Alanen täyttyi kauniin elämän naisista

Terapeutti ja toimittaja Sanna Suokon mielestä nainen ei ole vain rakastava äiti, vaan hänessä on monia puolia, jotka pitää osata ottaa käyttöön. Syvällisen naispohdinnan ohella ”Naisen kaunis elämä” -tapahtumassa ihailtiin muuttumisleikin lopputulosta, geelikynsiä, kevään ja kesän muotia sekä nautittiin kakkubuffetin herkkuja.

Kirsi Kuusisto

Milloin naisen elämä on kaunis?

– Naisen elämä on kaunis ihan koko ajan, vaikka siihen liittyy välillä tummiakin ajanjaksoja, vaikeuksia. Eteenpäin pääseminen ja vaikeuksista selviäminen luo elämään kauneutta, vastasi Suokko ennen tilaisuuden alkua.

Esityksensä aluksi Sanna Suokko totesi, että naiset selviävät. Suurin osa naisista voi hyvin. Miksi siis valitetaan? Sota-aikana naisten piti selviytyä yksin tai lasten kanssa kotona, kun miehet olivat rintamalla.

– Ei pidä vähätellä sitä ajankohtaa, jossa elämme. Kannamme edelleen traumaa sota-ajan vuosista. Meidän velvollisuutemme on kukoistaa, pohjusti Suokko.

Jatkuvaa kukoistusta naisen elämä ei Suokon mukaan kuitenkaan ole. Oireilua on: naiset tuntevat uupumusta, he ovat hauraita ja väsyneitä, koska suorittavat, pitävät itsensä kiireisinä tai siirtävät omia tarpeitaan. Taustalta löytyy suhtautuminen naisiin jo heidän ollessaan tyttöjä.

– Usein perheen tyttäriä kiitetään siitä, että olet nätti ja kiltti. Tämä on ensimmäinen virhe, latasi Suokko.

Suokko puhui avoimesti omasta kokemuksestaan. Hän kertoi olleensa kympin tyttö ja tuoneensa koulusta kotiin Hymytyttö-patsaan. Päätoimittajana työskennellessään hän kertoi tehneensä liikaa töitä, mikä johti loppuun palamiseen.

Miten sitten selviytyä? Miten löytää yhteys takaisin omaan itseen?

– Yksi tärkeimmistä asioista on läsnäolo. Mikä on meille vaikeaa, koska suoritamme. Otetaan aikaa myös itsellemme, mutta ensin pitää opetella olemaan itsensä kanssa, totesi Suokko.

Yhtenä selviytymiskeinona Suokko otti esille sveitsiläisen psykiatrin C.G. Jungin naisen alkuperäismallin, arkkityyppisen villinaisen. Yhdysvaltalainen psykoanalyytikko Clarissa Pinkola Estés kirjoittaa aiheesta kirjassaan ”Naiset, jotka kulkevat susien kanssa”. Jokaisessa naisessa on villinainen, kesyttämätön voima.

– Meidän on tosi vaikea saada yhteyttä villinaiseen. Mutta nainen ei ole vain rakastava äiti. Sait kosketuksen villinaiseen, kun kiipesit pienenä tyttönä talon katolle kielloista huolimatta. Kun lapset syntyvät ja naisen vaistot aktivoituvat, saadaan yhteys villinaiseen, selvensi Suokko.

Ovet villiin itseen ovat Suokon mukaan harvassa ja kallisarvoisia. Se kohta, missä tunnetaan kipua, on ovi, joka pitäisi uskaltaa avata.

Tarinoilla on merkitystä. Ne ovat todella tärkeitä myös Suokon terapiatyössä. Elämä muodostuu tarinoista.

– Annatko elämäntarinallesi luvan muuttua? Se alkaa muuttua vasta sitten, kun saat tarpeeksi rakkautta. Muutos ei ole helppo, totesi Suokko.

Miten sitten säilyttää naisen voima ja elinvoimaisuus? Suokon mukaan tämä aika suorastaan huutaa feminiiniä energiaa, eikä selviytymiseen ole vain yhtä mallia.

– Meissä kaikissa on sisäinen lapsi, joka hätääntyy aika ajoin. Kun tuntuu, ettei selviä, pitää kuunnella sisäistä lastaan. Toivon, että tämä muistettaisiin, totesi Suokko.

Lopuksi Suokko ohjeisti naisia olemaan ja tuntemaan sekä tiedostamaan, tuntemaan oman itsensä.

– Elä omaa elämääsi. Tahdo. Sinulla on mahdollisuus siihen, kannusti Suokko. Hän myös kehotti suhtautumaan elämään ajatuksella ”Elämä ei tapahdu sinulle, vaan sinun vuoksesi.”