Iso puu ei kaadu kertarytinällä, kuusi oli kurkottanut taivasta kohdin jo 110 vuoden ajan

Terhi Rintala

Jos vanha puu osaisi kertoa, kaikesta mitä se on ympärillään nähnyt, olisi tarinoita kuin oksia. Yksi näistä kertomuksista liittyisi siihen, että parikymmentä vuotta sitten Jalasjärvellä ja Peräseinäjoella etsittiin paikkakunnan pisimpiä puita.

Muun maakunnan tavoin ne olivat kuusia. Peräseinäjoen pisimmäksi puuksi mitattiin tämä Kihniänkylässä Eija Laurilan lapsuudenkodin pihassa kasvanut kuusi. Metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Risto Koivula sai sille mittaa 28 metriä.

– Kilpailuun oli ilmoitettu muitakin pitkiä kuusia. Kävi tätä meillä joku katsomassakin, kun hänen ilmoittamansa kuusi oli jäänyt metriä lyhemmäksi, Eijan isä Martti Hämäläinen muisteli lauantaina.

Pisimpien puiden löytäjät palkittiin pokasahoilla. Eija Laurila kävi pokkaamassa omansa. Jalasjärvellä pisimmiksi nimettiin kaksi 33-metristä kuusta. Niiden löytäjinä omat pokasahansa saivat Vilho Koivukoski ja Paavo Soini.

Osa kuusiaitaa

Hämäläiset elivät kuusen katveessa yli 60 vuotta.

– Perheemme asettui tähän asumaan vuonna 1959. Tila saatiin asutustilana sodan jälkeen, Martti Hämäläinen kertoo.

Kun Hämäläisen perhe muutti Viitasaarenmäelle, Paavo Viitasaari kertoi, että oli istuttanut isänsä Salomonin kanssa talon lähelle kuusiaitaa pikkupoikana.

– Kuusiaidasta osa kuihtui pois, ja jotkut kasvoivat suuremmiksi kuin toiset. Tämä oli varmaan parhaalla kasvupaikalla, arvioi Martin poika Reijo Hämäläinen.

Eija Laurilan puoliso Heikki laski kaadetun kuusen vuosirenkaita sunnuntaina ja päätyi siihen, että puulla olisi ikää noin 110 vuotta. Se täsmää Paavo Viitasaaren kertomuksen kanssa, sillä hän oli syntynyt vuonna 1910.

Jos Paavo Viitasaari istutti puun pikkupoikana isänsä kanssa, se lienee tapahtunut 1910-luvulla. Puun vuosirenkaiden mukainen ajoitus osuu tuohon samaan 100-110 vuoden haarukkaan.

Myrsky irrotti
toisen latvan

Kuusi ehti seurata elämää Kihniänkylässä toistasataa vuotta. Siihen mahtuu kaksi maailmansotaa, Suomen itsenäistyminen, pienempiä ja suurempia murheita – mutta myös ilonaiheita.

–Kuusi oli korkeampi kuin muut, joten keväisin kottaraiset tulivat siihen aina ensiksi, Reijo Hämäläinen kertoi.

Suurille puillekin tulee kohtalonhetki. Se osui tämän kuusen kohdalle marraskuun alun myrskyissä. Puulla oli kaksi latvaa, joista toinen katkesi.

– Siinä vaiheessa oli selvää, että se on kaadettava. Toinen latva irtoaa herkemmin ja olisi todennäköisesti pudonnut rakennusten päälle, Heikki Laurila arvioi.

Pala kerrallaan

Puulla oli kokoa sen verran, että kaataminen oli parasta jättää ammattimiehille. Ilmajokelainen Pekka Harjula kaataa ongelmapuita ja kävi arvioimassa puun etukäteen.

– Kun on tarpeeksi isosta puusta kyse, turvallisuuden kanssa on oltava tarkkana. Teemme Pekka Soinin kanssa paljon yhteistyötä. Oli selvää, että tähän tarvittiin kaksi miestä.

Kuusen tarinassa hauska yhteensattuma oli se, että Peräseinäjoen pisimmäksi valittua puuta tuli kaatamaan mies, jonka isä ilmoitti samaan kilpailuun Jalasjärven pisimmäksi puuksi valitun kuusen.

– Muistan kyllä, miten isä ilmoitti puun tuohon kilpailuun. Se oli omassa metsässä Sikakylässä, Pekka Soini kertoi.

Ennen kaatamista miehet mittasivat kuusen, jotta sen nykymitta saatiin selville.

– 33 metriä, Pekka Harjula ilmoitti.

– Siihen on tullut parissakymmenessä vuodessa viisi metriä lisää, Martti Hämäläinen laski.

Kun mitat oli otettu, Pekka Soini kiipesi puun runkoa ylöspäin pala kerrallaan ja karsi oksia. Muuten kuusta olisi ollut mahdotonta kaataa.

– Isossa puussa myös oksilla on pituutta. Niistä suurimmilla saattaa olla painoa jopa sata kiloa. Korkealla puulla on kokonaisuudessaan hirvittävästi painoa, Pekka Harjula sanoi.

Kun oksat oli karsittu, runko sidottiin köydellä viereiseen kuuseen. Sen jälkeen sen pätkiminen sujui hallitummin. Kun runko putosi maahan pala kerrallaan, tömähdykset olivat melkoisia. Viimeinen osuus kangotettiin vinssin avulla kumoon.

– Onhan se vähän outoa, kun ei suurta kuusta enää ole. Sitä on tässä katsellut yli 60 vuotta, Martti Hämäläinen totesi.