Tuulimylly on osa maisemaa

Tuulimyllyseminaarin alussa puhunut arkkitehti Markku Mattila nosti esiin kansanrakennusten keskeisen merkityksen.

– Nämä rakennukset ovat säilyneet paikoillaan jopa satoja vuosia. Niiden rakentamisessa täytyy olla jotain sellaista, mikä on edesauttanut säilymistä. Sen tutkiminen on kiinnostavaa.

Terhi Rintala

Kesällä järjestetyllä Vernadoc-leirillä tehtiin mittapiirustuksia Jalasjärven tuulimyllyistä. Niiden ympärillä järjestettiin viime viikolla seminaari pohjalaisista tuulimyllyistä. Rakennuskulttuuritapahtuman jälkeen avautui piirustusnäyttely Törnävän Kivinavetassa. Tuulimyllyjen lisäksi pääsee tutustumaan kaksi vuotta aikaisemmin Kuortaneella järjestetyn leirin tuotoksiin. Silloin piirrettiin kaksifooninkisia.

Taustalla on kansainvälinen International Vernadoc -hanke, jossa kansanrakennuksia dokumentoidaan mittapiirustusten avulla maailmanlaajuisesti. Hankkeen on käynnistänyt Markku Mattila 1990-luvulla. Mattila on toiminut pitkään projektien vetäjänä Suomessa ja maailmalla.

Toiminta on alusta asti perustunut mestari-kisälli-ajatteluun, jolloin kokeneemmat piirtäjät neuvovat tuoreita osaajia. Arkkitehdit kertovat saavansa vanhoista rakenteista ja rakentamistavoista inspiraatiota myös nykyrakennusten suunnitteluun.

– Kaikki turhat työvaiheet jätetään pois. Yksinkertaisilla välineillä mittaamisen jälkeen siirrytään heti tekemään lopulliselle paperille mittapiirustusta, Mattila linjasi.

Olennainen osa Verdanoc-ajattelua on se, että tehdään julkaisu.

– Työ on turhaa, jos ei julkaista mitään. Silloin koottu tieto kansanrakennuksista ei säily samalla tavalla.

Jalasjärven tuulimyllyistä on tarkoitus tehdä julkaisu keväällä 2025. Pohjalainen Rakennusperintö ry avustaa julkaistavien tuulimyllyaiheisten julkaisujen toimittamisessa.

Tuulimyllyt ovat hyvä kohde, sillä ne edustavat kansanomaisia maaseudun rakennuksia, mutta niiden sisätiloissa on monimutkaista tekniikkaa.

– Sen kaiken tallentaminen piirtämällä tuo esille sekä rakennustavan että esteettiset arvot, Pohjalainen Rakennusperintö ry:n puheenjohtaja Riitta Jaakkola sanoo.

Etelä-Pohjanmaalla niitä on kattavasti vielä alkuperäisillä paikoillaan, mikä sekin tuo oman arvonsa rakennuksen historialle.

Arkkitehti Kirsti Horn on tutkinut suomalaisia tuulimyllyjä. Suomessa tavataan neljää eri tyyppiä. Varhaisimmat tiedot ovat 1400-luvulta.

– Eteläpohjalaisissa tuulimyllyissä yleisin tyyppi on 8-kulmainen alaosa. Ne ovat hyvin perinteisiä, mutta jykevää ja hyvää työtä.

Suomessa on jäljellä noin 750 tuulimyllyä. Jäljellä olevista sata on raunioita.

– Paljon on menetetty, mutta paljon on vielä jäljellä. On tärkeää, että niitä korjataan historialle uskollisina.

Toinen puolisko seminaarista keskittyi tuulimyllyjen korjaamiseen. Museovirastolla ei ole vielä korjauskorttia niistä.

– Suurin osa vanhoista tuulimyllyistä on suojeltu kaavalla alueellisesti. Tuulimylly on myös maisemaelementti ja maamerkki, joka kertoo jotain siitä paikasta, yliarkkitehti Pekka Lehtinen painotti.

Jalasjärvi-Seuran Matti Ahtola ja Aatto Ojala pääsivät kertomaan siitä, miten metalli- ja puuosaaminen ovat olleet Jalasjärven tuulimyllyjen turvana.

– Korjausvaiheessa oppii edellisistä tuulimyllyistä, mutta jokainen tuulimylly on omansa. Siksi niitä täytyy lähestyä yksilöinä.

Seminaaria seuraamassa ollut Kurikan kulttuuripäällikkö Kimmo Niemi totesi, että on hienoa, että Kurikan alueella on myös tuulimyllyosaamista.

– Jalasjärven tuulimyllyjen lisäksi täällä on mainittu myös Jurvan museolla oleva tuulimylly.

Vernadoc-työskentely aukesi Niemelle vasta seminaarissa.

– Arvostan sitä, että etusijalla on työ ja tuotos -eri se, kuka mallipiirroksen on laatinut. Tätä tehdään rakkaudesta lajiin ja kotiseutuun.

Perälän harakkamyllyn Luopajärvellä omistaa nykyisin Veli-Matti Kohtamäki. Mylly on siirretty 1960-luvun alussa nykyiselle paikalleen.

– Kaikki, joilla on vanhoja rakennuksia, tietävät että se on loputon työmaa. Tälläkin hetkellä korjausvelkaa löytyy. Kaiken aikaa pitäisi tehdä jotakin.

Kohtamäen enoa Aarne Luopajärveä saa kiittää siitä, että mylly on nykykunnossa.

– Hän oli aktiivinen sen suhteen. Teknisten töiden opettajalla oli myös vaadittavia taitoja itsellään. Tuulimylly oli pitkään ilman siipiä. Ne rakennettiin vanhan mallin mukaan. Olen niitä joutunut jo muutaman kerran korjaamaan sen jälkeen. Siivet ovat ne, jotka ensimmäisenä kärsivät.