Työ ja harrastus samassa paketissa

Katja Korkiakoski

Jalasjärven musiikkiopiston rehtorina vuodesta 1980 toiminut Auli Frigård jäi eläkkeelle vuoden vaihtuessa. Vuonna 1997 oppilaitos yhdistyi Alajärven musiikkiopistoon, ja sen jälkeen Frigård on toiminut Alajärven musiikkiopiston alaisuudessa toimivan Jalasjärven musiikkiopiston apulaisrehtorina.

–On tuntunut mahtavalta luotsata oppilaitosta. Olen todella ylpeä nuoristamme ja orkesteritoiminnasta.

Jalasjärven ja Kurikan vuonna 2016 tapahtuneen kuntaliitoksen jälkeen tehtiin muutoksia, ja vuodesta 2017 opistoon ovat kuuluneet Jalasjärven, Kurikan ja Jurvan yksiköt.

–Yhteistyö on toiminut hyvin, Frigård kiittää.

Musiikkiopistossa on yhteensä 321 oppilasta. Heistä 186 on Jalasjärven, 119 Kurikan ja 36 Jurvan yksiköissä.

–Jalasjärvellä musiikkiopiston oppilaiksi pääsevät kaikki halukkaat. Viulunsoittoon kaivattaisiin nyt lisää harrastajia, valottaa Frigård tilannetta.

Jo ennen rehtorin tehtäväänsä hän toimi muutaman vuoden musiikkiopistossa huilunsoiton tuntiopettajana.

Vakituisessa työssä vietetyt 41 vuotta ovat olleet työntäyteisiä. Musiikkiopiston rehtorin tehtävien lisäksi Frigård opetti vuosikymmenet huilunsoittoa. Hän on kouluttanut tähän saakka kaikki jalasjärveläiset huilistit.

–Nyt on tulossa uusi sukupolvi, kun Tiina-Kaisa Aro-Heinilä aloitti syksyllä huilunsoiton opettajana.

Päättäjille kiitos tuesta

Musiikkiopistossa Auli Frigård on saanut nähdä työnsä tulokset hieman samaan tapaan kun käsitöitä tekevä näkee kättensä työn.

–Olen saanut nähdä oppilaiden oppimisen ja kehittymisen.

Musiikin opettamisen ammattilainen näkee tärkeänä sen, että nuorilla on harrastuksessaan puitteet, jotka houkuttelevat heitä soittamaan.

–Täytyy kiittää Jalasjärven ja nykyisen Kurikan päättäjiä siitä, että he ovat ymmärtäneet yhteissoiton ja orkestereiden merkityksen. Meillä on taloudellista tukea niin, että pystymme järjestämään orkesteriprojekteja, joissa on mukana myös ammattilaisia. Niillä on valtava vetovoima.

Yhteissoitolla on
iso merkitys

Musiikinopiskelijat saavat kasvaa yhteissoittoon pienestä pitäen.

–Jos käy ainoastaan soittotunneilla, eikä esiintymisiä ole, soittamiseen voi kyllästyä. Omat ja ryhmien esiintymiset tuovat harrastukseen tavoitteellisuutta, mikä on tärkeää mielekkyyden kannalta.

Tällä hetkellä Jalasjärvellä toimii kolme eritasoista jousi- ja samoin puhallinsoitinryhmää - lisäksi on useita erilaisia yhtyeitä. Kurikassa on lisäksi oma jousiorkesteri ja useita kamarimusiikkiryhmiä. Junnupuhku toimii sielläkin ja pidemmällä olevat soittavat soittokunnassa. Jurvassa toimii myös jousiyhtye.

–Oppilaiden harjoittelussa täytyy olla tavoitteita. Ne tuovat harjoitteluun motivaatiota. Soittajien kehitys on paljon nopeampaa omassa jousisoitin- tai puhallinryhmässä, Frigård selventää.

Soittotaidoissaan pidemmälle kehittyneet puhallinsoittajat kokoontuvat säännöllisesti hiomaan yhteissoittotaitojaan Raine Rautasen johtamassa Jalasjärven Soittokunnassa.

Pisimmälle opinnoissaan päässeet jousisoittajat hiovat taitojaan Juhani Nummisen kapellimestaroimassa Jalas Chamber -jousiorkesterissa, jonka riveissä musisoi myös useita musiikin ammattilaisia.

Sadoittain projekteja

Musiikkiopiston rehtorin työvuosiin on mahtunut lähes 20 vuosittaista valtakunnallista musiikkileiriä sekä sadoittain erilaisia projekteja, joiden kautta on esiinnytty kotimaassa ja ulkomailla. Isoimmissa projekteissa on ollut mukana pitkälti toistasataa jäsentä, joten organisoinnissa on riittänyt tekemistä.

–Asioita ei ole tarvinnut tehdä yksin, sillä meillä on uskomattomia ideanikkareita ja upeita säveltäjiä omasta pitäjästä.

Isoissa projekteissa tarvitaan talkoohenkeä. Harjoitusviikonloppuina rehtori on löytänyt itsensä usein kauhanvarresta keittämästä nakkisoppaa koko porukalle.

Korona on katkaissut ryhmien jo vuosikymmenet jatkuneen kansainvälisen toiminnan, joka on ollut ainutlaatuista.

–Vastaavaa kansainvälistä toiminta saa katsella koko maasta. En tiedä löytyykö toista musiikkioppilaitosta, jossa on tehty yhdestä kolmeen matkaa ulkomaille vuosittain.

Matkoja varten on tarvittu rahaa, jota on kerätty vuosien varrella lukuisin tavoin. Frigård on halunnut taata kaikille oppilaille tasapuolisen mahdollisuuden osallistua reissuille.

–Olen taatusti Suomen eniten vessapaperia myynyt rehtori.

Frigård ei jätä Jalasjärven musiikkiväkeä eläkepäivistään huolimatta kokonaan: hän toimii jatkossa Musiikkiopiston kannatusyhdistyksessä ja Jalasjärven Soittokunnassa sihteerin tehtävissä.

–Olen aika harjaantunut paperihommissa ja apurahojen hakemisessa, hän naurahtaa.

Huilistiksi 16-vuotiaana

Auli Frigård (o.s. Rautanen) aloitti pianonsoiton 9-vuotiaana opettajansa Virve Vierikon ohjauksessa. Hänen jälkeensä oli paljon muitakin opettajia, ja myöhemmin äiti kuljetti tytärtään soittotunneille Seinäjoelle.

Pääinstrumenttinsa huilun Auli sai käteensä ensi kertaa 16-vuotiaana samaan aikaan kun aloitti musisoinnin Jalasjärven Soittokunnassa.

–Minusta ei olisi tullut koskaan viulistia, mutta puhallinsoitin oli se oma juttu. Lähdimme aina lähes koko perheen voimin Soittokunnan harjoituksiin.

–Valmiita nuotteja ei ollut, joten kirjoitin alkuaikoina itse ylös soittamani nuotit. Hyvin pian aloin opastaa minun jälkeeni huilunsoiton aloittaneita.

Lukion jälkeen hän aloitti lastentarhanopettajaopinnot Jyväskylässä. Samalla hän aloitti opinnot Jyväskylän konservatoriossa ja löysi pian itsensä myös opettamasta huilunsoittoa sijaisena muille konservatorion opiskelijoille.

Elämään uusi tärkeysjärjestys

Auli Frigård on viihtynyt työssään ja kiittää siitä, että on saanut elää ja tehdä työtään terveenä.

–Mikä on mukavampaa kuin se, että olen saanut tehdä työtä, joka on samalla harrastus. Joitakin ihmisiä voi häiritä se, että työ ja harrastus ovat sama asia. Minulle musiikki on ollut asia, jossa en ole halunnut enkä voinut erotella työtä harrastuksesta.

Nyt on aika kääntää elämän tärkeysjärjestys: isoäidillä on aina aikaa lähteä tarvittaessa Tampereelle.

–Nyt alkaa elämäni tärkein tehtävä. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyi elokuun lopussa. Laukku on aina valmiiksi pakattuna, jos minua tarvitaan hoitajaksi hänelle. Haluan antaa aikaa lapsenlapselle ja seurata hänen kehitystään.