Tila ja teokset puhuvat samaa kieltä

Terhi Rintala

Käsi pystyyn, kuka oli käynyt Alasen vintillä ennen Maalaismarkkinoita? Määrä ei taida olla kovin suuri, sillä tyypilliseen tapaan Alasen vintti oli vuosikausia varastotilana.

– Vinttiä tyhjättiin keväällä ennen maakunnallista tapahtumaa. Haluttiin nähdä, millainen tila oikein on ja voisiko sitä käyttää Maalaismarkkinoiden aikana jotenkin, markkinatoimikunnan puheenjohtaja Niko Luokkakallio kertoo.

Eriparisia tuoleja eri vuosikymmeniltä, pöytiä, lipastoja...

– Osa tavaroista pistettiin myyntiin saman tien ja toivottiin, että saadaan tavarat sitä kautta nopeasti kiertoon.

Sen jälkeen tilaa tarjottiin oman kylän taiteilijalle Tarja Salonrannalle.

– Kävin katsomassa tilaa ja ihastuin ikihyviksi.

Alasen vinttiin jätettiin vanhat kulissit, jotka kiertävä taiteilija on maalannut vuosikymmeniä sitten.

– Niitä käytettiin 1950- ja 1960-lukujen näytelmissä, joissa omia sukulaisiani oli mukana, Salonranta kertoo.

Lavasteet pukevat korkeaa vinttiä hienosti.

– Tuntuu vähän siltä kuin astuisi taikametsään tai lumottuun maailmaan, Tarja Salonranta sanoo silmät tuikkien.

Tila taipuu näyttelyn tarpeisiin hyvin. Hirsiseinille on ripustettu osa töistä ja osa on löytänyt paikkansa lattialle olevien puisten arkkujen ja laatikoiden päältä. Räsymatot luovat kodikkaan tunnelman.

– Täällä on helppo kierrellä ja katsella töitä pala kerrallaan.

Taiteilija näkee asiat eri tavoin. Metsästä löytyvä oksa tai rannalle ajautunut puu on Tarja Salonrannalle materiaalia, joka pistää mielikuvituksen liikkeelle.

– Luonto on keskeinen innoittaja. On niin paljon sellaista, mitä voi hyödyntää keramiikassa tai mistä saa ideoita.

Materiaalia kertyy myös muualta kuin luonnosta.

– Ostan erilaisia kehyksiä. Kun katselen niitä aikani, mielessä alkaa hahmottua, millainen työ sopisi kehysten väliin.

Alasen vintin yhdellä seinällä on keramiikkatöitä, jotka on kiinnitetty vanhoihin kattopaanuihin.

– Kun Jalasjärven kirkon kattoa tervattiin edellisen kerran, samalla uusittiin joitakin paanuja. Luin lehdestä jutun ja soitin Niemen Ramille. Sain luvan kerätä kirkkopihaan pudotellut paanut käyttöön. Vanhat paanut olisivat muuten päätyneet roskikseen.

Salonranta tunnetaan savienkeleistään. Niitäkin hän tekee edelleen sähköpolttouunissa, mutta viime vuosina keramiikkataiteilija on innostunut rakupoltosta. Kyseessä on vanha japanilainen polttomenetelmä, jossa työt poltetaan joko kaasulla tai puupoltolla.

– Työ on arvoitus tekijälleenkin siihen saakka, että se tulee polttouunista. Valmiin työn saaminen silmiensä eteen on aina yhtä jännittävää. Se on todellinen elämys.