Kuudes sukukirja

Terhi Rintala

Peräseinäjokelaislähtöinen Luoma-Mieltyn sukuseura kokoontuu elokuun ensimmäisenä lauantaina Seinäjoella. Sukuseuran puheenjohtaja Matti Korpiaho iloitsee siitä, että sukujuhla voidaan jälleen järjestää.

– Vaikka Suomi ja maailma on ollut runsaat kaksi viime vuotta pandemian kourissa ja tapahtuma toisensa jälkeen on peruttu, pystymme järjestämään Luoma-Mieltyn sukujuhlat kolme vuotta sitten tehtyjen suunnitelmien mukaisesti.

Edellistä sukujuhlaa vietettiin elokuun alussa 2019. Väliin mahtuu vaiherikas koronaepidemia, joka hankaloitti suuresti sukutietojen keräämistä ja sukuseuran hallituksen kokoontumisia.

– Sukuseuran tietokantaan on lisätty sen jälkeen monia uusia tietoja, niin suvun uusia jäsenten kuin keskuudestamme poistuneiden tietoja.

Sukujuhlan yhteydessä pidetään yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous, jossa päätetään muun muassa seuraavan kauden hallituksen kokoonpanosta ja jäsenmaksun suuruudesta.

Kuudes kirja

Henrik Luoma-Mieltyn sukuseuran juhlassa julkistetaan jo kuudes sukukirja. Kun sukuseura perustettiin 1.8.1998, tavoitteeksi asetettiin Peräseinäjoen Luomankylästä Luoman talosta levinneen kantaparin Henrik ja Kaisa Luoma-Mieltyn jälkeläisten selvittäminen.

– Silloin oletettiin, että kaikki mahtuvat yhteen paksuun kirjaan, mutta niitä on nyt kuusi kirjaa.

Sukuseuralle perustamisessa asetettu tavoite on saavutettu niiltä osin, kuin se on mahdollista ainakin tällä hetkellä.

– Luoman talosta katosi Suuren Pohjan sodan 1714 melskeissä kaksi poikaa, Antti ja Matti, joiden kohtalon selviämistä toivotaan.

Sukuseura käyttää tietojen taltioimiseen Sukujutut-tietokantaohjelmaa, johon tietoja on uskollisesti kirjattu vuosien ajan. Ensimmäinen sukukirja julkaistiin vuonna 2007 ja sen jälkeen niitä on ilmestynyt tasaiseen tahtiin.

Peräseinäjoella
ja Kyrönmaalla

Luoma-Mieltyn suvun sukukirjojen numerojärjestys ei noudata kronologista järjestystä. Ensimmäinen kirja kattaa Henrikin ja Kaisan jälkeläisten kuusi sukupolvea. Lapsista Tuomas jäi isännöimään kotitaloa Peräseinäjoelle, kun vanhemmat muuttivat Isonkyrön Mieltyyn. Mukana muuttivat myös nuoremmat sisarukset.

Toinen kirja esittelee heidän vanhimman poikansa Tuomaan vanhimman tyttären Marian jälkeläisiä, viides kirja Tuomaan nuorimman lapsen, Antin jälkeläisiä ja nyt ilmestyvä kuudes kirja Tuomaan keskimmäisten tytärten Helenan ja Liisan jälkeläisiä. Karkeasti voi siis sanoa, että kirjat kaksi, viisi ja kuusi käsittelevät peräseinäjokelaislähtöisiä sukuhaaroja.

Kolmannessa kirjassa esitellään Henrikin ja Kaisan toiseksi vanhimman pojan, Simon jälkeläisiä ja neljännessä kirjassa heidän kolmen nuorimman poikansa eli Heikin, Kaarlen ja Juhon jälkeläisiä. Kolmannen ja neljännen kirjan sukuhaarat ovat siis lähtöisin Isokyröstä.

Työ ei lopu

Kuudennen kirjan lähtöhahmoja ovat Tuomaksen tyttäret. Helena perusti miehensä kanssa Viitasaaren uudistilan Kihniänkylään. Liisa puolestaan avioitui Ala-Kihniälle.

– Sukukirjaa on tehty hyvässä yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä Kihniän sukuseuran kanssa.

Kuudennen kirjan ilmestymisen myötä alkuperäinen tavoite on saavutettu. Matti Korpiaho sanoo kuitenkin, että työ ei tähän pääty.

– Sukuseura jatkaa toimintaa ja etsii uusia toimintamahdollisuuksien ja sukutietojen jakamisen tapoja. Jokaisen suvun jäsenen anti on tarpeellinen.