A-
A+
”Tykkään näpertää, kun taas Sannan juttu ovat isot neuleet.”
Katja Korkiakoski
Peräseinäjoen kappeliseurakunnan lähetyssihteeri Maaria Anttoora vetää työssään seurakunnan käsityökahvilaa, jossa käsityöharrastajien puikot ovat kilahdelleet seurakunnan juhlavuoden kunniaksi kirkkosukkien tahdissa. Hän tarttuu käsitöihin mielellään myös vapaa-ajallaan, ja varsinkin talvet kuluvat niiden parissa.
Neulomisen lisäksi Maaria haluaa tehdä muitakin käsitöitä. Hän käy Seinäjoella kansalaisopiston kudontapiirissä, jossa kudotaan kangaspuilla mattoja. ”Sukuvika” käsitöiden tekemiseen on periytynyt myös hänen kaksossisarelleen Sanna Pyyköselle, joka asuu Espoossa.
–Neulominen on minun jokapäiväinen ykkösjuttuni, vaikka kyllä mä vähän kirjontaakin teen, Sanna selvittää.
Molemmat sisarukset soveltavat ohjeita mielellään ja luovat uutta.
–Kokeilen mielelläni uudenlaisia käsitöitä. Tykkään näpertää, kun taas Sannan juttu ovat isot neuleet, kuvailee Maaria työnjakoa.
Kädentyöt tulivat kauhavalaiskaksosille tutuiksi jo lapsena, sillä heidän äitinsä ja molemmat isoäitinsä ovat käsityöihmisiä. Isoisät tekivät käsitöitä puusta.
–Olen värkännyt pienestä pitäen kaikkea mahdollista käsillä ja askarrellut. Ehkä virkkaaminen oli ensimmäinen käsityöharrastus. Neulomisesta innostuin vasta myöhemmin, Maaria aprikoi.
Sannalla käännekohta tuli yläasteiässä käsityöaiheisella valinnaiskurssilla. Silloin hän kutoi ensimmäisen ison pitkän palmikkoneuleen.
–Äiti oli kauhuissaan kun Sanna aloitti sitä ja kyseli, tuleekohan tuosta valmista, mutta tuli, Maaria muistelee.
–Ennen sitä käsityöt olivat sitä mitä lapsilla ovat, lapaset vähän eri paria ja muuta. Kersana ei näkynyt mitään suurta lahjakkuutta, mutta siitä työstä innostuin, nauraa viittomakielen- ja puhevammaisten tulkin ammatit opiskellut Sanna. Hän opiskelee yliopistossa suomen kieltä.
Sannalla käsitöiden tekemiseen tuli tauko lukion jälkeen, kun hartiat vetivät liian jumiin, mutta pikkuhiljaa hän palasi harrastuksen pariin. Pari vuotta sitten hän jäi uupumuksen vuoksi sairauslomalle, jolloin neulomisesta tuli henkireikä ja siihen riitti aikaa.
–Opiskeluaikana oli ihan parasta, kun luennoilla sai tehdä käsitöitä. Nykyään aikaa ei ole yhtä paljon, Maaria harmittelee.
Viime vuonna Maaria ja Sanna jalostivat harrastustaan askeleen verran ja perustivat käsityöaiheisen Kaksosflikat -blogin. Samalla nimellä löytyvät sosiaalisen median tilit Facebookista ja Instagramista, jossa seuraajia on yli 10 800.
–Some on tätä päivää. Aina voi seurata kädentaidon tilejä, vaikka ei itse olisi käsityöihminen, Maaria huomauttaa.
–Tosi moni seuraajistamme sanoo, ettei osaa käsitöitä, mutta meitä on ihana seurata. Ehkä kipinä iskee, jos uskaltaa kokeilla, Sanna lisää.
Tänä vuonna kaksosflikat ovat julkaisseet blogissaan kerran kuussa uuden itse suunnitellun neuleohjeen. Seuraajat ovat saaneet luoda puikoilla kaikkea neulepaidoista hameeseen ja shortseihin.
–Seinäjoen lokakuisilla käsityömessuilla meillä on Taito Etelä-Pohjanmaan pisteessä näyttely neulevuosineuleista, Sanna selvittää.
Suosituimpiin ohjeisiin kuuluu Unikko-neule. Tutulla kuviolla varustettua neuletta on mahdollista neuloa omaan käyttöön tai lahjaksi, mutta ei myyntiin.
–Ohjeesta tulee tosi paljon palautetta. Ihanaa nähdä eri väreillä tehtyjä neuleita, lopputulos on aina erilainen, Maaria kiittää.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
”Tykkään näpertää, kun taas Sannan juttu ovat isot neuleet.”
Katja Korkiakoski
Peräseinäjoen kappeliseurakunnan lähetyssihteeri Maaria Anttoora vetää työssään seurakunnan käsityökahvilaa, jossa käsityöharrastajien puikot ovat kilahdelleet seurakunnan juhlavuoden kunniaksi kirkkosukkien tahdissa. Hän tarttuu käsitöihin mielellään myös vapaa-ajallaan, ja varsinkin talvet kuluvat niiden parissa.
Neulomisen lisäksi Maaria haluaa tehdä muitakin käsitöitä. Hän käy Seinäjoella kansalaisopiston kudontapiirissä, jossa kudotaan kangaspuilla mattoja. ”Sukuvika” käsitöiden tekemiseen on periytynyt myös hänen kaksossisarelleen Sanna Pyyköselle, joka asuu Espoossa.
–Neulominen on minun jokapäiväinen ykkösjuttuni, vaikka kyllä mä vähän kirjontaakin teen, Sanna selvittää.
Molemmat sisarukset soveltavat ohjeita mielellään ja luovat uutta.
–Kokeilen mielelläni uudenlaisia käsitöitä. Tykkään näpertää, kun taas Sannan juttu ovat isot neuleet, kuvailee Maaria työnjakoa.
Kädentyöt tulivat kauhavalaiskaksosille tutuiksi jo lapsena, sillä heidän äitinsä ja molemmat isoäitinsä ovat käsityöihmisiä. Isoisät tekivät käsitöitä puusta.
–Olen värkännyt pienestä pitäen kaikkea mahdollista käsillä ja askarrellut. Ehkä virkkaaminen oli ensimmäinen käsityöharrastus. Neulomisesta innostuin vasta myöhemmin, Maaria aprikoi.
Sannalla käännekohta tuli yläasteiässä käsityöaiheisella valinnaiskurssilla. Silloin hän kutoi ensimmäisen ison pitkän palmikkoneuleen.
–Äiti oli kauhuissaan kun Sanna aloitti sitä ja kyseli, tuleekohan tuosta valmista, mutta tuli, Maaria muistelee.
–Ennen sitä käsityöt olivat sitä mitä lapsilla ovat, lapaset vähän eri paria ja muuta. Kersana ei näkynyt mitään suurta lahjakkuutta, mutta siitä työstä innostuin, nauraa viittomakielen- ja puhevammaisten tulkin ammatit opiskellut Sanna. Hän opiskelee yliopistossa suomen kieltä.
Sannalla käsitöiden tekemiseen tuli tauko lukion jälkeen, kun hartiat vetivät liian jumiin, mutta pikkuhiljaa hän palasi harrastuksen pariin. Pari vuotta sitten hän jäi uupumuksen vuoksi sairauslomalle, jolloin neulomisesta tuli henkireikä ja siihen riitti aikaa.
–Opiskeluaikana oli ihan parasta, kun luennoilla sai tehdä käsitöitä. Nykyään aikaa ei ole yhtä paljon, Maaria harmittelee.
Viime vuonna Maaria ja Sanna jalostivat harrastustaan askeleen verran ja perustivat käsityöaiheisen Kaksosflikat -blogin. Samalla nimellä löytyvät sosiaalisen median tilit Facebookista ja Instagramista, jossa seuraajia on yli 10 800.
–Some on tätä päivää. Aina voi seurata kädentaidon tilejä, vaikka ei itse olisi käsityöihminen, Maaria huomauttaa.
–Tosi moni seuraajistamme sanoo, ettei osaa käsitöitä, mutta meitä on ihana seurata. Ehkä kipinä iskee, jos uskaltaa kokeilla, Sanna lisää.
Tänä vuonna kaksosflikat ovat julkaisseet blogissaan kerran kuussa uuden itse suunnitellun neuleohjeen. Seuraajat ovat saaneet luoda puikoilla kaikkea neulepaidoista hameeseen ja shortseihin.
–Seinäjoen lokakuisilla käsityömessuilla meillä on Taito Etelä-Pohjanmaan pisteessä näyttely neulevuosineuleista, Sanna selvittää.
Suosituimpiin ohjeisiin kuuluu Unikko-neule. Tutulla kuviolla varustettua neuletta on mahdollista neuloa omaan käyttöön tai lahjaksi, mutta ei myyntiin.
–Ohjeesta tulee tosi paljon palautetta. Ihanaa nähdä eri väreillä tehtyjä neuleita, lopputulos on aina erilainen, Maaria kiittää.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
”Tykkään näpertää, kun taas Sannan juttu ovat isot neuleet.”
Katja Korkiakoski
Peräseinäjoen kappeliseurakunnan lähetyssihteeri Maaria Anttoora vetää työssään seurakunnan käsityökahvilaa, jossa käsityöharrastajien puikot ovat kilahdelleet seurakunnan juhlavuoden kunniaksi kirkkosukkien tahdissa. Hän tarttuu käsitöihin mielellään myös vapaa-ajallaan, ja varsinkin talvet kuluvat niiden parissa.
Neulomisen lisäksi Maaria haluaa tehdä muitakin käsitöitä. Hän käy Seinäjoella kansalaisopiston kudontapiirissä, jossa kudotaan kangaspuilla mattoja. ”Sukuvika” käsitöiden tekemiseen on periytynyt myös hänen kaksossisarelleen Sanna Pyyköselle, joka asuu Espoossa.
–Neulominen on minun jokapäiväinen ykkösjuttuni, vaikka kyllä mä vähän kirjontaakin teen, Sanna selvittää.
Molemmat sisarukset soveltavat ohjeita mielellään ja luovat uutta.
–Kokeilen mielelläni uudenlaisia käsitöitä. Tykkään näpertää, kun taas Sannan juttu ovat isot neuleet, kuvailee Maaria työnjakoa.
Kädentyöt tulivat kauhavalaiskaksosille tutuiksi jo lapsena, sillä heidän äitinsä ja molemmat isoäitinsä ovat käsityöihmisiä. Isoisät tekivät käsitöitä puusta.
–Olen värkännyt pienestä pitäen kaikkea mahdollista käsillä ja askarrellut. Ehkä virkkaaminen oli ensimmäinen käsityöharrastus. Neulomisesta innostuin vasta myöhemmin, Maaria aprikoi.
Sannalla käännekohta tuli yläasteiässä käsityöaiheisella valinnaiskurssilla. Silloin hän kutoi ensimmäisen ison pitkän palmikkoneuleen.
–Äiti oli kauhuissaan kun Sanna aloitti sitä ja kyseli, tuleekohan tuosta valmista, mutta tuli, Maaria muistelee.
–Ennen sitä käsityöt olivat sitä mitä lapsilla ovat, lapaset vähän eri paria ja muuta. Kersana ei näkynyt mitään suurta lahjakkuutta, mutta siitä työstä innostuin, nauraa viittomakielen- ja puhevammaisten tulkin ammatit opiskellut Sanna. Hän opiskelee yliopistossa suomen kieltä.
Sannalla käsitöiden tekemiseen tuli tauko lukion jälkeen, kun hartiat vetivät liian jumiin, mutta pikkuhiljaa hän palasi harrastuksen pariin. Pari vuotta sitten hän jäi uupumuksen vuoksi sairauslomalle, jolloin neulomisesta tuli henkireikä ja siihen riitti aikaa.
–Opiskeluaikana oli ihan parasta, kun luennoilla sai tehdä käsitöitä. Nykyään aikaa ei ole yhtä paljon, Maaria harmittelee.
Viime vuonna Maaria ja Sanna jalostivat harrastustaan askeleen verran ja perustivat käsityöaiheisen Kaksosflikat -blogin. Samalla nimellä löytyvät sosiaalisen median tilit Facebookista ja Instagramista, jossa seuraajia on yli 10 800.
–Some on tätä päivää. Aina voi seurata kädentaidon tilejä, vaikka ei itse olisi käsityöihminen, Maaria huomauttaa.
–Tosi moni seuraajistamme sanoo, ettei osaa käsitöitä, mutta meitä on ihana seurata. Ehkä kipinä iskee, jos uskaltaa kokeilla, Sanna lisää.
Tänä vuonna kaksosflikat ovat julkaisseet blogissaan kerran kuussa uuden itse suunnitellun neuleohjeen. Seuraajat ovat saaneet luoda puikoilla kaikkea neulepaidoista hameeseen ja shortseihin.
–Seinäjoen lokakuisilla käsityömessuilla meillä on Taito Etelä-Pohjanmaan pisteessä näyttely neulevuosineuleista, Sanna selvittää.
Suosituimpiin ohjeisiin kuuluu Unikko-neule. Tutulla kuviolla varustettua neuletta on mahdollista neuloa omaan käyttöön tai lahjaksi, mutta ei myyntiin.
–Ohjeesta tulee tosi paljon palautetta. Ihanaa nähdä eri väreillä tehtyjä neuleita, lopputulos on aina erilainen, Maaria kiittää.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely