A-
A+
Tyyne Hulkko
Sunnuntaina vietettiin Yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää, jolloin perinteiden mukaisesti Jalasjärven luontoyhdistys Luhurikka ry järjesti kasviretken. Sateen uhasta sekä kylmästä ja tuulisesta säästä huolimatta retkelle oli lähtijöitä vajaa kymmenhenkinen ryhmä.
Ohjaaja Hannu Maunumaa muistelee, että useana vuonna retkipäivälle on ollut sateen uhkaa, mutta kertaakaan retkeä ei sään vuoksi ole jouduttu perumaan - eikä jouduttu tänäkään vuonna.
Ryhmän kanssa kokoonnuttiin ensin Jalasjärvi-talon pihamaalle, josta siirryttiin Kiuaskallion ampumaradalle. Radan viereltä lähdettiin kävelemään pururadalle, joka oli retken kohteena.
– Aikaisemminkin olemme Kiuaskalliolla käyneet retkillä mutta emme pururadalla. Se on helppoa reittiä kiertää, kertoo Maunumaa.
Alue on maastoltaan kuivaa kangasta, minkä vuoksi kasvisto ei ole siellä niin monipuolista. Ennen lähtöä Maunumaa epäileekin kasvitunnistuksen jäävän alle sataan kasviin, vaikka maastossa esiintyy paljon sille tyypillisiä kasveja.
– Vuoden teemalajia mäkitervakkoa ei kyllä löydetä. Se on hyvin eteläsuomalainen kasvi.
Pururadalta löytyi paljon tyypillisiä kangasmetsän kasveja mutta silmään retkiväellä ottivat kirkkaan väriset lupiinit, joita näkyi kasvavan syvemmälläkin metsässä. Maunumaa kertoo lajin olevan alkujaan vieraslaji, joka on puutarhoista ja tienvarsiviljelyistä päässyt hallitsemattomasti leviämään Suomen luontoon.
– Ei ehkä odottaisi täältä metsästäkin lupiinia löytävän, mutta kyllä sitä joka paikassa jo kasvaa. Eikä sitä enää millään saa kitkettyä pois.
Väriä maastoon tuovat myös kukintavaiheessa olevat puolukanvarvut, suopursut, puna-ailakit sekä kauniin pinkkinä kukkiva mesimarja.
– Mesimarja ei täällä Länsi-Suomessa enää tee marjoja, mutta lapsuudessani niistä vielä sai täälläkin päin marjoja.
Yhteensä retkeltä löydettiin tänä vuonna 86 eri kasvilajia.
Jalasjärvellä tehdyt Luonnonkukkien päivän retket pyritään tekemään aina kohteisiin, joihin ihmisten on helppo tulla. Maastossa tulee olla kohtuullisen vaivatonta liikkua, esimerkiksi piha-alueet, pellonreunat ja puistot ovat hyviä paikkoja.
– Suoalueelle olisi ainakin hyvin vaikea lähteä ja se karsisi osallistujia.
Retkillä ei tämän vuoksi ole esimerkiksi ikinä löydetty Jalasjärven alueelle harvinaista kaarlenvaltikkaa, joka Jussi Paulasaaren mukaan on myös juuri nyt kukintavaiheessaan.
– Se on märän paikan kasvi, jota Jalasjärvellä kasvaa itse asiassa vain kahdessa eri paikassa.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Tyyne Hulkko
Sunnuntaina vietettiin Yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää, jolloin perinteiden mukaisesti Jalasjärven luontoyhdistys Luhurikka ry järjesti kasviretken. Sateen uhasta sekä kylmästä ja tuulisesta säästä huolimatta retkelle oli lähtijöitä vajaa kymmenhenkinen ryhmä.
Ohjaaja Hannu Maunumaa muistelee, että useana vuonna retkipäivälle on ollut sateen uhkaa, mutta kertaakaan retkeä ei sään vuoksi ole jouduttu perumaan - eikä jouduttu tänäkään vuonna.
Ryhmän kanssa kokoonnuttiin ensin Jalasjärvi-talon pihamaalle, josta siirryttiin Kiuaskallion ampumaradalle. Radan viereltä lähdettiin kävelemään pururadalle, joka oli retken kohteena.
– Aikaisemminkin olemme Kiuaskalliolla käyneet retkillä mutta emme pururadalla. Se on helppoa reittiä kiertää, kertoo Maunumaa.
Alue on maastoltaan kuivaa kangasta, minkä vuoksi kasvisto ei ole siellä niin monipuolista. Ennen lähtöä Maunumaa epäileekin kasvitunnistuksen jäävän alle sataan kasviin, vaikka maastossa esiintyy paljon sille tyypillisiä kasveja.
– Vuoden teemalajia mäkitervakkoa ei kyllä löydetä. Se on hyvin eteläsuomalainen kasvi.
Pururadalta löytyi paljon tyypillisiä kangasmetsän kasveja mutta silmään retkiväellä ottivat kirkkaan väriset lupiinit, joita näkyi kasvavan syvemmälläkin metsässä. Maunumaa kertoo lajin olevan alkujaan vieraslaji, joka on puutarhoista ja tienvarsiviljelyistä päässyt hallitsemattomasti leviämään Suomen luontoon.
– Ei ehkä odottaisi täältä metsästäkin lupiinia löytävän, mutta kyllä sitä joka paikassa jo kasvaa. Eikä sitä enää millään saa kitkettyä pois.
Väriä maastoon tuovat myös kukintavaiheessa olevat puolukanvarvut, suopursut, puna-ailakit sekä kauniin pinkkinä kukkiva mesimarja.
– Mesimarja ei täällä Länsi-Suomessa enää tee marjoja, mutta lapsuudessani niistä vielä sai täälläkin päin marjoja.
Yhteensä retkeltä löydettiin tänä vuonna 86 eri kasvilajia.
Jalasjärvellä tehdyt Luonnonkukkien päivän retket pyritään tekemään aina kohteisiin, joihin ihmisten on helppo tulla. Maastossa tulee olla kohtuullisen vaivatonta liikkua, esimerkiksi piha-alueet, pellonreunat ja puistot ovat hyviä paikkoja.
– Suoalueelle olisi ainakin hyvin vaikea lähteä ja se karsisi osallistujia.
Retkillä ei tämän vuoksi ole esimerkiksi ikinä löydetty Jalasjärven alueelle harvinaista kaarlenvaltikkaa, joka Jussi Paulasaaren mukaan on myös juuri nyt kukintavaiheessaan.
– Se on märän paikan kasvi, jota Jalasjärvellä kasvaa itse asiassa vain kahdessa eri paikassa.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Tyyne Hulkko
Sunnuntaina vietettiin Yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää, jolloin perinteiden mukaisesti Jalasjärven luontoyhdistys Luhurikka ry järjesti kasviretken. Sateen uhasta sekä kylmästä ja tuulisesta säästä huolimatta retkelle oli lähtijöitä vajaa kymmenhenkinen ryhmä.
Ohjaaja Hannu Maunumaa muistelee, että useana vuonna retkipäivälle on ollut sateen uhkaa, mutta kertaakaan retkeä ei sään vuoksi ole jouduttu perumaan - eikä jouduttu tänäkään vuonna.
Ryhmän kanssa kokoonnuttiin ensin Jalasjärvi-talon pihamaalle, josta siirryttiin Kiuaskallion ampumaradalle. Radan viereltä lähdettiin kävelemään pururadalle, joka oli retken kohteena.
– Aikaisemminkin olemme Kiuaskalliolla käyneet retkillä mutta emme pururadalla. Se on helppoa reittiä kiertää, kertoo Maunumaa.
Alue on maastoltaan kuivaa kangasta, minkä vuoksi kasvisto ei ole siellä niin monipuolista. Ennen lähtöä Maunumaa epäileekin kasvitunnistuksen jäävän alle sataan kasviin, vaikka maastossa esiintyy paljon sille tyypillisiä kasveja.
– Vuoden teemalajia mäkitervakkoa ei kyllä löydetä. Se on hyvin eteläsuomalainen kasvi.
Pururadalta löytyi paljon tyypillisiä kangasmetsän kasveja mutta silmään retkiväellä ottivat kirkkaan väriset lupiinit, joita näkyi kasvavan syvemmälläkin metsässä. Maunumaa kertoo lajin olevan alkujaan vieraslaji, joka on puutarhoista ja tienvarsiviljelyistä päässyt hallitsemattomasti leviämään Suomen luontoon.
– Ei ehkä odottaisi täältä metsästäkin lupiinia löytävän, mutta kyllä sitä joka paikassa jo kasvaa. Eikä sitä enää millään saa kitkettyä pois.
Väriä maastoon tuovat myös kukintavaiheessa olevat puolukanvarvut, suopursut, puna-ailakit sekä kauniin pinkkinä kukkiva mesimarja.
– Mesimarja ei täällä Länsi-Suomessa enää tee marjoja, mutta lapsuudessani niistä vielä sai täälläkin päin marjoja.
Yhteensä retkeltä löydettiin tänä vuonna 86 eri kasvilajia.
Jalasjärvellä tehdyt Luonnonkukkien päivän retket pyritään tekemään aina kohteisiin, joihin ihmisten on helppo tulla. Maastossa tulee olla kohtuullisen vaivatonta liikkua, esimerkiksi piha-alueet, pellonreunat ja puistot ovat hyviä paikkoja.
– Suoalueelle olisi ainakin hyvin vaikea lähteä ja se karsisi osallistujia.
Retkillä ei tämän vuoksi ole esimerkiksi ikinä löydetty Jalasjärven alueelle harvinaista kaarlenvaltikkaa, joka Jussi Paulasaaren mukaan on myös juuri nyt kukintavaiheessaan.
– Se on märän paikan kasvi, jota Jalasjärvellä kasvaa itse asiassa vain kahdessa eri paikassa.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely