A-
A+
Jari Vierula
Peräseinäjoen Yrittäjät ry palkitsi Vuoden yrittäjä -huomionosoituksella Sikamanni Oy:n. Monissa suomalaisissa ruokapöydissä on tarjolla Sikamannin tuottamaa lihaa. Isoa yritystä pyörittää Mika Manni.
Sikamanni Oy on koko Suomen mittapuullakin alallaan iso toimija. Peräseinäjoen Valkiajärvellä sijaitsevissa sikaloissa on 4500 lihasikaa. Sikamannin toimintaan liittyy myös Laihialla toimiva Yhteisporsas Oy, joka on Mika Mannin omistama. Yhteisporsas toimittaa Sikamannille porsaat. Yhteisporsaalla on 1150 emakkoa.
Sikamanni Oy:n ja Mika Mannin yrittäjähistoria juontaa juurensa siihen asti, kun hän oli peruskouluikäinen. Hän kertoo tehneensä ensimmäiset peltokaupat 14-vuotiaana ja vuotta myöhemmin hän osti 70 hehtaaria metsää.
Aluksi hän toimi yhdessä vanhempiensa kanssa maatalousyhtymässä vuoteen 2002 asti, jonka jälkeen hän aloitti omissa nimissään. Pelto- ja metsäkauppoja tehtiin vuosien mittaan kymmenittäin. Ensimmäinen sikala rakentui vuonna 2003 ja vuosien mittaan rakennustahti oli kiivasta.
Peltopinta-alaa Sikamanni Oy:llä on 350 hehtaaria, jonka vilja menee sikojen rehuksi. Siat syövät pääosin ohraa.
– Vuonna 2019 yhtiöitin kaikki lihasikoihin liittyvät toiminnat Sikamanni Oy:n alle.
Sukupolvenvaihdos Mannin tilalla tehtiin vuonna 2021. Omissa nimissään maatalousyrittäjänä hän viljelee nyt 300 hehtaarin peltopinta-alaa ja kodin pihapiirin sikalassa on 400 lihasikaa.
Sikamanni Oy:n lihasiat menevät Atrialle, jonka kanssa Sikamannilla on lihantuotannon vuosisopimus
Sikamannin toiminta työllistää kaksi työntekijää. Porsastuotanto on työvoimavaltaisempaa ja Yhteisporsas työllistää kymmenisen työntekijää.
Työllistämisvaikutukset eivät jää vain yrityksen omiin työntekijöihin, sillä esimerkiksi sikaloiden automaatiokoneiden ja eri laitteiden huollot ja korjaukset työllistävät paikallisia alihankkijoita. Kesän aika on kiireistä, jolloin tarvitaan lisää työvoimaa peltotöihin lietteenajosta puinteihin asti.
– Huoltamista ja korjaamista riittää, sillä sikaloissa on esimerkiksi parituhatta valaisinta ja parisataa sähkömoottoria. Ne ovat käynnissä päivittäin ja monet moottorit käyvät yötä päivää vuoden ympäri.
Manni on monialayrittäjä, sillä lihantuotannon lisäksi hänellä on rakennusalan yritys. Valkeisten Rakenne Oy rakentaa uudistuotantoa ja remontoi asuntoja. Myös tämän yrityksen kautta hän työllistää paikkakuntalaisia.
Sianlihantuotanto on kokopäiväistä työtä. Ruokinta hoituu automaatiolla, mutta kuivikkeet ja siivoukset ovat käsityötä. Eläinten valvonta ja hoito vaatii ihmissilmää, eli sitä ei voi automaatiolla hoitaa.
Lihasikojen tehtävä on kasvaa, joten rehukulut ovat suurin kustannuserä. Rehun kokonaisomavaraisuus on noin 35–40 prosenttia ja loput ostetaan. Rehua kuluu ruokintaan suuria määriä.
– Kokonaisviljankäyttö on 20 tonnia päivässä, kuivarehuja saman verran ja liemirehua menee yli 100 tonnia joka päivä.
Viime syksyn sääolosuhteet olivat puinneille surkeat, jolloin Manniltakin jäi 100 hehtaaria viljaa puimatta.
– Pellot eivät yksinkertaisesti kantaneet puimuria. Kaikki pellot, joihin puimurilla vain päästiin, saatiin puitua.
Manni tekee itse peltotöitä, mutta päivittäisestä työmäärästä näin ison mittakaavan lihantuottajalta kuluu paljon aikaa työhuoneessa paperitöissä, henkilöstöasioissa, rehuhankinnoissa ja koneisiin liittyvissä asioissa.
– Puhelin on tärkein työkalu. Videopuheluilla hoituvat muun muassa monet opastukset työntekijöille.
