Sotilaiden muisto säilyy

Katja Korkiakoski

Jalasjärvellä vietettiin sunnuntaina Jalasjärven, Kauhajoen, Jurvan, Teuvan, Isojoen ja Karijoen alueilta kootun Jalkaväkirykmentti 58:n 80-vuotisjuhlaa.

Puolustusvoimien tervehdyksen juhlaan tuonut luopajärveläisjuurinen puolustustoimien valmiuspäällikkö, prikaatikenraali Kari Nisula pitää perinteiden ja menneiden sukupolvien tekojen vaalimista tärkeänä, sillä näin siirretään maanpuolustustahtoa tuleville sukupolville.

–Juhla on muistutus siitä, että tämän päivän hyvinvointi ei Suomessakaan ole itsestään selvää. Sen saavuttamiseksi ovat meitä edeltäneet sukupolvet maksaneet kovan hinnan ja tehneet suuria uhrauksia. Ne ovat asioita, joista meidän edelleen on syytä olla kiitollisia, Nisula muistutti.

Uusia haasteita

Aseellisen voiman käyttö näyttäisi olevan Nisulan mukaan maailmalla entistä tavallisempaa, eikä esimerkkejä tarvitse etsiä Ukrainaa kauempaa. Suomi on saanut vanhojen haasteiden rinnalle uusia: koronapandemia, nuorten syrjäytyminen, kybervaikuttaminen ja terrorismi haastavat Nisulan mielestä yhteiskunnan toimintakyvyn uudella tavalla.

Sotilaallisen maanpuolustuksen ylläpidon lisäksi hän näkee yhteiskunnan toiminnan kannalta olennaisena, että Suomi selviytyy uusista haasteista. Edelliset sukupolvet ylittivät vaikeat ajat sitkeydellä ja talkootyöllä itsekkyyden unohtaen.

–Veteraanisukupolvi jätti meille perinnöksi arvokkaat asiat: itsenäisyyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin. Meidän on huolehdittava, että ne säilyvät tulevaisuudessa. Se on suomalaisten tehtävä itse, sitä eivät puolestamme muut tee.

Kohtalokas Kitee

Prikaatikenraali muisteli laajasti JR58:n historia, mutta erityisesti alkutaival oli karu. Heinäkuun 10. päivänä 1941 Kiteellä käynnistyneet hyökkäystaistelut olivat rykmentille hyvin raskaat.

–Jatkosodan alkupäivinä mitattiin eteläpohjalainen maanpuolustustahto. Kiertelin eilen Jalasjärven sankarihautausmaalla ja laskin 125 sankarivainajan ristiä tuolta heinäkuun ajalta, totesi Kari Nisula.

Jalasjärvellä ajanjakso on opittu tuntemaan Kiteen taisteluina. Juhlan avauspuheen pitänyt Matti Käkelä kertoi JR58:n riveistä kaatuneen Kiteen taisteluissa 407 ja haavoittuneen 1529 miestä.

Yli 30 vuotta paikallislehtemme päätoimittajana toiminut Käkelä haastatteli työssään alueen ihmisiä, ja vuosikymmenistä toisiin Kiteen taistelut tai niiden seuraukset tulivat esiin haastatteluissa.

–Historia muuttui eläväksi haastattelujen ansiosta.

Käkelä on tehnyt taistelualueelle lukuisia matkoja, joissa asioista ovat kertoneet asiantuntevat oppaat.

–Gorbatsovin aikana kuljimme Venäjän puolelta jalkaisin Suomen rajalle saakka. Niillä matkoilla historia muuttui toisella tavalla eläväksi.

Käkelä huomautti meidän olevan paljosta kiitollisia veteraanipolville.

–Sitä kiitollisempia, mitä useammin olen nähnyt menetetyn Karjalan alueen nykyisen surkeuden.

Arvostus kasvaa

Jalkaväkirykmentti 58:n riveissä taisteli Mannerheim-ristin ritariksi nimetty Aarne Ahola, jonka poika Heikki Ahola muisteli juhlassa isänsä sodan vaiheita. Hänestä jälkipolvien arvostus edellisiin sukupolviin kasvaa jatkuvasti, kun ymmärrämme, millainen tilanne Suomella oli ja minkälaiseksi maamme olisi saattanut muuttua.

–Arvostuksemme edellistä sukupolvea kohtaan nousee myös siksi, että he sodan myllerryksestä ja seurauksista huolimatta veivät asioita siihen suuntaan, että jatkossa voisimme elää rauhassa ja vapaassa itsenäisessä maassa. He onnistuivat hyvin, sen todistaa Suomen vauraus ja hyvinvointi.

Jokaisella oma sotahistoria

Kurikan kaupungin tervehdyksen tuonut kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anna-Maija Koskela totesi sankarihautausmaan ristien rivistön saavan mielen nöyrtymään ja hiljenemään.

–Kaatuneet sotilaat eivät tavoitelleet sankarillisia mainetekoja vaan taistelivat, jotta rauhan työ maassamme jatkuisi ja tuottaisi siunausta sekä menestystä niille, jotka jäivät eloon. Sana ”sankarivainaja” on isänmaan ja koko kansan kiitos siitä, että nämä miehet täyttivät velvollisuutensa.

Suomen kohtalon vuosista on kulunut useita vuosikymmeniä, mutta meidän jokaisen taustalla on perheen ja suvun sotahistoria. Koskela muisteli JR29:n riveissä taistellutta isoisäänsä, joka kertoi kouluikäisille lapsenlapsilleen jatkosodassa kulkemistaan seuduista luonto ja vuodenajat pääosassa.

–Kertomatta jäivät taistelut, pitkät siirtomarssit, levon puute ja puuduttava pelko, mutta kranaatin sirpaleen repimä arpi lonkasa, palelevat varpaat ja alentunut kuulo kertoivat tapahtuneesta.

JR58:n muistojuhla alkoi Jalasjärven kirkossa juhlajumalanpalveluksella, jossa saarnasi Antti Kuoppala. Seppelpartiot muistomerkeille lähetti aluekappalainen Rami Niemi. Koulukeskuksessa vietettiin juhlalounaan jälkeen 80-vuotismuistojuhlaa, jonka juonsi Antti Tukeva.

Musiikkiohjelmaa esittivät Matti Kohtamäen johtama Veteraanikööri sekä Raine Rautasen johtama Jalasjärven Soittokunta. Soittokunta esitti JR58:n riveissä taistelleen sotamies O. Kilpisen asemasodan aikana säveltämän JR58:n marssin, jonka oli sovittanut puhallinorkesterille Joose Tammelin.