ja Paavon joulunviettoon.

– Pitää osata hiljentyä ja rauhoittua. Ei elämän saa olla sellaista tolkutonta kotkottamista ja menoa. Kauppojenkaan ei minun mielestäni tarttisi olla joulunpyhinä auki. Joka ei evähiänsä ole siihen mennessä saanut hommatuksi, olokohon ilman, hän napauttaa.

Kotinsa joulu- ja juhannussiivoja Sirkka nauraa tekevänsä vähän vuorotellen ajankohdasta riippuen.

– Oikeasti suursiivoan huusholliani ympäri vuoden. Pistelen menemään sieltä sun täältä, jottei tuu mitää kauhiaa sekasontaa. Joskus takavuosina olin jouluaattona niin väsyksissä, että piti vain itkiä. Silloin se kaikki tekeminen jäi sinne joulunalusaikaan.

– Ikä on tuonut sellaisen armollisuuden, että nyt osaa järjestää työnsä järkevästi. Niin, että aatonaattona kaikki on valmista. Silloin laitetaan kinkku uuniin, istutaan alas ja vain nautitaan joulurauhasta ja uunista tulevasta kinkuntuoksusta, Sirkka sanoo.

Sirkka sanoo, että tuo aatonaaton hetki on heille molemmille Paavon kanssa tosi tärkeä. Siihen liittyy myös olennaisesti Paavon tekemä jouluseimi.

– Se nostetaan joka joulu eteisen pöydälle ja siihen sytytetään valot.

Silloin Pajulan taloon laskeutuu joulurauha ja isäntäväen mieli kulkee menneisiin ja oleviin sukupolviin. Silloin on lupa hiljentyä ja pysähtyä, ihastella joulukuusta ja vain nauttia joulun tunnelmasta.

Sirkan paras piparkakkuresepti, eli Turkan rouvan piparit

100 kpl

3 munaa

350 g sokeria

200 g siirappia

300 g voita

800 g vehnäjauhoja

3-4 tl soodaa

2 tl neilikkaa

2 tl kanelia

2 tl inkivääriä/pomeranssia

Siirappi, mausteet ja voi kiehautetaan. Jäähdytetään.

Munat ja sokeri vaahdotetaan.

Vehnäjauhoihin sekoitetaan sooda.

Taikinan annetaan tekeytyä seuraavaan päivään.