A-
A+
Jari Vierula
Kun Jorma Mäki-Jussilaa jurppii jokin kansakunnan päätöksentekijöiden lausuma tai muu uutisissa vastaan tullut maailmanmenoon liittyvä asia, niin hän alkaa kirjoittaa. Ylös kirjanneita ajatuksiaan hän lähettelee sanomalehtiin yleisönosastoissa julkaistaviksi.
– Aika usein varsinkin isommat lehdet jättävät ne julkaisematta, kun kirjoitan kuulemma niin raflaavasti. Ilmeisesti nykymenoa ei joidenkin lehtien mielestä saa arvostella lainkaan. Kun kehun päättäjiä, se julkaistaan, kun arvostelen, menee kirjoitus roskakoriin, Mäki-Jussila harmittelee.
Hän on eri linjoilla valtakunnan päättäjien kanssa monesta asiasta. Aivan erityisesti Lehtimäenkylässä maanviljelijänä elämäntyönsä tehneen miehen sydämeen sattuu maatalouden ahdinko.
– On menossa kotimaisen tuotannon alasajo. Puhutaan suureen ääneen päästöistä, mutta ei siitä, mitä pelloilla tuotetaan ihmisten ravinnoksi. Vaikka päättäjät mitä keksivät, niin vastaväitteitä ei kuulu, hän puuskahtaa.
Turve on tällä hetkellä kirosana monelle päättäjälle, niin turvetuotanto kuin turvepohjaiset pellotkin. Mäki-Jussila on turpeen suhteen täysin päinvastaisella linjalla.
– Turvehan on meidän miljardiomaisuutemme, kuin Norjan öljy. Vain prosentti soistamme on turvetuotannon käytössä. Ja nyt meidän oma, kotimainen energiamme on myrkkyä.
Turvepohjaisiin peltoihin liittyvää ennallistamispyrkimystä hän ei ymmärrä lainkaan.
– Suurin osa meidän alueemme pelloista on raivattu soista. Ne kaikki pitäisi nyt ennallistaa. Näillä pelloilla on tuotettu ruokaa ihmisille. Eikö kukaan kanna huolta siitä, mistä sitten korvaavat pellot ja ruoan tuotanto otetaan.
Mäki-Jussila haluaa yleisönosastokirjoituksillaan tuoda esiin sen, että asioista voi olla eri mieltä. Hänen toiveenaan olisi herättää keskustelua. Hän luottaa painettuun sanaan eikä ole lähtenyt ilmaisemaan mielipiteitään sosiaalisessa mediassa.
– En tykkää somesta. Siellä mennään henkilökohtaisuuksiin ja keskustelut eivät pysy asiassa yhtään.
Hän seuraa maailman tapahtumia tarkasti. Aamu alkaa tietokoneella, jonne tulee uutiskirje tuoreista tapahtumista. Jos jokin uutinen sisältää sellaista, joka alkaa jurppia, niin hän alkaa siitä paikasta kirjoittaa.
– Joskus taas haudon asiaa koko päivän. Usein kirjoitus kyllä vain paranisi, kun sitä hautoisi vähän kauemman.
Mäki-Jussila ei ole käynyt kouluja, mutta kirjoittaminen on aina sujunut ja kynä pysynyt kädessä. Sanavarasto on täydentynyt ahkeran lukuharrastuksen myötä. Hän on kirjoittanut lehtiin omalla nimellään ja useilla nimimerkeillä, joista yksi on Karvasuon kuokkamies.
– Asun Karvasuon laidalla ja tilan peltoja on raivattu suota kuokkimalla.
Hän myöntää, että lähes joka päivä jotain kirjoittaa. Nykytekniikalla kirjoittaminen on helppoa verrattuna kirjoituskoneaikaan.
