Uhrin ansiosta lippu liehuu

Jatkosodan päättymisen 80-vuotisjuhlassa juhlapuheen pitänyt majuri Mikko Martiskainen muistutti, että yhä harvemmalla meistä on enää omakohtaisia kokemuksia sodan vuosista.

– Me nuoremmat sukupolvet voimme vain tuntea kiitollisuutta tehdyistä sankariteoista ja isänmaastamme.

Terhi Rintala

Jalasjärveläisiä sotilaita kaatui talvi- ja jatkosodassa yhteensä 444 miestä.

– Luku on suurimpien joukossa kaikkiin silloisiin kuntiin verrattuna. Oikeastaan vain karjalaispitäjissä, muutamassa isossa maalaiskunnassa ja maan suurimmissa kaupungeissa luvut olivat korkeampia, Mikko Martiskainen totesi puheessaan.

Jalasjärven väestömäärä oli sodan aikana yli 14 000 ja sotilaat taistelivat suurimmaksi osaksi jalkaväessä, mikä selittää suuren uhriluvun.

– Heidän ansiostaan Suomi säilytti itsenäisyytensä. He ovat lunastaneet meille jälkipolville itsenäisen, vapaan isänmaan, oikeuden suomalaiseen demokraattiseen oikeusjärjestelmään sekä sellaisen asevelvollisuuden, jossa meillä on omat, suomalaiset johtajat.

Martiskainen korosti, että kun Suomi kesällä 1944 halusi elää, veteraanit tekivät sen kaikkensa antaneina mahdolliseksi.

– Sankarihautojen äärellä voimme sanoa; uhrin ansiosta lippu liehuu.

Martiskainen pohdiskeli myös Suomen turvallisuuspoliittista nykyasemaa. Kylmän sodan jälkeen 90-luvulla suurin osa eurooppalaisista valtioista sopeutti asevoimansa palvelemaan kansainvälistä kriisinhallintaa.

– Suomen ratkaisua säilyttää asevelvollisuuteen nojautuvat, henkilömäärältään suuret asevoimat pidettiin erikoisena. Tänä päivänä sitä pidetään kaukonäköisenä ja viisaana. Uskon, että yhteisenä koettu maanpuolustus, yhteiskunnan turvallisuus sekä perinnetyö ovat keskeisiä syitä sille, että suomalainen yhteiskunta halusi ylläpitää itsemääräämiskyvyn kaikissa kriisitilanteissa.

Sotilaallinen maanpuolustus on vain yksi osa kokonaisturvallisuutta. Martiskainen arvioi, että sotilaallisen maanpuolustuksen kannalta kokonaisturvallisuuden malli ei olisi mahdollinen ilman asevelvollisuutta.

– Asevelvollisuuden ansiosta Puolustusvoimat on osa yhteiskuntaa, yhteistä omaisuutta.

Asevelvollisuuttaan tällä hetkellä suorittavia edustivat juhlassa kunniatehtävissä olleet jalasjärveläiset, Porin Prikaatissa asepalvelustaan suorittavat varusmiehet.

– Heitä katsellessa on hyvä muistaa, että nuorimmat rintamalle joutuneet olivat vasta 17-vuotiaita, Martiskainen muistutti.

Aiheeseen viittasi myös juhlan juontanut Jaana Järvilehto, joka on samaa ikäluokkaa kuin varusmiehet.

– Olemme hyvin samanikäisiä kuin sotilaat ja lotat tosipaikassa 80 vuotta sitten.

Tervehdyssanoissa vs. aluekappalainen Tapani Virkkala pohdiskeli jatkosodan loppumisesta kulunutta aikaa.

– 80 vuotta voi tuntua meistä pitkältä ajalta, mutta historian vaiheissa se on lopulta lyhyt aika. Rauha ei ole itsestään selvyys. Siitä olemme viime vuosina saaneet kovan muistutuksen Ukrainan sodan muodossa.

Juhlan musiikista vastasivat Matti Kohtamäen johtama Veteraanikööri ja Albert Lenkiewiczin johtama Jalasjärven soittokunta.

Veteraanikööri esitti ensimmäisen kerran Ilmo Korhosen kappaleen ”Sotaveteraanien lapset”. Tekijä oli itse paikalla kuulemassa sen ensiesitystä kuorolauluna.

Juhlan koskettavimpiin hetkiin kuului Jalasjärven sellotrion esittämä Karjalan kunnailla. Hieno sovitus ja taitavat soittajat tekivät kunniaa siirtoväelle, joka joutui jättämään kotinsa lopullisesti 80 vuotta sitten.

Näyttelijä Ahti Jokisen esittämänä kuultiin Yrjö Jylhän ja Aleksis Kiven runoja. Marjatta Kuusisto kertoi jalasjärveläisen naispuolisen sankarivainajan tarinan. Sanni Kivikon nimi löytyy seurakuntatalon kivitaulusta.