Sikaloiden vuodessa kuluttaman noin 2,0 miljoonan kilowatin sähköenergian suhteen Sikamanni Oy on omavarainen. Sikaloille tuottaa sähköä oma 1,5 megawatin tuulivoimala.
– Olemme myös sähköntuottajia, sillä tuulivoimala tuottaa sähköä enemmän kuin itse tarvitsemme. Ylimääräinen sähkö myydään markkinoille.
Tulevaisuudennäkymien ennustaminen on Mannin mukaan liha-alalla melko vaikeaa. Lihan hinta on riippuvainen kulloisestakin maailmanmarkkinatilanteesta. Esimerkiksi Venäjän käymän sodan johdosta Suomesta lopetettiin lihanvienti Venäjälle, jolloin kotimaan lihantuotantoa supistettiin.
Alan uhkakuvina hän näkee eläintaudit. Villisioissa on todettu afrikkalaista sikaruttoa Suomea ympäröivissä maissa. Jos sikarutto leviäisi tuotantosikaloihin, olisi se koko alalle katastrofi, sillä ulkomaanvienti loppuisi siihen paikkaan. Toinen paha asia olisi salmonellan pääsy sikalaan.
Manni katsoo tulevaisuuteen luottavaisena, sillä ihmisten pitää syödä. Pohjolan olosuhteissa liha on se tärkein proteiinin lähde. Hän muistuttaa, että Suomessa tuotetun sianlihan hiilijalanjälki on vain puolet Euroopassa tuotetun sianlihan hiilijalanjäljestä. Lisäksi sika on kierrätyskone. Sikamannilla jopa kolmasosa sian syömästä kokonaisruokamäärästä tulee elintarviketeollisuuden sivutuotteista.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Jari Vierula
Peräseinäjoen Yrittäjät ry palkitsi Vuoden yrittäjä -huomionosoituksella Sikamanni Oy:n. Monissa suomalaisissa ruokapöydissä on tarjolla Sikamannin tuottamaa lihaa. Isoa yritystä pyörittää Mika Manni.
Sikamanni Oy on koko Suomen mittapuullakin alallaan iso toimija. Peräseinäjoen Valkiajärvellä sijaitsevissa sikaloissa on 4500 lihasikaa. Sikamannin toimintaan liittyy myös Laihialla toimiva Yhteisporsas Oy, joka on Mika Mannin omistama. Yhteisporsas toimittaa Sikamannille porsaat. Yhteisporsaalla on 1150 emakkoa.
Sikamanni Oy:n ja Mika Mannin yrittäjähistoria juontaa juurensa siihen asti, kun hän oli peruskouluikäinen. Hän kertoo tehneensä ensimmäiset peltokaupat 14-vuotiaana ja vuotta myöhemmin hän osti 70 hehtaaria metsää.
Aluksi hän toimi yhdessä vanhempiensa kanssa maatalousyhtymässä vuoteen 2002 asti, jonka jälkeen hän aloitti omissa nimissään. Pelto- ja metsäkauppoja tehtiin vuosien mittaan kymmenittäin. Ensimmäinen sikala rakentui vuonna 2003 ja vuosien mittaan rakennustahti oli kiivasta.
Peltopinta-alaa Sikamanni Oy:llä on 350 hehtaaria, jonka vilja menee sikojen rehuksi. Siat syövät pääosin ohraa.
– Vuonna 2019 yhtiöitin kaikki lihasikoihin liittyvät toiminnat Sikamanni Oy:n alle.
Sukupolvenvaihdos Mannin tilalla tehtiin vuonna 2021. Omissa nimissään maatalousyrittäjänä hän viljelee nyt 300 hehtaarin peltopinta-alaa ja kodin pihapiirin sikalassa on 400 lihasikaa.
Sikamanni Oy:n lihasiat menevät Atrialle, jonka kanssa Sikamannilla on lihantuotannon vuosisopimus
Sikamannin toiminta työllistää kaksi työntekijää. Porsastuotanto on työvoimavaltaisempaa ja Yhteisporsas työllistää kymmenisen työntekijää.
Työllistämisvaikutukset eivät jää vain yrityksen omiin työntekijöihin, sillä esimerkiksi sikaloiden automaatiokoneiden ja eri laitteiden huollot ja korjaukset työllistävät paikallisia alihankkijoita. Kesän aika on kiireistä, jolloin tarvitaan lisää työvoimaa peltotöihin lietteenajosta puinteihin asti.
– Huoltamista ja korjaamista riittää, sillä sikaloissa on esimerkiksi parituhatta valaisinta ja parisataa sähkömoottoria. Ne ovat käynnissä päivittäin ja monet moottorit käyvät yötä päivää vuoden ympäri.
Manni on monialayrittäjä, sillä lihantuotannon lisäksi hänellä on rakennusalan yritys. Valkeisten Rakenne Oy rakentaa uudistuotantoa ja remontoi asuntoja. Myös tämän yrityksen kautta hän työllistää paikkakuntalaisia.
Sianlihantuotanto on kokopäiväistä työtä. Ruokinta hoituu automaatiolla, mutta kuivikkeet ja siivoukset ovat käsityötä. Eläinten valvonta ja hoito vaatii ihmissilmää, eli sitä ei voi automaatiolla hoitaa.
Lihasikojen tehtävä on kasvaa, joten rehukulut ovat suurin kustannuserä. Rehun kokonaisomavaraisuus on noin 35–40 prosenttia ja loput ostetaan. Rehua kuluu ruokintaan suuria määriä.
– Kokonaisviljankäyttö on 20 tonnia päivässä, kuivarehuja saman verran ja liemirehua menee yli 100 tonnia joka päivä.
Viime syksyn sääolosuhteet olivat puinneille surkeat, jolloin Manniltakin jäi 100 hehtaaria viljaa puimatta.
– Pellot eivät yksinkertaisesti kantaneet puimuria. Kaikki pellot, joihin puimurilla vain päästiin, saatiin puitua.
Manni tekee itse peltotöitä, mutta päivittäisestä työmäärästä näin ison mittakaavan lihantuottajalta kuluu paljon aikaa työhuoneessa paperitöissä, henkilöstöasioissa, rehuhankinnoissa ja koneisiin liittyvissä asioissa.
– Puhelin on tärkein työkalu. Videopuheluilla hoituvat muun muassa monet opastukset työntekijöille.
Sikaloiden vuodessa kuluttaman noin 2,0 miljoonan kilowatin sähköenergian suhteen Sikamanni Oy on omavarainen. Sikaloille tuottaa sähköä oma 1,5 megawatin tuulivoimala.
– Olemme myös sähköntuottajia, sillä tuulivoimala tuottaa sähköä enemmän kuin itse tarvitsemme. Ylimääräinen sähkö myydään markkinoille.
Tulevaisuudennäkymien ennustaminen on Mannin mukaan liha-alalla melko vaikeaa. Lihan hinta on riippuvainen kulloisestakin maailmanmarkkinatilanteesta. Esimerkiksi Venäjän käymän sodan johdosta Suomesta lopetettiin lihanvienti Venäjälle, jolloin kotimaan lihantuotantoa supistettiin.
Alan uhkakuvina hän näkee eläintaudit. Villisioissa on todettu afrikkalaista sikaruttoa Suomea ympäröivissä maissa. Jos sikarutto leviäisi tuotantosikaloihin, olisi se koko alalle katastrofi, sillä ulkomaanvienti loppuisi siihen paikkaan. Toinen paha asia olisi salmonellan pääsy sikalaan.
Manni katsoo tulevaisuuteen luottavaisena, sillä ihmisten pitää syödä. Pohjolan olosuhteissa liha on se tärkein proteiinin lähde. Hän muistuttaa, että Suomessa tuotetun sianlihan hiilijalanjälki on vain puolet Euroopassa tuotetun sianlihan hiilijalanjäljestä. Lisäksi sika on kierrätyskone. Sikamannilla jopa kolmasosa sian syömästä kokonaisruokamäärästä tulee elintarviketeollisuuden sivutuotteista.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Jari Vierula
Peräseinäjoen Yrittäjät ry palkitsi Vuoden yrittäjä -huomionosoituksella Sikamanni Oy:n. Monissa suomalaisissa ruokapöydissä on tarjolla Sikamannin tuottamaa lihaa. Isoa yritystä pyörittää Mika Manni.
Sikamanni Oy on koko Suomen mittapuullakin alallaan iso toimija. Peräseinäjoen Valkiajärvellä sijaitsevissa sikaloissa on 4500 lihasikaa. Sikamannin toimintaan liittyy myös Laihialla toimiva Yhteisporsas Oy, joka on Mika Mannin omistama. Yhteisporsas toimittaa Sikamannille porsaat. Yhteisporsaalla on 1150 emakkoa.
Sikamanni Oy:n ja Mika Mannin yrittäjähistoria juontaa juurensa siihen asti, kun hän oli peruskouluikäinen. Hän kertoo tehneensä ensimmäiset peltokaupat 14-vuotiaana ja vuotta myöhemmin hän osti 70 hehtaaria metsää.
Aluksi hän toimi yhdessä vanhempiensa kanssa maatalousyhtymässä vuoteen 2002 asti, jonka jälkeen hän aloitti omissa nimissään. Pelto- ja metsäkauppoja tehtiin vuosien mittaan kymmenittäin. Ensimmäinen sikala rakentui vuonna 2003 ja vuosien mittaan rakennustahti oli kiivasta.
Peltopinta-alaa Sikamanni Oy:llä on 350 hehtaaria, jonka vilja menee sikojen rehuksi. Siat syövät pääosin ohraa.
