Kaiken pohjalla yhteinen auttamisen halu

Terhi Rintala

Tammikuussa 1973 pidettiin Jalasjärven Vapaapalokunnan perustamiskokous Wilholassa. Puheenjohtajaksi valittiin Esko Arola. Muut johtokunnan jäsenet olivat Pentti Koski-Lammi, Olavi Rantanen, Aulis Ruotsalainen, Jorma Rantanen, Tapio Salomäki, Timo Tukeva, Seppo Ritola, Arto Rajala ja Antti Hautiaislammi.

50-vuotiaan yhdistyksellä on ollut vain kaksi puheenjohtajaa. Esko Arola hoiti tehtävää ensimmäiset 15 vuotta. Vuodesta 1988 lähtien nuija on ollut Raimo Keskisen käsissä.

Siviiliammatit erikseen

Jalasjärvellä sammutusosaston kirjoissa on 35 nimeä. Siihen kuuluu päällystön ja vakihenkilökunnan lisäksi VPK:n jäseniä. Määrä riittää hyvin, arvioi pelastuspäällikkö Jani Välimaa.

– Uusia saadaan sekä rekryämällä että kasvattamalla oman nuorisotoiminnan kautta. Molempia tarvitaan. Jos yksikin palokuntanuori per ikäluokka saadaan jäämään palokuntaan, se on jo todella hyvä onnistuminen.

Välimaa sanoo, että ilman sopimuspalokuntia ei tulla toimeen. Ne vastaavat haja-asutusalueiden pelastustoiminnan toteutumisesta.

– Jokaiseen pieneen kylään ei voida palkata päätoimisia palomiehiä. Sen takia meillä on täällä Etelä-Pohjanmaalla yhdistelmä, jossa on pieni määrä ammattilaisia ja sopimuspalokunta, joka tukee sitä.

Puolivakinaisilla on siviilityö erikseen.

– Kun ollaan hälytystilanteessa, pystytään hyödyntämään jokaisen ammattiosaamista. Se on ehdoton etu, sanoo VPK:n hallituksen jäsen Teuvo Latvala.

Sopimuspalomiehiä

VPK:n puheenjohtaja Raimo Keskinen tuli mukaan toimintaan vuonna 1976.

– Jatkoin siihen saakka, että täytin 68 vuotta. Homma loppuu silloin, Keskinen viittaa sammutusosaston toimintaan.

Paloasema oli siirtynyt Wilholasta omiin tiloihin kunnantalon viereen vuotta aikaisemmin (1975).

– Tason nousu oli samankaltainen kuin siirtyminen Etelä-Pohjanmaan Pelastuslaitoksen alaisuuteen vuonna 2004.

Kun uusia sopimuspalomiehiä rekrytoidaan, sitä ei tee Jalasjärven VPK vaan Etelä-Pohjanmaan Pelastuslaitos. Ne jotka tulevat mukaan, ovat kuitenkin automaattisesti Jalasjärven VPK:n jäseniä.

Jotta sopimuspalomiehenä voi jatkaa, täytyy osallistua vähintään puoleen koulutuksista. Syksyllä ja keväällä viikottaisia harjoituksia kertyy 20 kumpanakin.

– Kun puolet harjoituksista on käytynä, voi edelleen toimia sopimuspalomiehenä, Jani Välimaa linjaa.

Elämäntapa

VPK:n sihteeri Pauli Puskala tuli mukaan toimintaan vuonna 1976.

– Tulin kaveripiirin mukana. Aika näyttää, kuka junioreista jää mukaan toimintaan.

Teuvo Latvala aloitti palopojissa 9-vuotiaana vuonna 1982.

– Meitä oli 52, kun aloitin. Olen ainoa, joka siitä sakista on jäljellä.

Latvala on monta kertaa pohtinut, mikä palokuntahommissa vetää puoleensa.

– Siitä tulee elämäntapa. Sosiaalisten suhteiden merkitys kasvaa, kun on oltu samassa porukassa pitkään. Ei voi sanoa yhtä yksittäistä syytä, pikemminkin niitä on monta.

Pauli Puskala arvioi, että keskeisintä on auttamisen halu.

– Se on pohjimmainen syy olla mukana.

Huumori keventää

Kun hälytys tulee, sännätään matkaan.

– Olen lähtenyt lukemattomista tilanteista kesken. Kravatti kaulassa mummon juhlista, saunan lauteilta tai kesken lasten syntymäpäivien. Se vaatii perheeltäkin ymmärrystä, Teuvo Latvala painottaa.

Nykypuhelinten aikaan perhe saa jotakin tietoa siitä, mihin isä on mennyt ja miten kauan viipyy.

– Aikoinaan olin Peräseinäjoella metsäpaloa sammuttamassa kolmatta päivää pois kotoa. Siinä kasvoi huoli jo kotonakin, Pauli Puskala kertoo.

Hankalimpia tilanteita kukin purkaa omalla tavallaan. Yhteisönä auttaa eniten hurtti huumori.

– Huumori auttaa jaksamaan. Se ei ole epäkunnioittavaa ketään kohtaan. Pikemminkin kyse on siitä, että se kannattelee omaa jaksamistamme ja purkaa paineita, Raimo Keskinen sanoo.

Jos onnettomuus kohtaa itselle läheistä ihmistä, ei saa ajatella liikaa.

– Sen aika on jälkikäteen. Tilanteesta selviää parhaiten, kun keskittyy sillä hetkellä vain tekemään ja auttamaan. Silloin oma toimintakyky säilyy.