– Aika paljon olen kirjoitustöiden ääressä istunut. Vaimo on sanonut, että olen jo kaksi tuolia kuluttanut istumalla lopuun, hän naurahtaa.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Jari Vierula
Kun Jorma Mäki-Jussilaa jurppii jokin kansakunnan päätöksentekijöiden lausuma tai muu uutisissa vastaan tullut maailmanmenoon liittyvä asia, niin hän alkaa kirjoittaa. Ylös kirjanneita ajatuksiaan hän lähettelee sanomalehtiin yleisönosastoissa julkaistaviksi.
– Aika usein varsinkin isommat lehdet jättävät ne julkaisematta, kun kirjoitan kuulemma niin raflaavasti. Ilmeisesti nykymenoa ei joidenkin lehtien mielestä saa arvostella lainkaan. Kun kehun päättäjiä, se julkaistaan, kun arvostelen, menee kirjoitus roskakoriin, Mäki-Jussila harmittelee.
Hän on eri linjoilla valtakunnan päättäjien kanssa monesta asiasta. Aivan erityisesti Lehtimäenkylässä maanviljelijänä elämäntyönsä tehneen miehen sydämeen sattuu maatalouden ahdinko.
– On menossa kotimaisen tuotannon alasajo. Puhutaan suureen ääneen päästöistä, mutta ei siitä, mitä pelloilla tuotetaan ihmisten ravinnoksi. Vaikka päättäjät mitä keksivät, niin vastaväitteitä ei kuulu, hän puuskahtaa.
Turve on tällä hetkellä kirosana monelle päättäjälle, niin turvetuotanto kuin turvepohjaiset pellotkin. Mäki-Jussila on turpeen suhteen täysin päinvastaisella linjalla.
– Turvehan on meidän miljardiomaisuutemme, kuin Norjan öljy. Vain prosentti soistamme on turvetuotannon käytössä. Ja nyt meidän oma, kotimainen energiamme on myrkkyä.
Turvepohjaisiin peltoihin liittyvää ennallistamispyrkimystä hän ei ymmärrä lainkaan.
– Suurin osa meidän alueemme pelloista on raivattu soista. Ne kaikki pitäisi nyt ennallistaa. Näillä pelloilla on tuotettu ruokaa ihmisille. Eikö kukaan kanna huolta siitä, mistä sitten korvaavat pellot ja ruoan tuotanto otetaan.
Mäki-Jussila haluaa yleisönosastokirjoituksillaan tuoda esiin sen, että asioista voi olla eri mieltä. Hänen toiveenaan olisi herättää keskustelua. Hän luottaa painettuun sanaan eikä ole lähtenyt ilmaisemaan mielipiteitään sosiaalisessa mediassa.
– En tykkää somesta. Siellä mennään henkilökohtaisuuksiin ja keskustelut eivät pysy asiassa yhtään.
Hän seuraa maailman tapahtumia tarkasti. Aamu alkaa tietokoneella, jonne tulee uutiskirje tuoreista tapahtumista. Jos jokin uutinen sisältää sellaista, joka alkaa jurppia, niin hän alkaa siitä paikasta kirjoittaa.
– Joskus taas haudon asiaa koko päivän. Usein kirjoitus kyllä vain paranisi, kun sitä hautoisi vähän kauemman.
Mäki-Jussila ei ole käynyt kouluja, mutta kirjoittaminen on aina sujunut ja kynä pysynyt kädessä. Sanavarasto on täydentynyt ahkeran lukuharrastuksen myötä. Hän on kirjoittanut lehtiin omalla nimellään ja useilla nimimerkeillä, joista yksi on Karvasuon kuokkamies.
– Asun Karvasuon laidalla ja tilan peltoja on raivattu suota kuokkimalla.
Hän myöntää, että lähes joka päivä jotain kirjoittaa. Nykytekniikalla kirjoittaminen on helppoa verrattuna kirjoituskoneaikaan.
