Kokemus kotiseudusta on aina yksilöllinen

Kaksi ihmistä voi pitää samaa aluetta kotiseutunaan, mutta heidän kokemuksensa siitä on aina henkilökohtainen.

Terhi Rintala

Kotiseutu on aihe, jota ähtäriläislähtöinen tutkimusjohtaja, professori Sulevi Riukulehto on tutkinut jo yli 20 vuotta. Riukulehdon mukaan usein sanotaan, että kotiseutu tulee tärkeämmäksi iän myötä.

– En ole siitä ollenkaan varma. Itse asiassa opetan, että kotiseutu on tärkeä jokaiselle ja kaikenikäisille. Vain tietoisuus oman kotiseudun merkityksestä vaihtelee.

Kotiseutuun liittyy myös suuria väärinkäsityksiä.

– Kun ihmiset puhuvat kotiseudusta, he puhuvat oikeasti jostakin muusta. Tällä tarkoitan ihmisiä, jotka sanovat, etteivät he ole mistään kotoisin.

Riukulehto kehottaa kysymään itseltään, onko tosiaan niin, ettei koe olevansa kotonaan missään paikassa.

– Se on mahdollista, mutta äärimmäisen harvinaista. Oman kotoisuuden alueen muodostuminen on nimittäin yksi harvoista yleisinhimillisistä ja universaaleista asioista.

Kotiseutu ei kuitenkaan aina ole maantieteellinen alue.

– Nykyään etenkin nuorissa on sellaisia, joille kotiseutu ei liity ensisijaisesti maantieteelliseen alueeseen. Kotiseutu voi olla vaikkapa virtuaalisessa maailmassa tai harrastuksen parissa.

Aikaa ja tilaa tärkeämpiä asioita kotiseudun muodostumisessa ovat tapahtumat ja paikat.

– Tapahtumat ovat henkilökohtaisia, mutta niillä voi olla myös joku huomattava yleinen merkitys. Silloin useampi ihminen on kokenut saman tapahtuman.

Riukulehto sanoo, että jokainen ihminen osaa nimetä juuri hänelle merkittäviä paikkoja ja tapahtumia.

– Kun paikka ja tapahtuma yhdistyvät, kyse on hänen kotiseutunsa avainkohteista. Sellainen voi olla vaikkapa kirkko, jossa on vietetty omat häät tai jokiranta, jossa käytiin pienenä onkimassa.

Monien avainpaikkojen ja tapahtumien verkosta kutoutuu kotiseutu.

– Siellä kaikkialle tihentyy merkityksellisiä tapahtumia ja huomaa paikkoja, joilla on erityinen merkitys.

Kotiseutu on aina ainutkertainen kokemus, eikä kahdella ihmisellä ole täsmälleen sama kotiseutukokemus. Ei edes samassa perheessä.

– Kotiseutu ei ole se, mikä jätetään taakse, vaan se, mikä otetaan mukaan. Tätä kuvaa sanonta, jonka mukaan mies voi lähteä kotiseudulta, mutta kotiseutu ei lähde miehestä.

Muistot ovat henkilökohtaista omaisuutta. Kertomukset taas ovat kollektiivisia muistoja, jotka ovat yhteisiä.

– Muiston voi kyllä jakaa muille kertomalla sen edelleen. Silloin siitäkin tulee kertomus.

Kertomus liittää meidät yhteisöön. Omakohtaisten muistojen ja yhteisön meille välittämien kertomusten kokonaisuudesta muodostuu meidän historiatietoisuutemme.

Riukulehto huomauttaa, että kotiseudun historiatiedot saadaan pääosin kertomuksina muilta ihmisiltä.

– Harva kokee henkilökohtaisesti kaikkea sitä, mikä liittyy kotiseudun historiaan.

Koti ei ole välttämätön edellytys kotiseudun muodostumiselle. Myös kodista irtaantuneilla henkilöillä, kuten kulkureilla, paimentolaisilla ja kosmopoliiteilla on kotiseutu.

– Kyse on heille henkilökohtaisesti tärkeistä paikoista, joissa on muodostunut arvokkaita muistoja. Ihminen tuntee olevansa omalla kotiseudullaan, kun hän kokee ympäröivän maiseman itselleen läheiseksi ja kotoisaksi. Samalla kyse on meikäläisyydestä. Tänne minä kuulun, ja tämä maisema kuuluu minulle.

Koko ikänsä samassa paikassa asuneet ihmiset voivat ajatella, että ihmisellä on vain yksi kotiseutu. Aikoinaan useimmat ihmiset viettivät koko elämänsä samassa paikassa.

– Tällainen yksipaikkainen kotiseutukäsitys on edelleen hyvin yleinen. Yksipaikkainen asuminen on kuitenkin nykyään vähenemässä. Muuttaminen on arkipäiväistynyt, ja elämästä on tullut monipaikkaista.

Sen myötä ihmisellä voi olla monta kotia ja myös monta kotiseutua. Niihin kaikkiin kertyy tärkeitä paikkoja ja tapahtumia, joita kuljetetaan mielessä muistoina ja maisemina.

– Näin ajatellen ihmisen oma kotiseutu täydentyy koko elämän ajan niin kauan kuin kokemuksia kertyy. Kotiseutu voi siis olla hämmästyttävän laaja sen mukaan, miten elämä kuljettaa ihmistä.