A-
A+
Vuosia avustustyötä tehneenä olen konkreettisesti nähnyt, miten korvaamatonta humanitaarinen työ on, varsinkin kun ihmiset kirjaimellisesti menettävät kaiken - kodin, perheen, lähimmäiset ja jollain tasolla myös itsensä. Omille jaloilleen pääsyyn tarvitaan empaattista avunantoa ja annetaan sellainen tulevaisuuden näkymä, jossa autettavat eivät koe olevansa almujen partaalla vaan elättävät itse itsensä.
Humanitaarista apua voi toteuttaa monella eri tavalla ja yksi mielenkiintoisin mihin olen törmännyt kerta toisensa jälkeen, on ns. ”kiinalainen ilmiö”, varsinkin luonnonkatastrofialueilla. Kiinalaiset yritykset ovat juurtuneet maihin, missä on iso luonnonkatastrofien uhka. Heillä on jälleenrakentamiseen valmis kalusto. He ovat rakentamassa vielä edellisen luonnonkatastrofin aiheuttamia tuhoja, mm. teitä, siltoja, rakennuksia, koteja. Yleensä kiinalaiset ovat melkeinpä ainoita, joilla on tarvittava kalusto projekteihin, joten moni länsimaisista järjestöistä päätyy tekemään hankinnat heidän kanssaan eri kehitysyhteistyömäärärahoilla.
Tästä ’ilmiöstä’ tekee vielä mielenkiintoisemman se, että asiaa tutkittaessa kiinalaiset ovat saaneet roimasti kiitosta paikallisilta. He ovat luoneet paljon työpaikkoja, mikä taas on auttanut katastrofin kokeneita ihmisiä pääsemään pikkuhiljaa takaisin omille jaloilleen omalla työllään. Tämän lisäksi työn saanti on nostattanut mielialaa ja kohentanut itsetuntoa, kun voi itse elättää itsensä ja perheensä. Kaiken tämän kiinalaiset tekevät kaikessa hiljaisuudessa eivätkä pidä meteliä itsestään mutta ovat vahvasti läsnä.
Olisiko meidänkin aika miettiä tällaista humanitaarista strategiaa, jossa veisimme suomalaista osaamista maailmalle, loisimme paikallisille työpaikkoja ja reiluissa työolosuhteissa – siinä voisimme luoda ylivoimaisesti kilpailukykyä. Tällä me myös mahdollistaisimme, että tarvittava apu menee perille mutta määrärahat jäävät/palautuvat Suomeen osittain veroina. Samalla edistäisimme suomalaista työvoimaa, yrittäjiemme osallistumista kansainvälisten järjestöjen ja EU:n miljardien eurojen hankintakilpailutuksiin.
Shirin Namiq
Meijeriyrittäjä, insinööri,
avustustyöntekijä
Eduskuntavaaliehdokas, Vihreät, Kurikka
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Vuosia avustustyötä tehneenä olen konkreettisesti nähnyt, miten korvaamatonta humanitaarinen työ on, varsinkin kun ihmiset kirjaimellisesti menettävät kaiken - kodin, perheen, lähimmäiset ja jollain tasolla myös itsensä. Omille jaloilleen pääsyyn tarvitaan empaattista avunantoa ja annetaan sellainen tulevaisuuden näkymä, jossa autettavat eivät koe olevansa almujen partaalla vaan elättävät itse itsensä.
Humanitaarista apua voi toteuttaa monella eri tavalla ja yksi mielenkiintoisin mihin olen törmännyt kerta toisensa jälkeen, on ns. ”kiinalainen ilmiö”, varsinkin luonnonkatastrofialueilla. Kiinalaiset yritykset ovat juurtuneet maihin, missä on iso luonnonkatastrofien uhka. Heillä on jälleenrakentamiseen valmis kalusto. He ovat rakentamassa vielä edellisen luonnonkatastrofin aiheuttamia tuhoja, mm. teitä, siltoja, rakennuksia, koteja. Yleensä kiinalaiset ovat melkeinpä ainoita, joilla on tarvittava kalusto projekteihin, joten moni länsimaisista järjestöistä päätyy tekemään hankinnat heidän kanssaan eri kehitysyhteistyömäärärahoilla.
Tästä ’ilmiöstä’ tekee vielä mielenkiintoisemman se, että asiaa tutkittaessa kiinalaiset ovat saaneet roimasti kiitosta paikallisilta. He ovat luoneet paljon työpaikkoja, mikä taas on auttanut katastrofin kokeneita ihmisiä pääsemään pikkuhiljaa takaisin omille jaloilleen omalla työllään. Tämän lisäksi työn saanti on nostattanut mielialaa ja kohentanut itsetuntoa, kun voi itse elättää itsensä ja perheensä. Kaiken tämän kiinalaiset tekevät kaikessa hiljaisuudessa eivätkä pidä meteliä itsestään mutta ovat vahvasti läsnä.
Olisiko meidänkin aika miettiä tällaista humanitaarista strategiaa, jossa veisimme suomalaista osaamista maailmalle, loisimme paikallisille työpaikkoja ja reiluissa työolosuhteissa – siinä voisimme luoda ylivoimaisesti kilpailukykyä. Tällä me myös mahdollistaisimme, että tarvittava apu menee perille mutta määrärahat jäävät/palautuvat Suomeen osittain veroina. Samalla edistäisimme suomalaista työvoimaa, yrittäjiemme osallistumista kansainvälisten järjestöjen ja EU:n miljardien eurojen hankintakilpailutuksiin.
Shirin Namiq
Meijeriyrittäjä, insinööri,
avustustyöntekijä
Eduskuntavaaliehdokas, Vihreät, Kurikka
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Vuosia avustustyötä tehneenä olen konkreettisesti nähnyt, miten korvaamatonta humanitaarinen työ on, varsinkin kun ihmiset kirjaimellisesti menettävät kaiken - kodin, perheen, lähimmäiset ja jollain tasolla myös itsensä. Omille jaloilleen pääsyyn tarvitaan empaattista avunantoa ja annetaan sellainen tulevaisuuden näkymä, jossa autettavat eivät koe olevansa almujen partaalla vaan elättävät itse itsensä.
Humanitaarista apua voi toteuttaa monella eri tavalla ja yksi mielenkiintoisin mihin olen törmännyt kerta toisensa jälkeen, on ns. ”kiinalainen ilmiö”, varsinkin luonnonkatastrofialueilla. Kiinalaiset yritykset ovat juurtuneet maihin, missä on iso luonnonkatastrofien uhka. Heillä on jälleenrakentamiseen valmis kalusto. He ovat rakentamassa vielä edellisen luonnonkatastrofin aiheuttamia tuhoja, mm. teitä, siltoja, rakennuksia, koteja. Yleensä kiinalaiset ovat melkeinpä ainoita, joilla on tarvittava kalusto projekteihin, joten moni länsimaisista järjestöistä päätyy tekemään hankinnat heidän kanssaan eri kehitysyhteistyömäärärahoilla.
Tästä ’ilmiöstä’ tekee vielä mielenkiintoisemman se, että asiaa tutkittaessa kiinalaiset ovat saaneet roimasti kiitosta paikallisilta. He ovat luoneet paljon työpaikkoja, mikä taas on auttanut katastrofin kokeneita ihmisiä pääsemään pikkuhiljaa takaisin omille jaloilleen omalla työllään. Tämän lisäksi työn saanti on nostattanut mielialaa ja kohentanut itsetuntoa, kun voi itse elättää itsensä ja perheensä. Kaiken tämän kiinalaiset tekevät kaikessa hiljaisuudessa eivätkä pidä meteliä itsestään mutta ovat vahvasti läsnä.
Olisiko meidänkin aika miettiä tällaista humanitaarista strategiaa, jossa veisimme suomalaista osaamista maailmalle, loisimme paikallisille työpaikkoja ja reiluissa työolosuhteissa – siinä voisimme luoda ylivoimaisesti kilpailukykyä. Tällä me myös mahdollistaisimme, että tarvittava apu menee perille mutta määrärahat jäävät/palautuvat Suomeen osittain veroina. Samalla edistäisimme suomalaista työvoimaa, yrittäjiemme osallistumista kansainvälisten järjestöjen ja EU:n miljardien eurojen hankintakilpailutuksiin.
Shirin Namiq
Meijeriyrittäjä, insinööri,
avustustyöntekijä
Eduskuntavaaliehdokas, Vihreät, Kurikka
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely