Äänet auki ja sävelet ilmoille

Sari Haapala

Kuorot kohtasivat -konsertti kokosi useita eteläpohjalaisia kirkkokuoroja Jalasjärven kirkkoon.

Kuorossa laulaminen luo tunteen, että kuuluu johonkin isompaan yhteisöön. Sitä vahvistaa samanhenkisyys ja se, että yleensä kaikkien muiden kuorolaisten kanssa synkkaa. Näin luonnehtii Koskuen kirkkokuorossa laulava Marja-Liisa Lintula.

Hän esiintyi kuoronsa kanssa viime sunnuntaina Etelä-Pohjanmaan kirkkomusiikkipiirin kuorojen konserttitapahtumassa. Kuorot kohtaavat -tapahtuma kiertää eri puolilla Etelä-Pohjanmaata ja nyt oli Jalasjärven vuoro. Konsertti pidettiin jalasjärven kirkossa.

– Olen aina tykännyt kuorossa olemisesta, Lintula miettii.

Hän liittyi Koskuen kirkkokuoroon vuonna 1975 ja lauloi sen riveissä kaksikymmentä vuotta.

– Mutta kun aloitin tässä Jalasjärven kirkossa vuonna 1997 suntiona, silloin kuoroharrastukseni oli tauolla. Silloin minä vain kuuntelin kuoroja täällä kirkossa.

Uudelleen hän liittyi tuttuun Koskuen kuoroporukkaan, kun Samuli Niiles ryhtyi vetämään sitä.

– Kyllä näitä kuorovuosia hyvinkin kolmekymmentä tulee kaikkineen, Lintula ynnää.

Koskuen kirkkokuorossa on nykyisin liki 20 aktiivista laulajaa.

– Kokoonpanoon on saatu vahvistusta Parkanosta. Koskue on levinnyt Parkanoon päin, hymyilee Lintulan kuorokaveri Marja-Liisa Korpi.

Myös Korvella on pitkä kuorotausta samaisessa Koskuen kuorossa. Hän liittyi siihen vuonna 1972, mutta jäi jossain vaiheessa pois työkiireitten vuoksi. Eläkepäivien koittaessa Korpi palasi takaisin rakkaan harrastuksen ja kuoron pariin.

– Kuoro on hyvä yhteisö, jossa pääsee kuuntelemaan muidenkin ääntä kuin vain omaansa. Ja kun ne äänet vielä saa soimaan kivasti yhdessä, on suuri nautinto toimia ja laulaa, Korpi hymyilee.

Kehuja hän antaa myös heidän johtajalleen Samuli Niilekselle, joka on luonut kuoroon osaltaan hyvän hengen.

– Kun meininki on iloinen, sitä oppiikin paljon paremmin. Kyllä se riippuu paljon siitäkin, mistä narusta vedetään. Että saadaan epävarmemmatkin laulajat laulamaan, kun ilmapiiri ei ole ahdistava eikä moittiva.

Lintula myötäilee Korven näkemystä.

– On hyvän kuoronjohtajan merkki, että hän osaa valita lauluja, jotka sopivat meidän kuorolle, eivätkä ole liian vaativia. Me kun emme ole ammattilaisia. Siinä pitää tulla se onnistumisen tunne, hän pohtii.

Lintula pitää hyvänä harjoitteluna iäkkäälle myös erilaisten äänien ja stemmojen opettelemista.

– Se on hyvää harjoitusta aivoille ja muistille. Harjoitusta tulee myös keuhkoille.

Korpi täydentää, että kun ilmapiiri ja porukka ovat hyviä, kuoron harjoituksiin ja yhteisiin esiintymisiin on aina mukava mennä.

Kuorot kohtaavat -konsertti on naisten mielestä hieno, toistuva tapahtuma, jossa on mahdollisuus nähdä kuoroharrastajia laveasti eri puolilta Etelä-Pohjanmaata.

– Tosi leviäätte, Korpi naurahtaa.

Osallistujia Jalasjärven kirkkoon tuli viime sunnuntaina Koskuen ja Jalasjärven kuorojen lisäksi muun muassa Nurmosta, Kurikasta, Kauhajoelta, Laihialta, Ähtäristä, Alavudelta ja Ylistarosta. Lisäksi mukana oli Huutoniemen kuoro ja Lapuan tuomiokirkon kuoro.

Ennen illan konsertin alkamista kuorot harjoittelivat yhdessä. Korpi sanoo, että aina ennen esiintymistä pieni jännitys on paikallaan.

– Jos esiintymään menee oikein rempseänä, se voikin mennä huonosti.

Lintula toteaa, että toisaalta iso kuoro mahdollistaa tietynlaisen levollisuuden. Kuorojen yhteistyö mahdollistaa myös isompien teosten esittämisen.

– Mitä suurempi kuoro, sitä helpompi siinä on laulaa. Silloin on paljon samaa ääntä ympärillä. Jos omaa äänialaa on hyvin vähän, silloin jännittää paljon enemmän.