Marttiloille monipuolisuus on vahvuus ja kehittäminen polttoaine

Terhi Rintala

Marraskuisena tiistaina Ala-Marttilan tilan väki istahtaa tuvan pöydän ääreen jututettavaksi. Saara ja Kyösti Marttila ovat saaneet osakeyhtiöön kolmanneksi esikoisensa Matin. Samalla yrityksen nimi muuttui Picnus Oy:stä Alamarttila Oy:ksi.

– Olisin halunnut väliviivan myös yrityksen nimeen, mutta se ei mennyt patentti- ja rekisterihallituksessa läpi, Matti Marttila kertoo.

Edellisellä nimellä ehdittiin toimia osakeyhtiönä 17 vuotta.

– Nimi on käytännöllisempi. Picnuksesta aina kysyttiin, miten se kirjoitetaan, Kyösti Marttila naurahtaa.

Nimen vaihto oli tärkeää erityisesti Matille.

– Nuori polvi on perinteikkäämpi kuin vanha, Kyösti heittää.

– Jos ei isäntänä saa muuta aikaan, on ainakin nimi vaihtunut, Matti heittää takaisin.

Saaralla ja Kyöstillä on myös kolme tytärtä, joista Anniina on nyt kotona töissä.

– Katariina ja Elina osallistuvat myös tilan töihin. Maatilalla riittää aina tekemistä kaikille, Saara Marttila sanoo hymyillen.

Kehittäminen innostaa

Marttilat perustivat osakeyhtiön ensimmäisten joukossa vuonna 2005. Se tuntuu edelleen hyvältä valinnalta.

– Osakeyhtiö on selkeämpi. Meillä on useampi toimiala. Osakeyhtiön sisällä ne näkyvät ominaan, ja yksityinen puoli pysyy erillään, Kyösti sanoo.

Selkeyden lisäksi ratkaisulle oli muitakin perusteluja.

– Ehkä me on hurahdettu kehittämiseen, Kyösti miettii.

Viimeisten 15 vuoden aikana maataloudessa on tapahtunut paljon.

– Jos kehittäminen jää, siitä keskustelusta tippuu nopeasti. Osittain on kyse siitä, että kaikkea maatalouteen liittyvää ei seuraa samalla tavalla, jos oman tilan kehittämisestä luopuu, Saara pohtii.

Kehittäminen on ollut Marttilassa isäntäparin yhteinen juttu, johon hyvä työporukka on tuonut oman lisänsä.

– Tässä välissä yritettiin vähentää velkaa, ei niinkään investoitu. Kun Matti tuli mukaan yritykseen, innostus kehittämiseen löytyi uudelleen, Kyösti sanoo.

– Jos lakkaa kehittämästä, tekeminen alkaa tasaantua ja vähitellen myös taantua. Se on ihan tilastollinen juttu, Matti lisää.

Monta tukijalkaa

Ala-Marttilan tila poikkeaa monesta muusta siinä, että siellä on sekä sikoja että lehmiä. Työnjako on ollut selvä – sikala on Kyöstin valtakuntaa ja navetta Saaran. Lihasikoja on kerrallaan 1200, ja navetassa 180 lehmää ja kolme robottia.

– Minä olen yleismies Jantunen, Matti määrittelee itsensä.

– Työntekijöillä on iso rooli. Ilman heitä ei pärjättäisi, Kyösti jatkaa.

– Etenkään kesän sesongin aikana, Saara lisää.

Alamarttila Oy työllistää ympärivuotisesti kolme ylimääräistä ja kesällä työntekijöiden määrä tuplaantuu.

– Väkeä ei ole varsinaisesti rekrytoitu. Meillä on ollut hyviä harjoittelijoita, jotka ovat sitten jääneet taloon.

Viljelypinta-alaa on paljon, sillä sikalalla ja navetalla on omat tarpeensa. Hyvä lisä on metsä, joka on Kyöstin lempilapsi.

– Isä vei reppuselässä metsään jo pienenä. Kouluikäisenä kisailin 4H-metsätaitokilpailuissa ja aikuisena lisää. Metsätalous on harrastus, mutta myös tilan tärkeä tuki- ja työjalkakin.

Metsä on myös joustavampi työkohde kuin tilan muu arki.

– Metsässäkin työt pitää toki tehdä ajallaan, mutta se ei ole päivästä eikä viikosta kiinni.

Harjoittelusta lisäintoa

Matti on kasvanut tilan arkeen pienestä pitäen. Parivuotiaana hän saattoi nukkua puimurin lattialla 4-5 tunnin päiväunet.

Lopullisesti kipinä maatalouteen roihahti Ruotsissa vietetyn harjoittelun aikana. Siellä pääsi tekemään ja näkemään erilaisia asioita.

– Seurasin asioita tarkasti ja koetin miettiä, mistä olisi hyötyä meillä. Asioita ei voi toteuttaa suoraan samalla tavalla, mutta parhaat ideat voi napata käyttöön.

Harjoittelusta Matti piipahti kotiin pikkusiskon lakkiaisiin. Samaan aikaan korjattiin rehun ykkössatoa.

– Kun pääsin pihaan, aloin käydä kalustoa läpi. Maatalousyrittäjälle ei ole yhtään haitaksi se, että osaa korjata itse ja tehdä vähän patenttejakin. Koneet pitää saada toimimaan ja kalusto pitää kunnossa etupainotteisesti.

Lakkiaisetkin tuli toki vietettyä, mutta koneiden huollon jälkeen oli mukava palata Ruotsiin. Vaikka Matti määrittelee itsensä yleismies Jantuseksi, oma tontti löytyy parhaiten nimenomaan koneiden parista.

– Meidän kokoluokassa kaluston kunnolla on iso merkitys. Koneiden ei tarvitse olla uusia, mutta niiden pitää olla toimivia. Sama pätee tuotantotiloihin, Kyösti tiivistää.

Biokaasua

Aikaisempien tukijalkojen rinnalle on tullut biokaasulaitos. Mistä idea lähti?

– Me tuumailtiin asiaa Saaran kanssa jo kymmenisen vuotta sitten, mutta sopivaa yhteistyökumppania ei silloin löytynyt. Omalla tilalla on niin isot energiakulut, että se käänsi ajatuksia tähän suuntaan, Kyösti kertoo taustoja.

Matin harjoittelulla Ruotsissa oli myös osuutta asiaan.

– Aloin ajatella maataloutta laajemminkin. Kaikissa on isoja yksiköitä ja panoksia paljon ulkopuolelta. Mitä tapahtuu, jos jokin niistä katkeaa? En halunnut tilaa, jossa olen täysin riippuvainen ostopanoksista.

Ala-Marttilan tilalla ei ollut innostusta lisätä naudan- tai sianlihan tuotantoa. Biokaasusta saatiin yksi tukijalka lisää.

– Pidän meidän mallia tasapainoisena kokonaisuutena. Peltoviljely, elukat ja kaasutuotanto kiinnostavat kaikki, Matti summaa.

– Matti oli se, joka tämän otti haltuun. Tänä talvena siihen pitää perehtyä meidän muidenkin, Kyösti lisää.

Kun tukijalkoja on paljon, myös työtä riittää tehtäväksi. Kehittämisinto motivoi hakemaan järkeviä ja kestäviä ratkaisuja.

– Tässä hommassa parasta on se, kun saa olla luonnon kanssa. Sitä pitää myös kunnioittaa. Viljelijä tekee parhaansa ja luonto ratkaisee lopputuloksen.