Ämmälän kaksoset aloittivat koulutiensä

Tänään tiistaina kouluvuosi käynnistyy meidän alueellamme. Sen myötä opintielle astuivat myös Ämmälän Lauri ja Elias, jotka ovat Toivolanrannan koulun ekaluokkalaisia Peräseinäjoella.

Terhi Rintala

Kun koulun kello soi tiistaiaamuna, pojat tiesivät jo mitä pitää tehdä.

– Kun kello soi, pitää mennä sisälle, Lauri selvittää.

– Marjo-opettaja odottaa jo meitä, Elias jatkaa.

Keväällä tutustumispäivänä näytettiin jo, missä kukin istuu.

– Tiedän, missä mun paikka on, Elias vakuuttaa.

– En enää muista, missä mun paikka on. Varmaan eri puolella luokkaa, Lauri aprikoi.

Tehdäänpä tässä saman tien selväksi, että vaikka kyse on kaksosista, pienikin ikäero lasketaan.

– Mä oon isoveli ja Elias on pikkuveli, Lauri virnistää.

– Ja Toivo on pienin pikkuveli, Elias kuittaa hymyillen.

Kun juttua tehtiin etukäteen, pojat arvelivat, että ensimmäisenä kouluaamuna jännittää.

– Mutta ei liikaa.

Poikien äiti Emma Aalto uskoo, että äitiä jännittää koulun alku enemmän.

– Kun perheen ensimmäiset siirtyvät kouluun, koko perheen arki muuttuu. Lyhyessä ajassa he kasvavat paljon isommiksi ja alkavat itsenäistyä.

Ensimmäisenä aamuna saattajiksi tulivat sekä äiti että isä. Pikkuveli Toivon paikka on puolestaan päiväkoti Onnimannin viskariryhmässä Suomensotit.

Koulureput ostettiin jo eskariin, ja ne palvelevat edelleen hyvin. Laurilla on musta reppu ja Eliaksella kirjava. Molempien repusta roikkuu legoukko.

– Meillä on hirveästi legoja, Elias kuvailee.

– Ja hyllyssäkin on monta koottua, Lauri jatkaa.

– Meillä rakennetaan todella paljon legoilla. Kesällä pihaleikit ovat vieneet voiton, mutta kiinnostus legoja kohtaan on kova, äiti vahvistaa.

Toinen kiinnostuksen kohde ovat FinStone-kivet, joita on löydetty luonnosta ja maalattu itse.

– Pojilla on kyllä tarkat silmät näiden suhteen. Niiden maalaaminen on mukavaa tekemistä ja tulee liikuntaa, kun piilotetaan niitä, äiti summaa.

Pojat kipaisevat hakemaan uudet kynäpenaalit ja myös sisäkengät esitellään.

– Kaksosilla oli pitkään juuri samanlaisia asioita. Nyt on alkanut hiukan eriytyä se, mistä he pitävät. Kenkäostokset olivat vähän haastavat, kun niiden ei saanut olla samanlaisia, äiti naurahtaa.

Äidin mielestä on hyvä, että pojilla omia mielipiteitä.

Koulunalkua pehmentää kuitenkin se, että Ämmälästä lähtee kouluun kaksi ja naapurista vielä kaveri samalle koulumatkalle. Sillä on pituutta kilometri, mutta tarkkuutta vaaditaan, kun tienylityksiä on luvassa. Matka kuljetaan kävellen.

– Pitää muistaa katsoa molempiin suuntiin. Sitä on harjoiteltu, Elias vakuuttaa.

Toivolanranta on sinänsä tuttu paikka, sillä pojat olivat eskarissa omien sanojensa mukaan RitolaHallilla. Ravintola Sudennälän ruoka on jo ehtinyt tulla tutuksi. Mikäs on lempiruokaa?

– Pinaattilätyt, Lauri nimeää.

– Kasvissosekeitto, Elias tietää.

Toivossa on hyvä elää, että lempiruokia tarjotaan myös koulussa, kun niistä on päässyt nauttimaan jo eskarissa.

Eskarissa kaksoset pitivät askarteluista ja tehtävistä.

– Varsinkin matematiikasta, Lauri tarkentaa.

Pojat arvelevat, että matikka on kivaa koulussakin. Läksyt vähän arveluttavat.

– Ainakin jos niitä on paljon. Eskarista tuli jo laskemistehtäviä.

Koulun alkua odotettiin jo. Eikä ihme, sillä molempien hammasrivistöön oli jo ilmestynyt luukkuja kouluunmenon merkiksi.

– Multa on lähtenyt neljä etuhammasta, Elias kertoo.

– Multa on lähtenyt yhteensä kahdeksan hammasta, Lauri pistää paremmaksi.

– Pojat onneksi muistavat pitää itse huolta siitä, että muistetaan tarkasti missä järjestyksessä ja kuinka monta hammasta kummaltakin on lähtenyt, äiti hymähtää.