A-
A+
”Yhteensä viime vuoden loppuun mennessä on siis kertynyt 56 708 sivua luettavaa. Siellä on isoja palasia meidän kaikkien elämää. Sellaista, mitä ei löydy muualta.”
Terhi Rintala
Tämän vuoden aikana tilaajien ulottuville tulee JP Kunnallissanomien arkisto. Lehti on jo ylittänyt kansaneläkeikän, sillä ensimmäinen numero julkaistiin jo vuonna 1955. Minkä verran veikkaatte, että tänä aikana on julkaistu sivuja?
Tähän osaan antaa tarkan vastauksen, sillä osana digitointiprojektia olen käynyt läpi joka ainoan julkaistun aviisin vuodesta 1955 lähtien. Kun ensimmäistä lähetystä koottiin sivujen kuvaamista varten, kirjasin muistiin, että vuoden 2019 loppuun mennessä oli julkaistu 54 484 sivua. Sen päälle tulevat vielä kaksi viimeistä vuotta, joiden aikana teimme lehteä 2224 sivua. Yhteensä viime vuoden loppuun mennessä on siis kertynyt 56 708 sivua luettavaa. Siellä on isoja palasia meidän kaikkien elämää. Sellaista, mitä ei löydy muualta.
Digitointiprojekti on vienyt aikaa ja teettänyt töitä, mutta se on myös avannut sellaisen portin lähimenneisyyteen, joka koukuttaa. Monta kertaa piti oikein vahtia itseään, ettei unohtunut lukemaan sivuja ja tuttujen ihmisten tarinoita, kun olisi pitänyt kiiruhtaa työtä eteenpäin.
Kun hakukoneeseen kirjoittaa oman, vanhempiensa tai kouluaikaisten tuttaviensa nimen, avautuu monta pientä tarinaa. Sieltä voi todeta, että suksi ei luistanut koulun kisoissa alakouluikäisenä. Voi löytää itsensä kastetuista, kesäleirien joukkuekilpailuista, uimakoulumerkkien suorittajista tai vaikka kolariuutisista, sillä ennen vanhaan kirjoitettiin nimeltä mainiten kaikki asiat. Oman nimensä löytää sekin 6-vuotias pikkupoika, joka selvisi vakavasta liikenneonnettomuudesta naarmuitta vuonna 1970.
Kun digitoitujen sivujen määrä on kymmeniätuhansia, voi valita itselleen mieluisen tavan lukea. Voi viettää aikaa vaikkapa vuodessa 1982, hakea hakusanoilla tai antaa hakukoneen yllättää. Sitä kautta voi törmätä sellaiseen lehtijuttuun, jota ei olisi itse hoksannut edes etsiä.
Arkistot näyttävät, mitä asioista ajateltiin niiden tapahtuma-aikaan. Se on sen hetken totuutta, jota ei ole jälkiviisauden valossa yritetty muuksi muuttaa. Jälkiviisaushan on viisauden lajeista se helpoin, sillä siihen pystyy kuka tahansa.
Esimerkiksi maataloutta ja sen kannattavuutta on mietitty moneen kertaan, kun kulurakenne on kiristynyt ympärillä ja toimintaympäristöstä on tullut vaikeampi. Ratkaisut ovat olleet oman ajan näköisiä - on muutettu kaupunkeihin ja Ruotsiin, pistetty peltoja pakettiin ja suurennettu tilakokoja. Kaikkea tätä on eletty myös paikallislehden sivuilla.
Toivon teille kaikille yhtä antoisia hetkiä arkistojen parissa kuin olen saanut itse elää parin viimeisen vuoden aikana. Jokunen yllätyskin on varmasti luvassa, sillä kaikki itsestä kirjoitettu tai omaa elämää sivuava ei aina ole tallessa. Terveisin se lauluesitystä jännittänyt pikkutyttö, joka nosti kaksin käsin sukkahousujaan kesken esityksen ja ikuistettiin lehtikuvaan.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
”Yhteensä viime vuoden loppuun mennessä on siis kertynyt 56 708 sivua luettavaa. Siellä on isoja palasia meidän kaikkien elämää. Sellaista, mitä ei löydy muualta.”
Terhi Rintala
Tämän vuoden aikana tilaajien ulottuville tulee JP Kunnallissanomien arkisto. Lehti on jo ylittänyt kansaneläkeikän, sillä ensimmäinen numero julkaistiin jo vuonna 1955. Minkä verran veikkaatte, että tänä aikana on julkaistu sivuja?
Tähän osaan antaa tarkan vastauksen, sillä osana digitointiprojektia olen käynyt läpi joka ainoan julkaistun aviisin vuodesta 1955 lähtien. Kun ensimmäistä lähetystä koottiin sivujen kuvaamista varten, kirjasin muistiin, että vuoden 2019 loppuun mennessä oli julkaistu 54 484 sivua. Sen päälle tulevat vielä kaksi viimeistä vuotta, joiden aikana teimme lehteä 2224 sivua. Yhteensä viime vuoden loppuun mennessä on siis kertynyt 56 708 sivua luettavaa. Siellä on isoja palasia meidän kaikkien elämää. Sellaista, mitä ei löydy muualta.
Digitointiprojekti on vienyt aikaa ja teettänyt töitä, mutta se on myös avannut sellaisen portin lähimenneisyyteen, joka koukuttaa. Monta kertaa piti oikein vahtia itseään, ettei unohtunut lukemaan sivuja ja tuttujen ihmisten tarinoita, kun olisi pitänyt kiiruhtaa työtä eteenpäin.
Kun hakukoneeseen kirjoittaa oman, vanhempiensa tai kouluaikaisten tuttaviensa nimen, avautuu monta pientä tarinaa. Sieltä voi todeta, että suksi ei luistanut koulun kisoissa alakouluikäisenä. Voi löytää itsensä kastetuista, kesäleirien joukkuekilpailuista, uimakoulumerkkien suorittajista tai vaikka kolariuutisista, sillä ennen vanhaan kirjoitettiin nimeltä mainiten kaikki asiat. Oman nimensä löytää sekin 6-vuotias pikkupoika, joka selvisi vakavasta liikenneonnettomuudesta naarmuitta vuonna 1970.
Kun digitoitujen sivujen määrä on kymmeniätuhansia, voi valita itselleen mieluisen tavan lukea. Voi viettää aikaa vaikkapa vuodessa 1982, hakea hakusanoilla tai antaa hakukoneen yllättää. Sitä kautta voi törmätä sellaiseen lehtijuttuun, jota ei olisi itse hoksannut edes etsiä.
Arkistot näyttävät, mitä asioista ajateltiin niiden tapahtuma-aikaan. Se on sen hetken totuutta, jota ei ole jälkiviisauden valossa yritetty muuksi muuttaa. Jälkiviisaushan on viisauden lajeista se helpoin, sillä siihen pystyy kuka tahansa.
Esimerkiksi maataloutta ja sen kannattavuutta on mietitty moneen kertaan, kun kulurakenne on kiristynyt ympärillä ja toimintaympäristöstä on tullut vaikeampi. Ratkaisut ovat olleet oman ajan näköisiä - on muutettu kaupunkeihin ja Ruotsiin, pistetty peltoja pakettiin ja suurennettu tilakokoja. Kaikkea tätä on eletty myös paikallislehden sivuilla.
Toivon teille kaikille yhtä antoisia hetkiä arkistojen parissa kuin olen saanut itse elää parin viimeisen vuoden aikana. Jokunen yllätyskin on varmasti luvassa, sillä kaikki itsestä kirjoitettu tai omaa elämää sivuava ei aina ole tallessa. Terveisin se lauluesitystä jännittänyt pikkutyttö, joka nosti kaksin käsin sukkahousujaan kesken esityksen ja ikuistettiin lehtikuvaan.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
”Yhteensä viime vuoden loppuun mennessä on siis kertynyt 56 708 sivua luettavaa. Siellä on isoja palasia meidän kaikkien elämää. Sellaista, mitä ei löydy muualta.”