– Vuonna 2019 yhtiöitin kaikki lihasikoihin liittyvät toiminnat Sikamanni Oy:n alle.
Sukupolvenvaihdos Mannin tilalla tehtiin vuonna 2021. Omissa nimissään maatalousyrittäjänä hän viljelee nyt 300 hehtaarin peltopinta-alaa ja kodin pihapiirin sikalassa on 400 lihasikaa.
Sikamanni Oy:n lihasiat menevät Atrialle, jonka kanssa Sikamannilla on lihantuotannon vuosisopimus
Sikamannin toiminta työllistää kaksi työntekijää. Porsastuotanto on työvoimavaltaisempaa ja Yhteisporsas työllistää kymmenisen työntekijää.
Työllistämisvaikutukset eivät jää vain yrityksen omiin työntekijöihin, sillä esimerkiksi sikaloiden automaatiokoneiden ja eri laitteiden huollot ja korjaukset työllistävät paikallisia alihankkijoita. Kesän aika on kiireistä, jolloin tarvitaan lisää työvoimaa peltotöihin lietteenajosta puinteihin asti.
– Huoltamista ja korjaamista riittää, sillä sikaloissa on esimerkiksi parituhatta valaisinta ja parisataa sähkömoottoria. Ne ovat käynnissä päivittäin ja monet moottorit käyvät yötä päivää vuoden ympäri.
Manni on monialayrittäjä, sillä lihantuotannon lisäksi hänellä on rakennusalan yritys. Valkeisten Rakenne Oy rakentaa uudistuotantoa ja remontoi asuntoja. Myös tämän yrityksen kautta hän työllistää paikkakuntalaisia.
Sianlihantuotanto on kokopäiväistä työtä. Ruokinta hoituu automaatiolla, mutta kuivikkeet ja siivoukset ovat käsityötä. Eläinten valvonta ja hoito vaatii ihmissilmää, eli sitä ei voi automaatiolla hoitaa.
Lihasikojen tehtävä on kasvaa, joten rehukulut ovat suurin kustannuserä. Rehun kokonaisomavaraisuus on noin 35–40 prosenttia ja loput ostetaan. Rehua kuluu ruokintaan suuria määriä.
– Kokonaisviljankäyttö on 20 tonnia päivässä, kuivarehuja saman verran ja liemirehua menee yli 100 tonnia joka päivä.
Viime syksyn sääolosuhteet olivat puinneille surkeat, jolloin Manniltakin jäi 100 hehtaaria viljaa puimatta.
– Pellot eivät yksinkertaisesti kantaneet puimuria. Kaikki pellot, joihin puimurilla vain päästiin, saatiin puitua.
Manni tekee itse peltotöitä, mutta päivittäisestä työmäärästä näin ison mittakaavan lihantuottajalta kuluu paljon aikaa työhuoneessa paperitöissä, henkilöstöasioissa, rehuhankinnoissa ja koneisiin liittyvissä asioissa.
– Puhelin on tärkein työkalu. Videopuheluilla hoituvat muun muassa monet opastukset työntekijöille.
Sikaloiden vuodessa kuluttaman noin 2,0 miljoonan kilowatin sähköenergian suhteen Sikamanni Oy on omavarainen. Sikaloille tuottaa sähköä oma 1,5 megawatin tuulivoimala.
– Olemme myös sähköntuottajia, sillä tuulivoimala tuottaa sähköä enemmän kuin itse tarvitsemme. Ylimääräinen sähkö myydään markkinoille.
Tulevaisuudennäkymien ennustaminen on Mannin mukaan liha-alalla melko vaikeaa. Lihan hinta on riippuvainen kulloisestakin maailmanmarkkinatilanteesta. Esimerkiksi Venäjän käymän sodan johdosta Suomesta lopetettiin lihanvienti Venäjälle, jolloin kotimaan lihantuotantoa supistettiin.
Alan uhkakuvina hän näkee eläintaudit. Villisioissa on todettu afrikkalaista sikaruttoa Suomea ympäröivissä maissa. Jos sikarutto leviäisi tuotantosikaloihin, olisi se koko alalle katastrofi, sillä ulkomaanvienti loppuisi siihen paikkaan. Toinen paha asia olisi salmonellan pääsy sikalaan.
Manni katsoo tulevaisuuteen luottavaisena, sillä ihmisten pitää syödä. Pohjolan olosuhteissa liha on se tärkein proteiinin lähde. Hän muistuttaa, että Suomessa tuotetun sianlihan hiilijalanjälki on vain puolet Euroopassa tuotetun sianlihan hiilijalanjäljestä. Lisäksi sika on kierrätyskone. Sikamannilla jopa kolmasosa sian syömästä kokonaisruokamäärästä tulee elintarviketeollisuuden sivutuotteista.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely