Viime kesänä käynnistyi projekti, jossa jalasjärveläistä kansanmusiikkia tallennetaan tarkoin valituissa paikoissa. Perinnepelimannien soittotuokiot on nyt saatu nauhoitettua.
Terhi Rintala
Koivumäen Olavi oli monta vuotta ajatellut, että jalasjärveläistä kansanmusiikkia pitäisi pistää talteen.
– Vaimo sen lopulta pökkäs matkaan, kun sanoi, että pitäis mennä Pirunpesän pohjalle soittamaan, Olavi Koivumäki hymähtää.
Hyvä olikin, että pökkäs matkaan. Loppukesästä saatiin kuvaukset purkkiin, ja nauhat odottavat seuraavaksi editointia.
Projekti käynnistyi jo kesällä 2023. Ensimmäiset soitteet tallennettiin jo silloin.
– Syksy oli niin sateinen, että se esti Pirunperään laskeutumisen. Ei siellä soitella, jos pohjalla on vesi. Siirrettiin suosiolla Pirunpesä tälle kesää.
Koivumäellä oli aikaa miettiä, missä muualla voisi soitella.
– Rupesin kattelemaan harvinaisia paikkoja. Samalla mietin, mitä juuri tällä alueella on soitettu. Soittopaikka ja alueen kansanmusiikkiperintö yhdistettiin.
Idea toteutettiin Jalasjärven perinnepelimannien porukalla.
– Pieni porukka on kevyemmin liikuteltavissa. Kun väkimäärä kasvaa, on vaikeampi löytää ajankohtaa, joka passaa kaikille. Nämä saatiin jouhevasti kasaan, kun meitä oli vain neljä.
Koivumäen lisäksi haitaria soitti Kalevi Kuusisto. Jonna Anttilan käsissä oli viulun lisäksi saha. Pentti Annala soitti bassoa.
Kuvaamaan pyydettiin Latvalan Martti.
– Tämä oli mielenkiintoinen projekti tehdä. Arvostan kansanmusiikkia. Oli hienoa, että näihin kappaleisiin ja paikkoihin liittyi aina joku tarina, Latvala kehuu.
Soittopaikkoja kertyi lopulta viisi. Pirunpesällä soitettiin Jalasjärven polkan lisäksi Pöyröön valssi, jonka Kalevi Kuusisto on aikoinaan tallentanut Salomon Katilalta.
– Sitä on soitettu aikoinaan kruunuhäissä, kun oli erilaisia seremonioita. Ihmiset olivat taikauskoisia. Valssilla lepyteltiin talon haltijoita.
Käpylän miesten valssi on Jokipiin Pruukinkylästä Tauno Käpylältä. Nortulan Iiskan jenkka on Vallinkylästä.
– Hän oli persoonallinen pelimanni, joka käytti soittaessaan nahkaista esiliinaa.
Viimeisenä valintana oli Salomon Katilan masurkka.
Martti Latvala kehuu Pirunpesän kaikua.
– Sen kanssa oli omat kommervenkkinsä. Vein Pirunpesän pohjalle monta kameraa, lisävalaistusta ja mikrofoneja. Tallensin erilaisia ääniä. Editointivaiheessa täytyy kuunnella niitä tarkasti.
Jupakkakosken sillalla Alavallissa soitettiin tietenkin Alavallin jenkka.
– Sen on Hautasen Aapeli kuullut Hautaniemen Iiskalta.
Pakkaasvalssi oli myös Jupakkakoskelle sopiva kappale.
– Kolmas kappale oli Ämmään motkotespolkka, jonka tarina liittyy seutukuntaan.
Koskuen Essolle päästiin, kun Koivumäki soitti omistajille. He näyttivät heti vihreää valoa.
– Esso on ollut monelle tärkeä paikka aikoinaan. Kun sisälle astuttiin, puitteet olivat tosi hyvässä kunnossa. Tuntui melkein, että Esso on suljettu vasta eilen, Olavi Koivumäki kehuu.
Essolla soitettiin tietenkin Riskun valssi - omistajien mukaan.
– Se on Kauhajoelta, mutta Koskuellakin on aikoinaan ollut Riskun pelimanni. Tavallaan se oli myös kiitos siitä, että päästiin nauhoittamaan.
Koskulaasten jenkka sopi ohjelmistoon mainiosti.
– Kolmantena oli Mullimarkkinapolokka Parkanosta. Se on myös Aapeli Hautasen hankkima. Parkanossa oli aikoinaan iso tapahtuma, jossa joku pelimanni soitti yhtä ja samaa kappaletta koko päivän kaksirivisellä.
Oli luontevaa, että yhdeksi nauhoituspaikaksi valittiin Aapeli Hautasen koti Vuorenmaanmäellä. Sinne päästiin Aapelin tyttärenpojan Hannu Saaren kanssa.
Vähämäen Hermannin polkka tallennettiin nauhalle mestaripelimannin kotona.
– Vein sen toissatalvena kaksirivisten piiriin. Se on hyvä vanha kappale, jonka arvoa lisää se, että tiedetään taustaa. Se pätee kaikkeen kansanmusiikkiin. Kansanmusiikkia voi verrata vanhoihin valokuviin. Kappaleiden arvo kasvaa, jos tiedetään kenestä on kyse.
Vähämäen Hermannin polkan lisäksi soitettiin Kaituri-Iiskan jenkka.
– Iiska oli kiertävä ammatinharjoittaja 1800-luvun lopulla. Hän teki kaiteita kangaspuihin eli soholoihin.
Aapelin omista soitteista valittiin vähemmän soitettu kolmiosainen valssi. Kotikylän jenkka ja Moskulapolkka olivat myös Aapelin soittamia kappaleita. Viimeisenä oli Aapelin polkka.
– Sitä esitetään aika paljon muutenkin.
Kotikylän jenkan Aapeli oli aikoinaan oppinut Keskikylässä asuneelta Kurkelan Nikolailta.
– Se on vanha, yksirivisellä soitettava kappale. Kun se nauhoitettiin, säilyy tieto siitä, että Kurkelan Nikolaikin on joskus soitellut näillä main.
Luopajärvellä soiteltiin Jalasjärven ensimmäisen pankin tiloissa. Se on Anttilan pihapiirissä oleva rakennus, joka valmistui syytinkituvaksi vuonna 1889.
– Anttilassa soitettiin Jalasjärven polkka ja Vanha häävalssi Jalasjärveltä. Se on huippuhieno. Jonna soitti siinä sahallakin.
Jalasjärven polkan tekijäksi mainitaan Sikakylästä Amerikkaan lähtenyt Hermanni Vähämäki.
– Kappale tuli tunnetuksi laajemminkin, kun Viola Turpeinen sai polkan häneltä ja levytti sen, Olavi Koivumäki kertoo.
Körttihaan polkka vedettiin, kun Kuusiston Kalevi tiesi, että sitä on Luopajärvellä soiteltu.
Olavi Koivumäki lauloi Koijaripojan. Kalevi Kuusisto säesti sitä yksirivisellä.
Soitantaan tuli monipuolisuutta, kun kansanmusiikkia nauhoitettiin eri paikoissa. Perimätieto ja pelimannien soitteet löivät kättä toistensa kanssa.
– Kappaleet ovat olleet korvien välissä jo niin kauan, ettei niitä tarvinnut tähän erikseen opetella.
Olavi Koivumäki toivoo, että jalasjärveläistä kansanmusiikkia osaavat arvostaa myös nuoremmat.
– Sitä vartenhan tätä tehtiin, että oman pitäjän musiikkia ja osaamista tallentuisi nuoremman väen tietoon.