Jalasjärvi-Seura kunnosti Rinta-Mäntykosken tuulimyllyn

Terhi Rintala

Marraskuun pimeillä ohikulkijan silmiin osuu tavallista paremmin Jalasjärven museonmäellä seisovat Rinta-Mäntykosken tuulimylly. Hämärässä puhtaan valkoiset tuulimyllyn siivet erottuvat hyvin.

– Ajan saatossa niiden väri himmenee ja pintaan tarttuu ilmansaasteita. Uusina ne ovat vielä hohtavan valkoiset, mestarina tuulimyllyn kunnostuksessa häärinyt Matti Ahtola sanoo.

Tuulimylly suoristettiin

Jalasjärvi-Seura sai keväällä Museovirastolta 8000 euron avustuksen museoalueen harakkamyllyn eli Rinta-Mäntykosken tuulimyllyn kunnostukseen. Kunnostus päästiin aloittamaan suunnitelmien mukaan kesäkuun alussa.

– Aittomäen tuulimyllyn opit olivat tuoreessa muistissa, ja niistä oli hyötyä työn aikana, vaikka vanhoissa rakennuksissa on jokaisessa vähän omia ratkaisujaan. Tuulimyllyjen pääperiaatteet ovat kuitenkin samat, Matti Ahtola sanoo.

Aittomäen tuulimylly oli huonommassa kunnossa, mihin vaikutti sijainti kolmostien alapuolella.

– Sitä kunnostettaessa piti miettiä moneen kertaan, että kuinkas tämä oikein on tehty. Tuulimyllyjen rakentaminen on ollut ammattimiesten työtä. Tänä päivänä tuulimyllyt jäisivät monelta rakentamatta. Ammattitaito on ollut silloin kova.

Rinta-Mäntykosken tuulimyllyn kunnostus alkoi tuulimyllyn nostolla, sillä rakennus oli noin 15 senttimetriä kallellaan Pelimannitupaan päin. Tunkeilla nostamalla rakennus saatiin suoristettua. Samalla saatiin uudistettua kolmelle seinälle alin hirsikerta. Uusien hirsien muotoilu ja sovittelu luonnonkivistä tehdyn kivijalan päälle vei aikaa.

Katto ja siivet uusittiin

Seuraavaksi päästiin katon tekoon. Alahuoneen katossa oli paanukate. Vaikka paanuja oli tervattu moneen kertaan, pääsi päivä paistamaan joistakin kohdista.

Tuulimyllyn ylähuoneessa oli tiilikatto. Matti Ahtola arvioi, että tuulimyllyn yläkatto oli tehty tiilistä, kun mylly siirrettiin Museonmäelle vuonna 1955.

Molemmat katot purettiin pois. Tilalle tehtiin kattohuovasta ja kolmiorimoista uudet katot. Alakatot olivat kaikki erikokoisia, joten niitä varten Matti Ahtola teki jokaiseen oman sapluunansa.

– Vanhoja rakennuksia kunnostettaessa vatupassin saa unohtaa. Pitää luottaa omaan silmäänsä ja siihen, että kokonaisuus näyttää hyvältä.

Siivet Ahtola teki yksi kerrallaan vanhan mallin mukaan. Siipien teko vei eniten aikaa. Ne kiinnitettiin uusiin keskiöihin, joista pienempi oli halkaisijaltaan 90 senttiä ja suurempi 180 senttiä.

– Siivet kiinnitettiin paikalleen maassa. Vanhat, lahonneet siivet nostettiin maahan ja Kaminen nosti koko uuden paketin kerralla pääakselille.

Kahdesta palasta

Rinta-Mäntykosken tuulimylly on rakennettu 1800-luvun keskivaiheilla. Ajoittamista hankaloittaa se, että tuulimylly on koottu kahdesta palasta.

Yläosa on rakennettu Jokipiissä Petäyskylässä ja alaosa paikan päällä Rinta-Mäntykosken talossa, Mäntykosken partaalla Hirvijärvellä.

– Ehkä Mäntykosken oma teho ei enää riittänyt talon tarpeisiin tai jokin muu syy vaikutti siihen, että oman tuulimylly rakennettiin.

Mylly palveli ainakin kahta isäntää. Sillä on jauhettu viimeksi 1930-luvulla.

Myllyn viimeinen omistaja oli Juho Alfred Mäntykoski, joka luovutti talon pojalleen 1950-luvun alussa. Tuulimyllyn hän piti kuitenkin itsellään.

Museonmäelle

1950-luvulla Jalasjärven Museo sai oman paikkansa Vanhankirkonmäestä, ja alueen ainoa rakennus oli siinä vaiheessa entinen lainamakasiini. Se oli siirretty Vanhankirkonmäkeen Jalasjärven kirkon vierestä jo vuonna 1915.

Vuonna 1955 museoalue alkoi rakentua, kun viljamakasiini sai rinnalleen Juho Alfred Mäntykoskelta ostetun tuulimyllyn ja lempääläisten kala-aitan. Museon päärakennus Rahoolammi saatiin lahjoituksena Jalasjärven Osuuspankilta vuonna 1962. Se siirrettiin museonmäelle uuden pankkirakennuksen tieltä.

– Nyt rakennuksia on 29 ja 5 vielä haja-asutusalueella, Matti Ahtola laskee.

Vanhan korjaaminen vaatii harkintaa ja pitkäjännitteisyyttä.

– Välillä täytyy tuumata, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä. Kun hyväksyy sen, että uusien osien on joustettava vanhan ehdoilla, pääsee jo pitkälle.