”Tässä työssä pitää viihtyä ihmisten kanssa”

Peräseinäjoen Neste Terästuulessa juhlitaan tällä viikolla sekä Ari Marttilan että huoltoaseman tasavuosia.

Terhi Rintala

Kun Marttilan Ari oli pieni, perhe asui maatilalla Jalasjärven Luopajärvellä. Isä ajoi kuorma-autoa ja linja-autoa. Äiti oli Jussilan kaupassa töissä.

1980-luvun alussa vanhemmista tuli huoltamoyrittäjiä. Ensin vanhalle Unionille, joka on kolmostien varressa ja kuukauden kuluttua siitä uudelle huoltamolle, joka valmistui Kivistönkylän risteykseen.

Ari syntyi vuonna 1976, joten hän oli 4-vuotias, kun huoltamosta tuli osa elämää.

– Yrittäjän lapset ovat sillä tavalla lainsuojattomia, että he oppivat pienestä pitäen tekemään kaikenlaista. Minäkin vietin jo 1980-luvulla viikonloppuöitä huoltamolla. Sosiaalitiloihin levitettiin vaahtomuovipatja, jonka päälle menin nukkumaan.

Vaikka lapsuuden kokemukset vähän naurattavat, Ari ei muistele niitä pahalla.

– Aika oli silloin toinen. Jos nyt lapsia kuljetettaisiin mukana ja nukutettaisiin sosiaalitiloissa, joku huolestunut kansalainen tekisi siitä ilmoituksen. Siihen aikaan moni muukin eli samalla tavalla, vanhempien työn rytmissä. Ei siitä suurempia vikoja ole tullut.

Yrittäjän lapselle riitti tekemistä jo pienestä pitäen.

– Roskien keräämistä, nurmikon leikkuuta... Kaikkea pientä, mutta sellaista joka näkyy, jos se jää tekemättä.

Vuonna 1989 Marttilat luopuivat Jalasjärven Unionista. Sen jälkeen yrittäjyys jatkui Seinäjoella. Peräseinäjoen Terästuuli tuli myyntiin vuonna 1996, ja Arin vanhemmat ostivat sen.

– Lapsena vannoin naapurin Väiskille, ettei minusta tule koskaan huoltoaseman pitäjää. Niin vain tuli.

Olisiko tullut, jos tällainen yrittäjyys ei olisi ollut tuttua jo perheen kautta?

– Ei varmaan, Ari myöntää.

Sukurasitetta on kuitenkin paljon. Arin veli Marko pyörittää Jalasjärvellä Jalastuulta. Sedällä on ollut huoltoasema Tampereella ja serkulla Ylöjärvellä.

– Elämässä voi vannoa jotain ja päätyä tekemään toisin. Silti ei käy huonosti.

Ari ehti ajaa rekkaa ja työskennellä korjaamolla. Maatilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2002. Pellot ovat edelleen viljelyssä.

Terästuuleen Ari tuli töihin vuonna 1999. Kun vanhemmat ostivat Jalastuulen, isoveli Marko meni sinne töihin ja Ari jäi Peräseinäjoelle. Huoltamo siirtyi Arille ja Jonnalle vuonna 2008.

– Aika monesta asiasta oli tarkka käsitys jo siihen mennessä, mutta aina on asioita, joihin perehtyy paremmin, kun on itse yrittäjänä.

Huoltomoyrittäjän työssä keskeistä on ihmisten kanssa tekemisissä oleminen.

– Pitää tykätä siitä, että on tekemisissä ihmisten kanssa. Hallinnollinen puoli on asia erikseen, mutta muuten tässä ollaan nimenomaan ihmisten parissa.

– Peräseinäjokelaiset ovat tulleet vuosien varrella tutuksi. Tässä ollaan yhtä pientä perhettä, jossa kaikki huolehtivat kaikista, Jonna kuvailee.

– Jos vakiasiakkaista joku lähtee reissun päälle, hän yleensä käy kertomassa mihin on menossa ja miten pitkään on poissa. Se on hyvä asia, ettei turhaan huolestuta, kun ei miestä näy, Ari lisää.

Ihmisten kanssa arkiseen kanssakäymiseen kuuluu erottamattomasti huumori. Tuttujen kesken tietää jo, miten pitkälle toisen huumori riittää. Uusia asiakkaita täytyy seurata enemmän, jotta oppii toisen tavat.

– Uusilta kävijöiltä saa usein palkaksi naurahduksen, kun he lukevat meidän ruokalistaamme. Sitä nimetessä on annettu huumorin kukan kukkia.

Huumori on olennainen osa Marttiloiden keskinäistä kanssakäymistä. Tämän tästä jompikumpi tai molemmat hörähtävät, kun keskustelu soljuu eteenpäin.

– Huumori on tärkeää, sillä se auttaa jaksamaan arjessa, Ari vakavoituu.

– Huumoria tarvitaan myös työporukan kesken. Se on tavallaan porukan liima, Jonna sanoo.

Työnjako on selkeä, Jonnan vastuulla on keittiö ja myymälä sekä työvuorolistat. Arilla on kaikki muu. Alan muutokset ovat olleet Marttiloiden yrittäjäaikoina selkeitä.

– Ruoan merkitys on kasvanut koko ajan. Täällä muutos näkyy myös siinä, että illat ovat hiljentyneet. Kesät ovat vilkkainta aikaa, kun kulkijoita on enemmän ja Kalajärvi vaikuttaa myös määriin, Ari jatkaa.

Ketjulta saa pohjia tekemiselle, mutta itse pitää ideoida paikallisia asioita.

– Niiden pitää olla sellaisia, että ne eivät vaikeuta työntekoa, mutta tuovat kuitenkin jotain erityistä ja omaa. Paikallisia tuotteita ja ideoita kysellään eniten. Yksi syy on tietysti se, että niitä ei saa muualta.

Yrittäjän lomat ovat palasina. Tänä syksynä Marttilat olivat ensimmäisen kerran kaksi viikkoa putkeen lomalla. Tuttu huoltamoyrittäjäpariskunta huokutteli yhteiselle matkalle Amerikkaan.

– Matkalle oli sinänsä hyvä lähteä, kun on hyvä ja luotettava henkilökunta. Iso kiitos heille! Vastuuta annettiin myös omalle pojalle.

Maisemanvaihdos tekee aina hyvää, vaikka kyse olisi yksittäisistä päivistä. Vapaa-ajalla Marttilat löytää usein salibandykatsomosta, sillä perheen vanhemmat pojat pelaavat Jalaksessa. Kuopus Aatu harrastaa musiikkia.

– Pelipäivät on yritetty pitää vapaina niin kauan kuin pojat pelaavat. Se mahdollistaa vieraspeleihinkin lähdöt, Jonna sanoo.

Ari ei ensin aikonut juhlia 50-vuotispäiväänsä, mutta taipui lopulta siihen, että juhlitaan 80-vuotispäiviä. Oman juhlapäivän lisäksi juhlinnan kohteena on huoltamon 30-vuotispäivä.

Huomenna torstaina Terästuulessa tarjotaan kakkukahvit, tarjolla on myös ohjelmaa ja hyviä tarjouksia. Omaa syntymäpäivää juhlitaan erikseen myöhemmin, lähipiirin kanssa.

– Kun meistä on kyse, yhteen asiaan voi aina luottaa. Me emme ole ensimmäisinä lähtemässä juhlista pois, Jonna vannoo ja saa Arilta naurun palkaksi.