Kuppi kerrallaan

Terhi Rintala

Kahvila Kräkyn yläkerrassa Luopajärvellä on tänä kesänä näytteillä talon edellisen emännän Pirkko Vuorelan keräilemiä kahvikuppeja. Nähtävillä on 308 erilaista kahvikuppia, joista suurin osa on Arabian tuotantoa.

– Mukana on jokunen ulkolainen ruusukuppikin, kun ne ovat niin kauniita. Esillä on myös ohuita riisiposliinikuppeja Japanista.

Kokoelma ei ole esillä kokonaisuudessaan.

– Meillä on nyt näytillä kolme rivistöä. Neljäs puuttuu vielä. Näihin olisi kiva saada talven aikana astiastojen nimet ja ehkä tuotantovuodetkin, suunnittelee Pirkon poika Vesa Vuorela.

Rivistössä on myös yksi ruusukuppi, joka kuuluu Vesalle.

– Vesa sai astiaston kastelahjaksi kummitädiltään vuonna 1969. Monen mielestä se on tämän rivistön kaunein kuppi, Pirkko Vuorela vinkkaa hymyillen.

Vesa keksi laittaa kahvikuppitelineiden eteen pleksin, niin kupit pysyvät turvassa sen takana.

– Niitä saa vapaasti ihailla, mutta ei tarvitse pelätä, että ne särkyisivät.

Omat kupit esille

Mistä keräily sai alkunsa? Kysymys nostaa hymyn Pirkko Vuorelan huulille.

– Esko ja Kerttu Harri asuivat tuossa naapurissa, vanhassa Saarnion kaupassa. He kutsuivat käymään ja menimme nuorimmaiseni Teron kanssa.

Kerttu Harri keräili kahvikuppeja. Avohyllyssä niitä oli esillä paljon, 3-4 kuppia päällekkäin.

– Ihastuttiin niihin Teron kanssa. Kun palattiin kotiin, kaivettiin omat kahvikupit esiin.

Pirkko asui perheineen vanhaa kotitaloaan Luopajärven Perälänmäellä. Kun omat ja äidiltä jääneet varastot käytiin läpi, löytyi monta erilaista kuppiparia.

– Joistakin löydettiin vain kuppi tai toisesta alutassi. Jos kuppi oli mennyt rikki, lautaset palvelivat kukkalautasina. Aikanaan puuttuville osille etsittiin pari.

Ystävyyttä ja keräilyä

Keräily pääsi hyvään vauhtiin, sillä ystävykset Pirkko ja Kerttu innostuivat kiertämään antiikkimessuja ja kirpputoreja yhdessä.

– Meillä oli Kertun kanssa kaunis ystävyys. Kiersimme ja etsimme puuttuvia osia kokoelmaan. Usein kumpikin löysi lisäkuppeja.

Antiikkimessuilla eräs myyjä neuvoi etsimään kupin ja pistämään sen koristeaiheen mieleen. Sen jälkeen oli hyvä etsiä lautasta sille pariksi.

– Hän sanoi, että harrastuksesta tulee keräilyä, kun alkaa nähdä vaivaa parien yhdistämisessä.

Ystävät, tuttavat ja sukulaiset lahjoittivat lisäosia.

– Moni kuppi muistuttaa siitä henkilöstä, jolta olen sen saanut.

Osa kupeista on saatu lahjaksi Kerttu-ystävältä.

Markka-aikaan

Joihinkin kuppeihin liittyy hauskoja tarinoita. Pirkon miehen siskolla oli kukkakauppa Peräseinäjoella. Sieltä Pirkko Vuorela bongasi kukkalautasena palvelleen tassin.

– Seuraavalla kerralla minulla oli mukana oma lautanen ja kysyin, vaihdatko. Sillä tavalla sain parin kupille.

Keräilyinnostus oli kuumimmillaan 1980- ja 1990-luvuilla.

– Nämä on kerätty markka-aikana. 2000-luvulla kerääminen jäi, kun Kerttua ei enää ollut. Keräily ei ollut yhtä hauskaa yksin.

Pojat asialla

Osa kuppipareista tai niiden osista löytyi mitä ihmeellisimmistä paikoista.

– Keräilijän katse terävöityy.

Myös perheenjäsenistä tuli asian harrastajia.

– Oulussa opiskellessa toin äidille useampia kahvikuppeja. Äiti neuvoi ostamaan aina, jos pohjasta löytyy Arabian piippuleima, Vesa muistelee.

Tero etsi kuppeja äidilleen Etelä-Suomesta.

– Pojat tiesivät, että ne olivat mieluisia tuliaisia, Pirkko Vuorela sanoo hymyillen.

Muistojen kuppeja

Satojen parien joukossa Pirkko Vuorelalle ei ole erityisiä suosikkeja.

– Joku kuppipari saattaa olla läheinen siksi, että se muistuttaa sen antaneesta tai aiemmin omistaneesta ihmisestä.

Pirkon äidin juhla-astiastona oli aikanaan Myrna.

– Monelle se oli tyypillinen juhlakuppi.

Millaisesta kupista keräilijä nauttii oman kahvinsa?

– Mukista, Pirkko Vuorela sanoo ja nauraa päälle.

Keräilijän sydän sykkii kauniille kahvikuppipareille, mutta ne eivät kestä pesua tiskikoneessa. Arjessa osaa nauttia helppoudesta.