Muuttuuko ilmasto?

Uuden kasvukauden alkaessa maamiehen toiveet entistä paremmasta vuodesta ovat korkeimmillaan. Selvitellessäni kotikyläni ja sukujeni vaiheita Luopajärvellä ja Pojanluomalla en ole voinut välttyä törmäämästä ilmaston vaikutuksesta eloomme ja toimeentuloomme.

Omat kokemukseni ja muistiinpanoni ulottuvat 60-luvulle asti. Niistä on luettavissa kylvöjen aloituspäivän aikaistuneen noin puolellatoista viikolla. Tähän on osin vaikuttanut viljelytekninen kehitys ja kuivatuksen parantaminen, mutta ilmaston muuttumisella on suuri merkitys. Tuolloin oli tavallista aloittaa kevätkylvöt toukokuun 20. päivän vaiheilla. Melkein aina hommat olivat kesken koulujen päättäjäisten aikoihin, ja kun koivuissa näkyi ensimmäisiä hiirenkorvia.

Nykyään on yleistä, että vapun seutu menee juhlimisen sijaan kevättöiden valmisteluissa. Usein matkaan päästään toukokuun ensimmäisellä viikolla. Harvoin viljoja enää kylvetään toukokuun viimeisellä viikolla. Osin aikaistuneesta alusta johtuen syys- ja kesä hallojen vaikutus vuodentuloon on hyvin pientä. Todelliset katovuodet ovat käyneet harvinaisiksi, kun ne kuusivuosikymmentä sitten olivat yleisiä.

Entä sitten historiassa? Puute elintarvikkeista oli ennen yleistä. Pienemmät ja suuremmat katovuodet vaihtelivat. Myös ilmaston luonnollinen vaihtelu oli yleistä. Suurempien menetysten taustoille on usein onnistuttu selvittämään tulivuoren purkaukset tai purkausten sarjat, jotka ovat rajoittaneet maapallon lämpötilaa ainakin hetkellisesti ja aiheuttaneet nälänhätää. Viljelymenetelmin, varastoinnin ja tekniikan avulla näihin ei osattu varautua, vaan asian tila nähtiin luojan antamana suopeutena.

Elämä maapallolla perustuu auringon antamaan energiaan. Säteilyn pitkäaikaisia vaihteluita ei ole onnistuttu selvittämään. Nykyisin se on mahdotonta, kun tutkimuksen ainoana oikeana johtopäätöksenä tulee pitää ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Se, joka muuta esittää, on tuomittu ikuiseen tutkimusrahojen katkaisuun.

Tähän asti ilmastonmuutos on hyödyttänyt Luopajärven ja Pojanluoman elintarviketuotantoa ja elinmahdollisuuksia alueella. Lienee selvää, että ihmisen toiminnan vaikutus on myös suurta ja asiatilan korjaamiseen tulee suhtautua vakavasti. Nykyisellä linjalla, jossa ”paremmat” ihmiset kaupungista pyrkivät syyllistämien kautta antamaan maalaisjärjelle vieraita ohjeita ja sääntöjä, eivät tätä ongelmaa ratkaise. Monelta osin kysymyksessä on koko palloamme koskettava asia.

Osmo Metsä-Ketelä