Maija viihtyy ihmisten kanssa

Eläkeliiton Jalasjärven yhdistys nimesi joulukuussa Vuoden Eläkeliittolaiseksi Maija Hautamäen.

Terhi Rintala

Kun Hautamäen Maija jäi eläkkeelle R-kioskilta, hän murehti jo etukäteen sitä, miten paljon vähemmän ihmisiä tapaa.

– Ärrällä työskentelyn paras puoli oli se, että sai olla ihmisten kanssa tekemisissä. Oikein tuntui pahalta jäädä eläkkeelle.

Eläkeikä tuli vastaan kuusikymppisenä, vuonna 2010.

– Ei kyllä uskoisi, että siitä on jo yli 15 vuotta, Maija naurahtaa.

Lapset ja lastenlapset perheineen tuovat elämää, mutta eniten sitä on viime vuosina tuonut Eläkeliitto.

– Siitä olen kyllä kiitollinen.

Eläkeliiton hallitukseen Maija tuli mukaan kuusi vuotta sitten.

– Jäsen olen ollut vuodesta 2004 lähtien. Katajiston Heikki kävi myymässä joululehteä ja kyseli samalla jäseneksi. Kerran sitten lupasin.

Muutama vuosi meni ja Maijan puoliso Seppo ryhtyi myös jäseneksi, vaikka oli vielä töissä.

– Aluksi osallistuin sokkoreissuille ja muuhun toimintaan. Männistön Tuulikki kyseli mukaan hallitukseen ja lupauduin siihen.

Maijan kausi alkoi vuonna 2019, juuri ennen koronaa. Aluksi kalenteri täyttyi tiuhaan tahtiin.

– Opin, ettei Eläkeliiton hallituksessa oleminen olekaan niin yksinkertaista. Kun on paljon jäseniä, pitää olla paljon toimintaa, Maija naurahtaa.

Koronan myötä jouduttiin perumaan tapahtumia.

– Ainoastaan hallinto rullasi taustalla.

Ensimmäisessä kokouksessa Maija sai Ilona Kailalta kansion ja sen myötä vastuun vapaaehtoistoiminnasta.

– Kyselin tehtävää aikaisemmin hoitaneelta Kosken Hilkalta neuvoja siitä, mitä voi tehdä. Hilkka rohkaisi tekemään, mitä mieleen juolahtaa.

Ja Maija on tehnyt. Iloniemikodin ja Tepon Tuvan asukkaiden kanssa on retkeilty, laulettu, paistettu vohluja ja makkaroita, ulkoiltu ja kärrytelty. Lista on pitkä.

– Me vapaaehtoistyön tekijät ikäännymme itsekin. Yhdessä tehtävien asioiden ei tarvitse olla mitään erikoista. Tärkeämpää on mennä paikalle, olla hyväntuulinen ja pyrkiä ilahduttamaan asukkaita. Sillä pääsee jo pitkälle.

Vapaaehtoistyön Maija on kokenut omakseen.

– Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä. En pokkuroi, eikä mua tarvitse pokkuroida.

Toinen tehtävä, jossa Maija on toiminut paljon, on emäntänä oleminen.

– Koronan jälkeen osallistujamäärät olivat pitkään pieniä. Viimeisen vuoden aikana väkimäärät ovat jälleen kasvaneet. Kahvinkeittoa ja makkaranpaistoa piisaa monissa tilaisuuksissa.

Yleisötilaisuuksissa tarjotaan kahvit. Vuodenkiertoon kuuluvat puurojuhlat ja syyspäivälliset. Sadonkorjuujuhlan yhteydessä tehdään sallaa myös myyntiin.

– Tekemistä riittää niin, ettei peukaloita tarvitse pyöritellä, vaikka talkoissa on useampi nainen.

Mukava porukka innostaa tekemään.

– Huumori on hyvä mauste kaikessa tekemisessä.

Maija on erityisen hyvillään siitä, että on saanut Eläkeliiton kautta uusia ystäviä.

– Se ei ole itsestäänselvyys tämän ikäisenä. Erilaisia ystäviä on tullut paljon. Kun nähdään kaupassa, voidaan jäädä juttelemaan.

Jollakin Lehmirannan reissulla Hautamäet ystävystyivät Kaisu ja Jarmo Väli-Kohtamäen sekä Liisa ja Simo Rantasen kanssa.

– Meidän ystävyys on Eläkeliiton ansiota. Hyvän päivän tutuista on tullut ystäviä ja myös miehet sopivat keskenään. Kokoonnumme vuorollaan kaikkien kotona.

Valinta Vuoden Eläkeliittolaiseksi tuli yllätyksenä.

– Saivat hoidettua asian salaa, vaikka olin kokouksessa mukana. Ajattelin, ettei siitä valinnasta puhuttu sen kummemmin, mutta en myöskään kysynyt, että kuka on valittu, Maija muistelee.

Eläkeliiton hallituksesta on jäätävä pois kuuden vuoden jälkeen. Maija tietää, että kalenteriin tulee paljon tilaa, mutta on samalla ollut haikealla mielellä.

– Eläkeliitto on ollut elämäntapana viime vuosina. Kun Seppokin on lähtenyt aktiivisesti toimintaan mukaan, Eläkeliitto on ollut myös yhteinen harrastus.

Vaikka hallitusvastuu jäi, Maija lupaa olla aktiivisesti mukana jatkossakin.

– Kun on hyvä porukka, siinä viihtyy.