– Aika paljon olen kirjoitustöiden ääressä istunut. Vaimo on sanonut, että olen jo kaksi tuolia kuluttanut istumalla lopuun, hän naurahtaa.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Jari Vierula
Kun Jorma Mäki-Jussilaa jurppii jokin kansakunnan päätöksentekijöiden lausuma tai muu uutisissa vastaan tullut maailmanmenoon liittyvä asia, niin hän alkaa kirjoittaa. Ylös kirjanneita ajatuksiaan hän lähettelee sanomalehtiin yleisönosastoissa julkaistaviksi.
– Aika usein varsinkin isommat lehdet jättävät ne julkaisematta, kun kirjoitan kuulemma niin raflaavasti. Ilmeisesti nykymenoa ei joidenkin lehtien mielestä saa arvostella lainkaan. Kun kehun päättäjiä, se julkaistaan, kun arvostelen, menee kirjoitus roskakoriin, Mäki-Jussila harmittelee.
Hän on eri linjoilla valtakunnan päättäjien kanssa monesta asiasta. Aivan erityisesti Lehtimäenkylässä maanviljelijänä elämäntyönsä tehneen miehen sydämeen sattuu maatalouden ahdinko.
– On menossa kotimaisen tuotannon alasajo. Puhutaan suureen ääneen päästöistä, mutta ei siitä, mitä pelloilla tuotetaan ihmisten ravinnoksi. Vaikka päättäjät mitä keksivät, niin vastaväitteitä ei kuulu, hän puuskahtaa.
Turve on tällä hetkellä kirosana monelle päättäjälle, niin turvetuotanto kuin turvepohjaiset pellotkin. Mäki-Jussila on turpeen suhteen täysin päinvastaisella linjalla.
– Turvehan on meidän miljardiomaisuutemme, kuin Norjan öljy. Vain prosentti soistamme on turvetuotannon käytössä. Ja nyt meidän oma, kotimainen energiamme on myrkkyä.
Turvepohjaisiin peltoihin liittyvää ennallistamispyrkimystä hän ei ymmärrä lainkaan.
– Suurin osa meidän alueemme pelloista on raivattu soista. Ne kaikki pitäisi nyt ennallistaa. Näillä pelloilla on tuotettu ruokaa ihmisille. Eikö kukaan kanna huolta siitä, mistä sitten korvaavat pellot ja ruoan tuotanto otetaan.
Mäki-Jussila haluaa yleisönosastokirjoituksillaan tuoda esiin sen, että asioista voi olla eri mieltä. Hänen toiveenaan olisi herättää keskustelua. Hän luottaa painettuun sanaan eikä ole lähtenyt ilmaisemaan mielipiteitään sosiaalisessa mediassa.
– En tykkää somesta. Siellä mennään henkilökohtaisuuksiin ja keskustelut eivät pysy asiassa yhtään.
Hän seuraa maailman tapahtumia tarkasti. Aamu alkaa tietokoneella, jonne tulee uutiskirje tuoreista tapahtumista. Jos jokin uutinen sisältää sellaista, joka alkaa jurppia, niin hän alkaa siitä paikasta kirjoittaa.
– Joskus taas haudon asiaa koko päivän. Usein kirjoitus kyllä vain paranisi, kun sitä hautoisi vähän kauemman.
Mäki-Jussila ei ole käynyt kouluja, mutta kirjoittaminen on aina sujunut ja kynä pysynyt kädessä. Sanavarasto on täydentynyt ahkeran lukuharrastuksen myötä. Hän on kirjoittanut lehtiin omalla nimellään ja useilla nimimerkeillä, joista yksi on Karvasuon kuokkamies.
– Asun Karvasuon laidalla ja tilan peltoja on raivattu suota kuokkimalla.
Hän myöntää, että lähes joka päivä jotain kirjoittaa. Nykytekniikalla kirjoittaminen on helppoa verrattuna kirjoituskoneaikaan.
– Aika paljon olen kirjoitustöiden ääressä istunut. Vaimo on sanonut, että olen jo kaksi tuolia kuluttanut istumalla lopuun, hän naurahtaa.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely