Kävelylenkit piristävät satavuotiaan päivää

Tapio Ranta Peräseinäjoelta sanoo korkean iän olevan pitkälti hyvien geenien ansiota. Hyvä yleiskunto on puolestaan auttanut selättämään vastaan tulleet sairaudet. Ranta täyttää 100 vuotta ensi sunnuntaina.

Kirsi Kuusisto

Sotaveteraani Tapio Ranta muistelee vapaaehtoisena sotaan lähtöään itsestään selvänä asiana. 17-vuotias Ranta asui silloin Kauhavalla.

– Isänmaallinen henki oli korkealla tasolla. Luokaltamme lähti silloin vanhempien suostumuksella neljä poikaa rintamalle, kertoo Ranta.

Laatokan Karjalan sotavuosilta ovat jääneet mieleen paitsi taistelut myös erilainen luonto. Maastoltaan se oli Rannan mukaan erinomainen puolustautua.

– Nykypäivän sodankäynnissä mietityttää, miten nuoret miehet jaksavat kantaa raskasta aseistusta, sanoo Ranta.

Satavuotias Ranta on seurannut maailman tapahtumia ja uutisointia paitsi suomenkielisistä myös muunkielisistä lehdistä. Vieraat kielet, joista päällimmäisinä toinen kotimainen eli ruotsi sekä saksa, englanti ja venäjä ovat olleet hänelle rakas harrastus.

– Luen edelleen jonkin verran, vaikka lukuharrastus onkin vähentynyt, kertoo Ranta.

Lukemisen ohella tärkeä harrastus ovat rollaattorin avulla tehdyt kävelylenkit.

– Kävelen joka päivä vähintään kilometrin, mieluummin kaksi. Vielä viime vuonna lähdin kävelylenkille läheiseen Koukkariin, nyt pysyttelen maantiellä, jotta olen näkösällä.

Ranta sanoo olevansa onnellinen siitä, että liikkuminen onnistuu hyvin rollaattorin avulla.

Palataanpa kuitenkin ajassa lähes 100 vuotta taaksepäin. Tapio Ranta syntyi nelilapsisen perheen toiseksi vanhimpana. Perheen isä oli kauppias, joka aloitti työuransa Kihniänkylän kyläkaupasta. Isän työ vei perheen Osuuskaupan palveluksessa muun muassa Pyhäjoelle, jossa Tapio syntyi. Perheen asuessa Kauhavalla Tapio kävi siellä oppikoulun ja pääsi ylioppilaaksi jatkosodan aikana vuonna 1942.

– Me rintamalla olijat pääsimme ylioppilaiksi ilman kirjoituksia. Se oli silloin kouluhallituksen päätös ja historiassa toinen sellainen, kertoo Ranta.

Rannalle rakas ja läheinen ala maatalous vei hänet opiskelemaan Mustialan maamiesopistoon, josta hän valmistui agrologiksi vuonna 1956. Ensimmäinen työpaikka oli Hankkijalla Kokkolassa, mutta hän halusi palata kotipitäjään työskennellen muun muassa kunnan maataloushallinnossa.

– Pitkän rupeaman, 17 vuotta, työskentelin Valion laboratorion alaisuudessa konsulenttina. Sain tehdä työtä eteläpohjalaisten edistyksellisten maanviljelijöiden kanssa. Kävimme myös opintomatkoilla Ruotsissa ja Norjassa, kertoo alallaan esikuivatun säilörehun valmistusta edistänyt Ranta. Hän kertoo, että olisi ollut halukas jatkamaan opintojaan, mutta sodassa vaurioituneen kuulon vuoksi se olisi ollut hankalaa.

Ranta avioitui jalasjärveläissyntyisen Pirkko Harjun kanssa vuonna 1952. Perheeseen syntyi neljä lasta, kolme poikaa ja yksi tyttö. Pirkko nukkui pois vuonna 1989. Lastenlapsia Rannalla on kuusi ja neljättä polvea seitsemän.

Maatalous on ollut Rannalle tärkeää myös yhdistyksissä. Hän antoi suuren panoksen maatalouden yhdistystoimintaan 1950- ja 1960-luvuilla. Välillä oli mukava piipahtaa ulkomaanmatkoille Eurooppaan, kuten hän teki vielä 90-vuotiaana. Silloin Ranta lähti kahden viikon valmismatkalle risteilemään Keski-Eurooppaan.

– Nyt en enää lähtenyt, sanoo Ranta edelleen huumorin pilke silmäkulmassa. 100-vuotissyntymäpäiväänsä hän juhlii perhepiirissä.