Lumisateen jälkeen matkaan

Katja Korkiakoski

Jalasjärven alueella lukuisten teiden talvikunnossapidosta vastaavan KujavuoriRoadsin yrittäjillä Tapio Kujalalla ja Mika Vuorisella ja heidän kuudella työntekijällään on pitänyt talvella kiirettä. Yrityksen neljä traktoria ja kolme kuorma-autoa kuljettajineen ovat lähteneet monta kertaa auraamaan lunta tuulen ja tuiskun jälkeen.

–Onhan se mukavaa, kun on välillä kunnon talvi, ja saa tehdä muutakin kuin hiekoittaa. Viime vuonna meni yli 3000 tonnia hiekkaa, tänä talvena alle puolet siitä, Kujala sanoo.

Luminen pakkastalvi on teiden kunnossapidosta vastaaville helpompi kuin pääkallokelit.

–Jos tienpäältä tulee toimenpidepyyntöjä, ne tulevat yleensä liukkauden torjuntaan. Harvemmin lumesta tulee aurauspyyntöjä, paitsi pyrypäivinä, Vuorinen täsmentää.

Lumitalvena haastavin yhdistelmä on kovaan lumisateeseen yhdistetty voimakas tuuli.

–Se triivuuttaa paikoitellen lunta, kuvailee Vuorinen tuulen teille tuiskuttamia kinoksia.

Haastattelupäivänä taivaalta tuprutti useampi sentti lunta, mutta voimakas pohjoistuuli sai irtolumen ilmaan ja paikoitellen teille kasaantui kinoksia.

–Tyypillinen maaliskuun keli, miehet vitsailivat.

Pääteille nopeasti

Yrityksen hoitoalueeseen kuuluu kolmostie Parkanon rajalta Kurikan Magneettiin. Urakoitsijat saavat lähtökäskyn pääteille Destialta.

–Pääteillä lähtökynnys on lumisateella tosi matala. Liukkautta torjutaan aina kun on tarvetta, Vuorinen selvittää.

–Lumisateen aikana jo mennään, Kujala lisää.

Ala-Koskuelta vanhojen kasvihuoneiden kohdasta Parkanon rajalle saakka maasto nousee niin paljon, että kolmostiellä on eri keliolosuhteet kuin pohjoisempana. Viime viikolla yrittäjät saivat yhtenä päivänä komennon levittää alueelle suolaa.

–Turha sinne oli suolaa laittaa. Siellä oli satanut monta senttiä lunta. Ei muuta aura nokkaan ja suolaus samalla koneella.

Lähtökynnys vaihtelee

Yritys hoitaa talvisin muun muassa kolmostien itäpuolella sijaitsevia ELY-keskuksen sekä Ilvesjoen ja Korvajärven alueiden teitä – ja reittien varrella lukuisaa joukkoa yksityisteitä.

Alemman hoitoluokan teille aura starttaa viimeistään silloin, kun tietty lähtökynnys ylittyy. Säännöt ovat monimutkaiset ja riippuvat muun muassa tienhoitoluokasta ja vuorokaudenajasta.

KujavuoriRoadsin alueelta löytyy kaikkiin hoitoluokkiin kuuluvia teitä. Isommilla teillä lumen maksimisyvyys on 2–4 senttiä lumisateen aikana. Alemman hoitoluokan teillä saa olla yöllä lunta jopa kymmenen senttiä.

Lumiauran puikoissa istuvien mielestä ihanteellista olisi, jos sade alkaisi kymppiuutisten aikaan ja päättyisi kahden–kolmen aikaan yöllä.

–Jos se niin hienosti menee, lähdemme liikkeelle kahden aikaan yöllä, Vuorinen selvittää.

Yöllä matkaan

Tiet puhdistetaan pääsääntöisesti yöllä, kun on vähän liikennettä.

–Pyrimme siihen, että tiet olisivat aamuliikenteelle kunnossa, Kujala toteaa.

Haasteellisinta on, jos lumisade alkaa aamuyöllä tai aamulla. Silloin ihmiset ehtivät lähteä liikkeelle ennen kuin lumet ehditään aurata pois.

–Jos sade loppuu juuri ennen aamuliikennettä, teemme lumitöitä liikenteen seassa. Kyllä se haastetta tuo, Vuorinen vakavoituu.

–Kolmostie ja keskusta ovat päiväaikaan haasteellisimmat paikat. Muita alueita saa kyllä aurattua, Kujala arvioi.

Lumiaurakuskit saavat joskus työstään kipakkaakin palautetta. Toki toisinaan tulee kiitoksiakin.

–Se on kaikkein parasta palautetta tienhoidossa, kun ei kuulu mitään. Kaikenhan voisi aina tehdä paremmin, mutta mihin vedetään raja, että tekeminen on järkevän rajoissa, miehet pohtivat.

Sille ei urakoitsija voi mitään, jos kymmenen asteen pakkasessa sataa tielle vettä. Tuloksena on peilijää. Tiesuola alkaa vaikuttaa vasta 3–4 pakkasasteessa, kun autot ajavat ohi suolatusta alueesta.

Haastava tehtävä

Molemmat miehet ovat maatalousyrittäjiä, joten he ovat tottuneet seuraamaan säätilaa jatkuvasti.

–Viimeisenä ennen nukkumaanmenoa tulee tarkastettua liikennetilanne, kelikamerat ja ennusteet. Siihen on vuosien saatossa tottunut, Vuorinen naurahtaa.

–Kesällä säätä seurataan peltotöiden vuoksi. Ei siitä talvellakaan stressiä ota, Kujala vahvistaa.

Lumen auraaminen on haasteellista työtä.

–Edessä ajaa auto, ja takana on muutama odottelemassa. Kyllä siinä saa olla tarkkana, kun samanaikaisesti käyttää etu- ja sivuauraa, vaihtaa vaihdetta, säätää suolauslaitetta ja vielä puhelin soi. Ei tätä tehtäisi, ellei tästä tykkäisi, Vuorinen pohtii.

Huipputekijöitä

Kujala ja Vuorinen perustivat yhteisen talvikunnossapitoyhtiön vuonna 2012. Ennen sitä he toimivat alan aliurakoitsijoina.

Kevään koittaessa aurauskalusto päätyy kesäteloille. Ennen sitä tehdään kelirikon aikaisia lanauksia.

–Meille kuuluu talvihoito aurauskeppien laittamisesta syksyllä keppien poistamiseen keväällä. Kesähoitoa emme tee, Vuorinen selventää.

Kevään korvalla maaseutuyrittäjien almanakka kääntyy siihen asentoon, että vuorossa ovat maatilojen työt. Kesäaikaan yritys tekee maatalouskoneurakointia Parkanon ja Isokyrön välillä. Töissä ovat samat miehet kuin talvellakin.

–Meillä on huipputekijät. Kuskeillemme saa antaa täyden kiitoksen. Heihin voi luottaa, kiittävät yrittäjät työntekijöitään.