Terhi Rintala
Tämän vuoden aikana tilaajien ulottuville tulee JP Kunnallissanomien arkisto. Lehti on jo ylittänyt kansaneläkeikän, sillä ensimmäinen numero julkaistiin jo vuonna 1955. Minkä verran veikkaatte, että tänä aikana on julkaistu sivuja?
Tähän osaan antaa tarkan vastauksen, sillä osana digitointiprojektia olen käynyt läpi joka ainoan julkaistun aviisin vuodesta 1955 lähtien. Kun ensimmäistä lähetystä koottiin sivujen kuvaamista varten, kirjasin muistiin, että vuoden 2019 loppuun mennessä oli julkaistu 54 484 sivua. Sen päälle tulevat vielä kaksi viimeistä vuotta, joiden aikana teimme lehteä 2224 sivua. Yhteensä viime vuoden loppuun mennessä on siis kertynyt 56 708 sivua luettavaa. Siellä on isoja palasia meidän kaikkien elämää. Sellaista, mitä ei löydy muualta.
Digitointiprojekti on vienyt aikaa ja teettänyt töitä, mutta se on myös avannut sellaisen portin lähimenneisyyteen, joka koukuttaa. Monta kertaa piti oikein vahtia itseään, ettei unohtunut lukemaan sivuja ja tuttujen ihmisten tarinoita, kun olisi pitänyt kiiruhtaa työtä eteenpäin.
Kun hakukoneeseen kirjoittaa oman, vanhempiensa tai kouluaikaisten tuttaviensa nimen, avautuu monta pientä tarinaa. Sieltä voi todeta, että suksi ei luistanut koulun kisoissa alakouluikäisenä. Voi löytää itsensä kastetuista, kesäleirien joukkuekilpailuista, uimakoulumerkkien suorittajista tai vaikka kolariuutisista, sillä ennen vanhaan kirjoitettiin nimeltä mainiten kaikki asiat. Oman nimensä löytää sekin 6-vuotias pikkupoika, joka selvisi vakavasta liikenneonnettomuudesta naarmuitta vuonna 1970.
Kun digitoitujen sivujen määrä on kymmeniätuhansia, voi valita itselleen mieluisen tavan lukea. Voi viettää aikaa vaikkapa vuodessa 1982, hakea hakusanoilla tai antaa hakukoneen yllättää. Sitä kautta voi törmätä sellaiseen lehtijuttuun, jota ei olisi itse hoksannut edes etsiä.
Arkistot näyttävät, mitä asioista ajateltiin niiden tapahtuma-aikaan. Se on sen hetken totuutta, jota ei ole jälkiviisauden valossa yritetty muuksi muuttaa. Jälkiviisaushan on viisauden lajeista se helpoin, sillä siihen pystyy kuka tahansa.
Esimerkiksi maataloutta ja sen kannattavuutta on mietitty moneen kertaan, kun kulurakenne on kiristynyt ympärillä ja toimintaympäristöstä on tullut vaikeampi. Ratkaisut ovat olleet oman ajan näköisiä - on muutettu kaupunkeihin ja Ruotsiin, pistetty peltoja pakettiin ja suurennettu tilakokoja. Kaikkea tätä on eletty myös paikallislehden sivuilla.
Toivon teille kaikille yhtä antoisia hetkiä arkistojen parissa kuin olen saanut itse elää parin viimeisen vuoden aikana. Jokunen yllätyskin on varmasti luvassa, sillä kaikki itsestä kirjoitettu tai omaa elämää sivuava ei aina ole tallessa. Terveisin se lauluesitystä jännittänyt pikkutyttö, joka nosti kaksin käsin sukkahousujaan kesken esityksen ja ikuistettiin lehtikuvaan.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely