Kuivakukista kauniiksi tauluiksi

Sari Haapala

Väriä ja iloista tekemistä lokakuiseen iltaan saatiin kuivakukkatyöpajasta, joka järjestettiin Peräseinäjoen kirjastossa.

Kuivakukkatyöpajassa on kymmenkunta osallistujaa ja tekemisen into käsinkosketeltavaa. Työpajan vetäjä Armi Rajala pitelee käsissään pärenippua ja kehottaa jokaisen osallistujan hakemaan itselleen alkajaisiksi sellaisen. Päre toimii kuivakukkataulun pohjana.

Erilliselle pöydälle on aseteltu vierekkäin laatikoita ja maljakoita. Niissä kaikissa on erivärisiä ja erilaisia kukkia, joista kukin saa valita itselleen mieluisimmat. Seuraavaksi osallistujat parveilevatkin niiden äärellä.

Kun valinnat on tehty, alkaa sommittelu ja pohdinta. Ohjaaja huikkaa, että kukat kiinnitetään päreeseen liimapistoolilla. Asetelmaa on hänen mukaansa hyvä hahmotella erikseen paperille ennen kuin ryhtyy työhön.

– Ei toki mitään taidemaalausta tarvitse tehdä, hän naurahtaa ja muistuttaa, että kukkia on hyvä mallailla niin, että asetelmaan saadaan kolmiulotteisuutta.

Jaana Lepistö Kalajärveltä ei ole aikaisemmin tehnyt mitään kuivakukista.

– Nyt pääsee kokeilemaan, millaista tämä on, hän tuumaa asetellessaan samalla kukkia päreen päälle.

Luomankyläläiselle Eija Laurilalle homma on tuttua entuudestaan, vaikka edellisestä kerrasta on aikaa vuosia.

– Olen osallistunut vastaavalle kurssille aiemminkin, mutta nyt en tiedä, mitä tästä tulee, hän naurahtaa.

Satu Aho on käynyt hakemassa sopivat kukat. Niistä on lähtenyt syntymään kaunis taulu.

– Ihan fiilispohjalta nämä tuli tuolta valittua.

Kuivakukkien parissa työskentely on hänelle aivan uutta, mutta ihan mukavalta se hänen mukaansa vaikuttaa.

– Minulla oli tässä pari lomapäivää, niin ajattelin, että jotakin tekemistä voisi olla ihan vain itselle. Ja tykkään kovasti puutarhasta ja kukista, niin siksi tulin sitten tänne.

Pajaa vetävä Rajala muistelee itse tehneensä kuivakukista erilaisia tauluja hyvinkin ahkerasti joskus rapiat kolmekymmentä vuotta sitten.

– Silloin 90-luvulla nämä olivat in. Käytin tuolloin useimmiten prässättyjä kukkia.

– Viimeiset parikymmentä vuotta olen taas kasvattanut ja kuivattanut kukkia tätä varten. Nämä kaikki ovat nyt omasta puutarhasta, hän tuumaa.

Merja Koskiaho kuuntelee Rajalan neuvoja. Hän toteaa lähteneensä työpajaan ihan vain kiinnostuksen vuoksi, vaikka tykkääkin tehdä astelemia enemmän elävistä kukista. Koskiahon vierellä istuva Leila Jykelä halusi tulla verestämään vanhoja taitoja.

– Olen tehnyt näitä joskus hamassa nuoruudessa ja nyt taas, hän puhelee.