Yllätysvauva vauhdilla maailmaan

Sari Haapala

Vuoden 2025 ensimmäinen peräseinäjokinen vauva syntyi keskustassa asuvien Koivistojen perheeseen.

Siropiirteinen neiti lepäilee rauhallisesti äitinsä käsivarrella, eikä piittaa kodin äänistä tai aikuisten jutustelusta. Tuore tulokas on puettu sievään vaaleanpunaiseen paitaan, jossa on fyrry. Carita Koivisto katsoo lempeästi kuopustaan ja kertoo, että tämä viimeisin raskaus tuli hänelle täytenä yllätyksenä.

– Mikään ei viitannut siihen, että olen raskaana. Minulla ei ollut minkäänlaisia raskausoireita ja kuukautiset tulivat aivan normaalisti, Carita puhelee ja nauraa joskus lukeneensa lehdistä vastaavista tapauksista. Hän ei millään muotoa osannut arvata, että sellainen osuu omalle kohdalle. Lähinnä hän muistaa niitä lukiessa ihmetelleensä, miten voi ylipäätään olla mahdollista, ettei raskautta huomaa.

Ehkäisynkin piti olla kunnossa, mutta elämä nyt vain päätti toisin. Puolessa välissä raskautta Caritan kuukautiset alkoivat hiipua ja loppuivat lopulta kokonaan. Vasta silloin hänellä heräsi epäilys, että voisiko hän olla raskaana. Tunne osoittautui todeksi ja Carita varasi ajan neuvolaan.

Puoliso Tomi Koivisto vilkaisee vaimoonsa ja tämän sylissä tuhisevaan pieneen nyyttiin. Hän hymähtää, että kieltämättä raskaus oli iso yllätys hänellekin.

– Vaikka kai minullakin siinä jokin osuus on, Tomi lohkaisee suu virneessä ja jatkaa, että tuorein tulokas otettiin silti ilolla vastaan:

– Kaikki ovat tervetulleita tähän maailmaan.

Caritan raskausaika sujui ongelmitta. Ainoastaan verensokereita seurattiin, koska ne olivat hieman koholla. Carita kertoo, että myös neuvolassa oltiin yllätysraskaudesta ihmeissään.

Kohonneen verensokerin takia synnytys käynnistettiin suunnitellusti. Synnytystä käynnisteltiin sairaalassa jo maanantaina, mutta maailmaan neiti tuli vasta seuraavana päivänä.

Salissa Carita ehti olla vain pari tuntia ja varsinainen ponnistusvaihe kesti ainoastaan minuutin.

– Kätilö oli juuri ehtinyt istahtaa tietokoneen äärelle katsomaan tietoja, kun tyttö päätti tulla vauhdilla maailmaan, Tomi selvittää.

Hän ei ollut tällä kertaa mukana synnytyksessä, vaan kotona pariskunnan isompien lasten kanssa. Perheen esikoinen Emilia on kymmenen ja keskimmäinen Lauri kaksi.

– Olin mukana heidän molempien synnytyksessä. Toki sitä tuli nyt koko ajan täällä kotona mietittyä, miten siellä sairaalassa sujuu.

Kaikki sujui hyvin. 8. päivä tammikuuta kello 17.05 maailmaan tupsahtanut uusi perheenjäsen painoi syntyessään 3,8 kiloa. Pituutta oli 50 senttiä.

Tomi on koti-isänä ja Carita äitiyslomalla lähihoitajan työstään Apilakodilla. Vauva-arki on lähtenyt rullaamaan kolmilapsisessa perheessä sujuvasti. Nyytti syö pari kertaa yössä, mutta antaa muuten Caritan nukkua.

Isoveli Lauri ei ole osoittanut mustasukkaisuutta, mutta välillä pikkunassikkaa meinaa vähän vauvattaa. Isänsä luonnehtii Lauria vauhdikkaaksi pikkukaveriksi. Äitinsä sanoo samaa.

– Isäänsä tullut. Laurilla on Emilian vanhoja leluja, jotka ovat kestäneet tähän saakka. Laurin käsittelyssä niistä osa on mennyt rikki jo nyt, Tomi juttelee ja pörröttää pikkumiehen tukkaa. Tämä ojentaa isälleen appelsiinin, jonka haluaa kuorittavan ja pyyhältää sitä syötyään omiin leikkeihinsä.

– Isompaa kämppää on tässä alettu miettiä, kun tämä meinaa olla vähän ahdas, Tomi miettii.

Vielä toistaiseksi perhe asuu kolmiossa, mutta toiveissa olisi jossain vaiheessa päästä muuttamaan neliöön.

Tällä hetkellä Caritalla ja Tomilla on nimi pienokaiselle vasta mietinnässä. Ihan kuten Laurinkin, myös pikkuneidin nimi on tarkoitus poimia suvun nimistä.

– Työnimenä on ollut Pikku-Lyyti, Tomi paljastaa.

Vanhempina Tomille ja Caritalle on tärkeää kasvattaa lapset kunnioittamaan kanssaihmisiä ja huomioimaan muut.

– Kasvatuksessamme tärkeitä ovat juuri tuollaiset perinteiset arvot, Tomi summaa.

Vielä niitä ei tarvitse kuitenkaan perheen pienimmän kanssa miettiä. Tuoreelle peräseinäjokiselle riittää hyviksi elämän eväiksi tällä haavaa syli, rintamaito ja nukkuminen.